Selvityshenkilö Paavo Lipponen julkaisi viime viikolla (30.3.2015) elinkeinoelämän toimeksiannosta tehdyn raportin siitä, miten Suomen tulisi ryhdistäytyä arktisessa politiikassa.
Samaan aikaan Shell on menossa tuhoamaan herkkää ja haavoittuvaista Arktista.
Tänään (7.4.2015) joukko Greenpeacen aktivisteja onkin lähtenyt Esperanza-laivalta estämään Shellin Polar Pioneer –öljynporauslautan matkaa Arktikselle ja roikkuu lautan ylärakenteessa.
Lipposen selvityksessä mainitaan toki myös pohjoisen ympäristön herkkyys, cleantech ja ilmastotavoitteiden toteuttaminen. Lisäksi mukana on paljon laajasti hyväksyttävissä olevia seikkoja kuten ehdotus pohjoisten yliopistojen yhteistyön tiivistämisestä.
Villakoiran ydin on kuitenkin se ongelmallinen seikka, että arktisen alueen luonnonvaroihin kohdistuu yhä suurempi hyödyntämispaine. Selvityksen mukaan yksin Barentsin alueella on hankesuunnitelmia 140 miljardin euron edestä. Merkittävä osa hankkeista liittyy alueen fossiilisten energiavarantojen kuten öljyn ja kaasun hyödyntämiseen.
Reaalipoliittisesti tarkasteltuna voi varmaan olla ihan järkevää pohtia sitä, miten Suomi saa oman siivunsa kakusta, joita alueen muut maat kuten Norja ja Venäjä näyttävät jo kovaa vauhtia leipovan. Samalla on lyhytnäköistä ja itsekästä lähteä tavoittelemaan osuutta rahoista, joiden alkulähde on suurelta osin fossiilisten energiavarojen hyödyntämisessä.
Tuoreen Naturessa julkaistun arvion mukaan jopa kaksi kolmasosaa öljyvaroista on jätettävä rauhaan, mikäli ilmaston lämpeneminen halutaan rajoittaa kahteen asteeseen. Tunnetuista maakaasuvarannoistakin voidaan käyttää vain puolet. Vuoteen 2100 mennessä fossiilisista polttoaineista on luovuttava kokonaan.
Tähän asetelmaan uusien fossiilisten energiavarantojen hamuaminen herkältä arktiselta alueelta ei yksinkertaisesti sovi. Myös Naturen artikkelissa lähdetään siitä, että Arktiksen resurssit jätetään rauhaan.
Mikäli Suomi haluaa toimia johdonmukaisesti ja vastuullisesti, sen ei pidä lähteä hankkeisiin, jotka suoraan tai välillisesti tukevat Arktiksen fossiilisten luonnonvarojen hyödyntämistä. Suomen ei myöskään tule sitoutua hakkeisiin, joissa hyödyn saaminen edellyttää ilmaston lämmittämistä. Tästä voi olla kyse esimerkiksi Koillisväylään liittyvissä logistisissa hankkeissa. Koillisväylän on ennustettu avautuvan 20 – 40 vuoden kuluessa.
Selvitysmies Lipposen ja elinkeinoelämän raportti on tarkoitettu syötiksi eduskuntavaaleihin ja hallitusneuvotteluihin valmistautuville poliittisille toimijoille. Toivon kuitenkin, että inspiraatio maamme seuraavan vaalikauden suunnaksi tullaan löytämään pääosin muualta – esimerkiksi uusiutuvaa energiaa ajavasta Energiaremontti-kampanjasta.
Mikäli tulen itse valituksi eduskuntaan, tulen tekemään kaikkeni, jotta Suomi ei sotke lusikkaansa arktiseen fossiilisoppaan. Voit tukea kampanjaani täällä.
Jos hyvinvointivaltio rahoitetaan sillä, että mennään tuohon mukaan, niin mitä hyvinvointia on tietoisesti tuhota elämä maapallolta? Koska aika pitkälti sitä tuo tarkoittaa, jos vuosikymmeniä lisää touhutaan fossiilisten kanssa. Koska tilanne on pahempi, mitä konservatiivinen ja öljyvaltioiden muokkaama IPCC-raportointi antaa ymmärtää, niin aika erikoista tämä vaalikeskustelu ilmastonkin suhteen. Muistetaan asia mainita, lähinnä kysyttäessä, mutta oikeasti ei olla kääntämässä kurssia, vaan “puhdas” energia koetaan uutena bisneksenä jolla luoda lisää kasvua, samalla kun ajetaan yhä vain samoilla fossiilirattailla eteenpäin. Kestävää kehitystä hoetaan vaalimainoksissa, mutta sitten politiikka on ihan muuta. Demarit keksivät lähteä ajamaan jo pakkotyötä, jolla osallistaa kaikki tähän tuhotyöhön.