Tammikuun yhteenveto: Kohti uusia haasteita

Leo Stranius susien puolestaVuoden ensimmäinen kuukausi on takana. On aika tehdä lyhyt yhteenveto kuluneista viikoista.

Ohessa siis päällimmäiset kuulumiset niin omasta arjesta, Luonto-Liitosta kuin eduskuntavaalikampanjasta ja kaupunginvaltuustostakin.

Kuuden havainnon jälkeen tammikuun tekemiset myös numeroina.

 

1. Uusia haasteita. Vuosi alkoi vauhdikkaasti, kun minut valittiin Suomen luonnonsuojeluliiiton suojelupäälliköksi vuoden loppuun kestävään sijaisuuteen. Luonto-Liiton toiminnanjohtajan tehtävästä olen palkattomalla vapaalla huhtikuun alusta lähtien. Työt Suomen luonnonsuojeluliitossa alkavat kuitenkin jo helmikuussa, eli olen keväällä kahden työn loukussa. Siihen päälle sitten vielä eduskuntavaalit.

2. Luonto-Liitto. Luonto-Liitossa olemme suunnitelleet Lähimetsät haltuun -kärkikampanjaa. Metsäkampanjassa saimme Metsähallituksen pysäyttämään Keuruulla tapahtuneet arvokkaan metsän hakkuut. Lisäksi keskustelua on herättänyt susiasiat, erityisesti kannanhoitosuunnitelma ja tappoluvat sekä Perhon salametsästystapaus. Tammikuussa järjestimme myös Eläköön sudet! –mielenosoituksen. Susipolitiikkaa olen kommentoinut niin televisiossa, radiossa kuin lehdissäkin. Tammikuussa olen hoitanut myös työntekijöiden kehityskeskustelut. Vireillä on paljon kaikkea kivaa!

3. Eduskuntavaalikampanja. Töiden ohella myös eduskuntavaalikampanjaa on tehty täydellä höyryllä. On kampanjaryhmän kokoamista, lahjoitusten keräämistä, kampanjateemojen hiomista, visuaalista ilmettä, vaalikoneisiin vastaamista ja vaikka mitä. Olemme tavanneet huippupätevän kampanjapäällikköni Elina Matteron kanssa vähintään viikoittain. Täältä voit katsoa, miten itse voit halutessasi auttaa.

4. Kaupunginvaltuusto. Kaupunginvaltuuston kokouksia ehti tammikuussa olla kaksi. Hyväksyimme keskustakirjastosuunnitelman. Itse olen jättänyt kaksi aloitetta: Toinen jäteasemien kierrätyksen helpottamisesta ja toinen viittomakielen liputuspäivän saamisesta Helsinkiin. Ympäristölautakunnassa ympäristöjohtajan valintaprosessi on edennyt siihen vaiheeseen, että tehtävään on ehdolla nyt Esa Nikunen.

5. Oma arki. Arki kahden pienen lapsen sekä työ- ja politiikkakuvioiden kanssa on haastavaa. Puolisoni onkin venynyt paljon. Kiitos Annukka! Tammikuussa vauva oppi kävelmään (9kk iässä) ja kaahottaa nyt pitkin asuntoa. Liikunnalle on jäänyt paljon vähemmän aikaa kuin olisin toivonut, mutta sellaista tämä tietysti on, kun eduskuntavaalikampanja vyöryy päälle. Tammikuun ilonaiheita oli myös hienosti huomiota kerännyt Vegaanihaaste, jonka yhtenä tukijana sain toimia.

6. Ajanhallintaintensiivit. Tammikuussa pidin myös ajanhallintakoulutusta ystävälleni Laura Rantaselle. Tämä on poikinut ajanhallintaluentoja niin Madventures/Docventures tuotantoyhtiölle, Ellun Kanoille kuin Vihreiden puoluetoimistollekin. Mikäli olet kiinnostunut ajanhallintavinkeistä, niin ota yhteyttä.

Tammikuu numeroina

– Olin töissä Luonto-Liitossa 139,5 tuntia
– Tein vapaaehtoistyötä 36,5 tuntia
– Käytin aikaa kunnallispolitiikkaan 20 tuntia
– Käytin aikaa eduskuntavaalikampanjaan 42 tuntia
– Käytin aikaa kuntoiluun 33 tuntia
– Kävin puhumassa 5 tilaisuudessa
– Annoin 5 haastattelua
– Kirjoitin 10 lausuntoa, kolumnia tai tiedotetta
– Julkaisin 24 blogia
– Osallistuin 54 kokoukseen
– Osallistuin 2 seminaariin
– Kävin kerran matkalla (Tallinnassa)

Hyvää alkanutta helmikuuta!

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa