Palmia: Ideologisesti värittynyt järkipäätös

Jaakko Eloranta Leo StraniusKotona vauva täytti tänään puoli vuotta.

Itse istuin iltaa Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa, jossa päätimme Palmian osittaisesta yhtiöittämisestä.

Alla valtuustossa käyttämäni puheenvuoro.

* * *

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kiitos kaikille todella hyvästä keskustelusta! On ollut ilo seurata sekä vasemmiston että oikeiston hyviä ja punnittuja huomioita.

Sain ystävältäni seuraavan evästyksen Palmiaa koskevaan päätöksentekoon: tee ideologisesti värittynyt järkipäätös.

Sitä nyt yritän.

Itse olen ollut tässä teemassa vahvasti epämukavuusalueelle. Ymmärrän eri näkökulmia hyvin.

Erityiskiitos myös JHL:lle ja kumppaneille todella hyvästä kampanjasta! Vastaava aktiivisuutta kaipaisin monessa muussakin päätöksessä.

Sydämeni sanoo, että yhtiöittämisen tielle ei Palmian tapauksessa kannattaisi ehkä mennä. En usko, että Palmia pystyy yhtiönä toteuttamaan yhteiskuntavastuuta kovin hyvin. Valtuuston päätösvalta karkaa ulottumattomiin ennemmin tai myöhemmin. Paluuta entiseen ei enää yhtiöittämisen jälkeen ole.

Toisaalta pitää katsoa tulevaan. Pitää olla rohkeutta tehdä asiat paremmin.

Vihreät valtuustotoverit kaupunginhallituksessa ovat neuvotelleet niin hyvän kompromissin ja lopputuloksen, että järki sanoo, että yhtiöittämisen tielle nyt esitetyssä muodossa kannattaa ehkä kuitenkin lähteä. Ymmärrykseni mukaan työpaikat säilyvät, työehtoja ei heikennetä, palvelut monipuolistuvat ja paranevat sekä kaupungin 100-prosenttisesti omistaman yhtiön päätösvalta on kaupungilla.

Voin toki olla väärässäkin. Tulevaisuus näyttää, miten hommassa lopulta käy.

Kiitos hienosta keskustelusta!

* * *

Ohessa vielä Vihreän valtuustoryhmän perusteluita aiheesta:
Palmian työt, palkat ja työehdot säilytetään

13 kommenttia artikkeliin ”Palmia: Ideologisesti värittynyt järkipäätös”

  1. Aina pitänyt sua Leo fiksuna jätkänä, mutta onhan tämäntyyppinen toiminta ihan pohjanoteeraus. Olisit suoraselkäisesti mitä olet, on se sitten porvari tai ei. Tällainen molempiin suuntiin kumartelu on ainoastaan noloa.

  2. Tää on ehkä raivostuttavin juttu mitä mä olen lukenut vähään aikaan ja mä sentään luen hommafoorumia ja muita persutöräyksiä suuttuakseni. Kiitos taas Helsingin vihreät.

  3. Koeta nyt päättää hyvä mies, mitä mieltä olet. Tai olihan Se luettavissa rivien välistä, mutta enemmän selkärankaa, kiitos.

  4. Oliko ei-napin painaminen vaikeeta vai mikä. Oliko vaikeeta kenties se, että ei voinut enää esittää olevansa muu kuin porvari.

    • Kiitos kommentista Tero! Kyllä se itse päätös oli vaikea. Yritin miettiä oikeaa ratkaisua ihan viime metreille asti. Tämä kun oli lopulta aika monimutkainen juttu.

  5. Hirveetä lässytystä koko kirjoitus. Jari Sarasvuon pärstä sivupalkissa kruunaa kokonaisuuden.

    • Hemmo, harmillista, että puheenvuoroni vaikutti sinusta lässytykseltä. Yritin vain punnita tässä vain tiiviisti asian eri puolia.

  6. Kyllähän sen näki miten vaivaantuneita lähes kaikki vihreät olivat kaupunginvaltuuston kokouksessa. Soininvaaralle oli luvattu apulaiskaupunginjohtajan paikka jos vihreät äänestävät yhtiöittämisen puolesta.
    Sitä olen aina ihmetellyt, että mikä se on se apulaiskaupunki…

    • Kiitos palautteesta Tom! Soininvaaralle ei ole tietääkseni luvattu mitään. Vaikea päätöshän tämä kuitenkin oli varmasti monille.

  7. Kiitos kiitos kun myit meidät!!! Se että vihreät olisivat neuvotelleet hyvän kompromiissin ja ehdot ovat kyllä täyttä puppua! Jos et tätä ymmärrä mikä meidän kohtalo on niin ei sinun kyllä pidä kaupunginvaltuutettuna olla.Niin kuin ei muidenkaan vihreitten muuta kun neljän kohdalla niin pyydän että eroatte heti. Tuollaisia ihmisiä päättämässä tärkeistä asioista, hyi sentään! Se että EHKÄ saadaan AVAINtes ei todellakaan takaa YHTÄÄN MITÄÄN. Yhtiön toimitusjohtaja ja hallitus voi sen muuttaa halvempaan tessiin ihan milloin vaan kun itse haluavat tai olla ottamatta käyttöön olleenkaan. Ja irtisanomisia voidaan aloittaa ihan milloin vaan. Ette te valtuutetut voi sille mitään eikä teillä ole minkäänlaista valvontaa näille asioille tai oikeutta puuttua yhtiön tekemisiin vaikka omistaja on 100% kaupunki. Koettakaa nyt herätä ja katsokaa ympärillenne mitä tässä maailmassa tapahtuu. HYI TEITÄ! Olen erittäin pettynyt teidän valintoihin ja päätöksiin. Leikitte meidän työläisten toimeentulolla ja nöyryytätte meidät. Eihän me olla kun duunareita vaan ja huonopalkkaisia, meidät voidaan heittää mihin lokaan vaan.

    • Kiitos palautteesta Kim! Harmittavaa, että koet asian näin. Vihreille ja itselleni on tärkeää toimia pienituloisten ja vähäosaisten puolesta.

Kommentointi on suljettu.

Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Seuraa minua Instagramissa