Focus Mares: Cyclocrossin ylistys

Focus MaresSain kaksi viikkoa sitten uuden pyörän. Ajokokemusta on kertynyt tähän mennessä noin 650 kilometriä.

Viimeisen 20-vuoden aikana olen polkenut pyörällä noin 3500-6000 km vuodessa (maastopyörä tai hybridi). Edellisellä pyörällä, joka ehti olla minulla 6,5-vuotta, matkaa kertyi noin 30 000 km.

Edellinen pyöräni oli hybrdi (Nishiki RH80). Nyt päädyin kuitenkin useiden suositteluiden ja koeajojen jälkeen cyclocrossiin.

Pyöräksi valikoitui Focus Mares AX 3.0, jonka ostin Lauttasaaren pyörästä. Pyörä painaa noin 10 kg ja siinä on hiilikuituetuhaarukka. Vaihtajat ovat mallia Shimano 105.

Lauttasaarenpyörästä sai Helsingin Polkupyöräilijöiden jäsenkortilla mukavan 15 % alennuksen sekä pyörästä että siihen tulleista osista. Yhteensä pyörälle tuli hintaa osien ja alennusten myötä 1590 euroa.

Kahden viikon ajokokemuksella olen haltioissani. Cyclocross on lunastanut kaikki lupaukset ja vähän enemmänkin. Ohessa joitain ensihavaintojani.

– Tasaisella pyörä rullaa paremmin kuin hybridi ohuiden renkaiden ja keveyden myötä.
– Ylämäet ovat kevyempiä, koska pyörä on kevyt ja rullaa hyvin.
– Alamäet ovat vauhdikkaampia, koska pyörä rullaa hyvin ja matala ajoasento vähentää ilmanvastusta.
– Pyörää on ketterämpi käsitellä, koska se on niin kevyt
– Mekaaniset levyjarrut ovat huonommat kuin nestemäiset.
– Tiukoissa jarrutuksissa ohut takarengas lähtee helposti liukumaan.
– Ajoasento on miellyttävämpi ja siihen tottuu nopeasti.
– Pyörää on sen keveyden takia helppo kantaa ja kuljettaa esim. junassa tai bussissa.
– Hiilikuituetuhaarukasta huolimatta tärinä on melkoista ja kädet joutuvat koville.
– Katukivetysten ja pienien kuoppien tai töyssyjen yli pyörä rullaa paljon kevyemmin kuin raskaampi hybridi.

Viimeisen kahden viikon aikana olen siis päässyt nauttimaan kaikin puolin laadukkaammasta ajosta kuin koskaan aiemmin.

Suurin osa omasta pyöräilystäni on hyöty- ja työmatka-ajoa, joka tapahtuu kaupunkiympäristössä pääkaupunkiseudulla. Tähän käyttöön näillä kilometrimäärillä uskallan vahvasti suositella Focusta ja cyclocrossia.

11 kommenttia artikkeliin ”Focus Mares: Cyclocrossin ylistys”

  1. Itsellä on vanhempi vannejarrullinen Marex Cross vm. 2009, ja olen myös ollut todella tyytyväinen ostokseeni. Suosittelen ehdottomasti toisen kiekkosetin hommaamista maantierenkailla (23 tai 25mm). Ne on näppärät vaihtaa lennosta ja pyörä muuntuu maantiepyöräksi hetkessä! En tosin tiedä miten hyvin edullisia levyjarrunavallisia maantiekiekkoja on vielä kaupoissa, aika uudesta tuotteesta kun on nimittäin kyse.

    • Kiitos vinkistä! Olenkin harkinnut maantiekiekkojen hankkimista. Katson kuitenkin vielä, miten nämä pyöräilyt lähtevät sujumaan tämän uuden tulokkaan kanssa eri olosuhteissa ja mietin sitten näitä lisävarusteita 🙂

  2. Voiko tähän malliin muuten kytkeä lastenkuljetusvaunua? Olen harkinnut tätä Focusta.

  3. Kiitokset kokemuksista kyseisen pyörän suhteen. Niistä oli mulle hyötyä vielä näin kahden vuoden jälkeenkin, kun käytettynä olen juuri tuota pyörää katsellut ja nyt koeajanutkin. Näenkö kuvasta oikein, että sulla on lokasuojat tuossa kiinni? Jos näin on, niin mistä hommasit, mikä on malli ja muistatko vielä hintaluokkaa? Työmatkapyöräilyssä raparajoittimet on aika ehdottomat.

    • Kiitos Timo! Hienoa, että tästä on hyötyä. Näin parin vuoden jälkeen voin sanoa, että olen pyörään yhä tyytyväinen! Hyvin on toiminut vaikka onkin kovassa ympärivuotisessa käytössä.

      Joo. Tuossa mulla oli käytössä lokasuojat, jotka eivät toimineet lainkaan (eivät pysyneet kohdillaan vaan ottivat kiinni renkaaseen). En edes muista minkä merkkiset ne olivat. Tuollaisia saa kuitenkin monenlaisia muutamalla kympillä (ks. esim. http://velosport.fi/verkkokauppa/client/index/49)

      Mullakin on pyörä käytössä ympärivuoden ja nimen omaan työmatkapyöräilyssä – ja välillä on pakko polkea puku päällä. Nyt mulla on pelkästään takana Mucky Nutz Butt Fender (ks. esim. http://velosport.fi/verkkokauppa/mucky_nutz_butt_fender-p-48440-49/) ja se on riittänyt erittäin hyvin.

      • Okei, kiitos näistäkin linkeistä ja vinkeistä! Onpa näppärä pieni lärpäke tuo perspuskuri, jos tuo vielä toimiikin hyvin. Renkaan kuviointi varmaan myös vaikuttaa siihen, miten se vettä ja rapaa heittää tangentin suuntaan. Nykyisessä hybridissä kaupunkikumeilla tuntuu, että mikään lokari ei riitä. Ehkä tuollainen karkeampikuvioinen ei lennättäne tavaraa niin innokkaasti.

  4. Moi, tuli mieleeni kysyä kuinka cyclocrossin ajoasento asettuu? Itsellä koeajon jälkeen oli niska ja alaselkä kipeänä, en raaskisi kallista pyörää ostaa jos keho ei kestä..

    Miten sun kokemus meni?

    • Moi Iivari, mulla ajoasento on toiminut ihan hyvin. Olin aina aiemmin ajanut perus hybridillä, joten matalampi ajoasento vaati tottumista erityisesti kaupunkiajossa. Selkä- tai niskakipuja ei ole kuitenkaan ollut. Pyörissä ja mitoituksissa on paljon eroja, joten kannattaa yrittää löytää hyvältä tuntuva pyörä, ajoasento ja säädöt mun mielestä jo liikkeessä.

  5. Käsien tärinään auttaa ilmanpaineen vähentäminen renkaissa. Esim itse laitan CX pyöräni kumeihin 70 PSI maantieajoon ja 45 PSI hiekkatielle. Ero on järisyttävä. Kannattaa kokeilla mikä paine omissa renkaissa toimii parhaiten.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa