Vuosi 2013 kaupunginvaltuutettuna: Yhteenveto ja 10 numeroa valtuustotyöstä

Leo Stranius-Kuva Hanna HeikkiläEnsimmäinen vuosi kaupunginvaltuutettuna on takana.

Olen halunnut edistää työssä avoimuutta, positiivisuutta ja proaktiivisuutta.

Helsingin kaupunginvaltuutettuna pääsee usein päättämään konkreettisista kysymyksistä. Työ on mielenkiintoista.

Asiat ovat monimutkaisia ja usein oman asiantuntemuksen ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että niihin perehtyessä oppii jatkuvasti uutta. Ja koska asiat ovat niin konkreettisia ja koskettavat monia kaupunkilaisia suoraan, ottavat asukkaat myös aktiivisesti yhteyttä. Tämä on hienoa!

Toisaalta poliittinen kilpailu johtaa helposti muiden ansioiden vähättelyyn ja oman roolin ylikorostamiseen. Tämä vaikeuttaa yhteistyötä ja saa politiikan näyttämään helposti mädältä ulospäin. Ensimmäisen vuoden kokemuksieni pohjalta olen viritellyt mm. kampanjaa paremman politiikan puolesta.

Yle ja Svenska Yle ovat jo ehtineet julkaista tilastoja valtuutettujen tekemisistä.

Ohessa on joitain numeroita vielä hiukan tarkemmin omasta valtuustovuodestani koskien kymmentä eri asiaa:

– Valtuuston kokouksia 20 kpl (ei poissaoloja)
– Ympäristölautakunnan kokouksia 19 kpl (poissa yhdestä kokouksesta)
– Helsingin Energian johtokunnan kokouksia 11 kpl (poissa kahdesta kokouksesta)
– Valtuustossa käyttämäni puheenvuorot: 23 kpl (yhteensä 42min 27s)
– Valtuustoaloitteita: 4 kpl (päästökiintiöt, bussikaista, energiansäästö, ruokahävikki)
– Valtuuston kyselytuntikysymyksiä: 2 kpl (päästöjen raportointi, keskuspuiston opasteet)
– Ponsiesityksiä: 2 kpl  (päästökiintiöt, Kruunuvuorenrannan jäteputkikeräys)
– Palautusehdotuksia: 1 kpl (maksuton joukkoliikenne kantoliinassa tai -repussa lastaan kantavalle)
– Kaupunginvaltuutetun työhön liittyvät kokoukset vuonna 2013: 142 kpl (tilanne 16.12.2013)
– Kaupunginvaltuutetun työhön käyttämäni aika vuonna 2013: 489 tuntia (tilanne 16.12.2013)

Ilman korvausta työtä ei ole tarvinnut tehdä. Luottamustehtävästä maksetaan vähintään kohtuulliset kokouspalkkiot. Kaupunginvaltuuston kokouksista maksetaan kaupunginvaltuutetulle 355 euron korvaus. Mikäli kokous venyy yli kolmen tunnin mittaiseksi, on korvaus 532,50 euroa kokoukselta. Lisäksi valtuutetut saavat käyttöönsä maksutta mm. kaupungin sisäisen joukkoliikennelipun ja liikuntaviraston vapaakortin.

Lautakunnan tai johtokunnan kokouksista maksetaan jäsenelle 125 euroa/kokous. Lisäksi lautakuntien puheenjohtajille ja varapuheenjohtajille (itse toimin varapuheenjohtajana niin ympäristölautakunnassa kuin Helsingin Energian johtokunnassakin) maksetaan 2185 euron vuosipalkkio. Olen kirjoittanut kokouspalkkioista tarkemmin tänne: Ovatko kaupunginvaltuuston kokouspalkkiot ja muut etuudet kohtuullisia?

Eniten intohimoja herättäneet keskustelut vuonna 2013 ovat olleet mielestäni Jätkäsaaren tornihotelli ja Meri-Rastilan osayleiskaava. Tärkeimpiä asioita ovat kuitenkin olleet heti valtuustokauden aluksi sovittu valtuustostrategia, keväällä sovittu budjettiraami sekä syksyllä neuvoteltu investointiohjelma ja vuoden 2014 budjetti. Näissä Vihreät saivat neuvoteltua monta tärkeää asiaa läpi. Tulevina vuosina tärkeimpiä kysymyksiä valtuustossa on uusi yleiskaava ja Helsingin Energian kehitysohjelman toimeenpano.

Politiikka on yhteistyötä. Jos jokin yksittäinen asia pitää kuitenkin nostaa esille, niin pidän vuoden suurimpana henkilökohtaisena saavutuksenani  sitä, että vuoden 2014 budjetissa Helsingin ympäristökeskukselle on tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta budjetoitu 500 000 euroa aiempaa enemmän rahaa. Tästä 300 000 euroa käytetään avointen virkojen täyttämiseen, 100 000 euroa ilmastotyöhön ja 100 00 euroa metsäisen suojeluverkoston edistämiseen.

Harjoitteluvuosi kaupunginvaltuustossa on nyt ohi. Ensi vuoden alusta hommat jatkuvat entistä tiiviimmin.

Mitä asioita toivot minun edistävän Helsingin kunnallispolitiikassa vuonna 2014? Palaute on enemmän kuin tervetullutta!

2 kommenttia artikkeliin ”Vuosi 2013 kaupunginvaltuutettuna: Yhteenveto ja 10 numeroa valtuustotyöstä”

  1. Minusta tuo poliittinen kilpailu ei ole edes totta, koska se ei tunnu olevan poliittista niistä lähtökohdista joita valituksi tulleet ovat vaaleissa puolustaneet, vaan joistakin ihan muista. Ainakin usko politiikkaan on tämänkin vuoden aikana karissut taas reilusti, kun lehmiä on taas kaupattu ja ryhmiä kuritettu. Ikävää myös, että vihreiden kannatus ei tuo sitten samassa suhteessa vihreille valtaa mokailla tai parantaa asioita, vaan vanha valtablokki jatkaa. Demareihinkin on kannatuksessa välimatkaa suurehkon pienpuolueen verran, mutta silti demarit vievät ja vihreät vikisevät, kun virkamiehet ovat vanhan vallan jäljiltä.

    Keskustelun taso salissa on myös aika koomista, kun joku voi ensin sanoa mielipiteensä jostakin ja sitten joku sanoo heti perään olevansa toista mieltä, mutta tämä tarkoittaakin ensimmäiselle että hän ei saa sanoa omaa mielipidettään, vaikka on juuri sen sanonut, ja että tämä toista mieltä ollut on juurikin nostanut itsensä kaikkien yläpuolelle, vaikka on pysynyt itse asiassa ja tämä toinen haluaa kohdistaa kritiikin persoonaan. Kotikatsomossa voi vain suu auki ihmetellä, että mitä siellä nyt oikein tapahtuu.

    Olen ollut huomaavinani, että kirjoitetun tekstin voi ymmärtää aivan väärin ja jos ei aivan rautalankaa ole, niin moni avaa sen omista lähtökohdista ja päätyy sitten kanssa aikamoisiin virhepäätelmiin. Kansalaisten kesken tämä lienee vaaratonta, koska kuten huomattua niin kansalaiset eivät voi politiikkaan paljoa vaikuttaa, mutta varsinkin vihreiden poliitikkojen suhde moneen äänestäjäryhmään on lukkiutunut noihin samoihin asemiin, jotka perustuvat avaamattomille väärinkäsityksille, jotka ovat alkaneet elää omaa elämäänsä vuosien mittaan. Paitsi kannatus, niin myös edustajat ovat ehkä sitten alkaneet muistuttaa yhä enemmän toisiaan, kun ulospäin syntynyt kuva on kaventunut ja tämä on näkynyt sitten vaaleissa. Oikeastaan puoluepolitikan pitäisi palata kaduille, jos haluaa viestinsä ulos netistä ja kapeista piireistä. Ei ainakaan pitäisi uskotella suoran demokratian vaikutusmahdollisuuksiin, koska puoluepolitiikka peleineen kuitenkin määrää ja demokratia vikisee.

    Ainakin vihreät ovat tälläkin kaudella hankkineet itselleen ongelmia lisää, kun tuo kaavavisio on ainakin taas täysin omaan koipeen ampumista, nyt kun siihen on vähän enemmän tutustunut, tai siis propagandaa nauttinut. Vaikka eräillä oli ehkä ehdollinen suhtautuminen Vartiosaaren suhteen, niin Vanhankaupunginlahden alueen piti ainakin olla rakentamiselta suojattu. Nyt näyttää senkin suhteen pahalta, kun muistaa mitä kyytiä annettiin luontoarvoille salissa Meri-Rastilan suhteen. Vartiosaaren saisi näyttämään sillan avulla yleishyödylliseltä kaupunkilaisille, jolloin kaupungin oman maan rakentamatta jättäminen voisi tulla kysymykseen, mutta aika vähän on sanottavaa enää tuossa kohtaa, jos kaupungin mielestä Vantaanjoen suualueella ei ole mitään arvoa. Itse en tajua kaupungin toimintaa, kun jos jättäisi reilusti nämä kaikki alueet pois, niin sillä tekisi aidon tiivistämisen paljon hyväksytymmäksi, kun ihmisille jäisi näitä ”pakopaikkoja”, jotka olisivat ihan kunnon kokoisia. Sillä jääkö jollekin muulle elukalle tilaa, on ainakin turha mitään enää näköjään perustella. Alkaa vain olla keinot vähissä, kun kaupunki ei näe alueissa arvoa, eikä poliitikkoja saa näkemään niissä arvoa, ja rakentaminen ei sillä esty jos porukkaa tulee hakemaan itselleen sakot niskoittelusta, mutta poliisi kantaa pois. On vielä liikkeellä halua kaventaa valitusoikeutta, joten tämä perhanan mylly uhkaa syödä kaiken. Tässä kohtaa mitataan aika paljon vihreiden poliitikkojen kykyjä, koska jos kaupungin halu toteutuu kuin vettä vain, niin ainakin tietty osa vihreiden äänestäjäkunnasta heittänee pyyhkeen kehään.

    Autopaikkanormi on yksi juttu, joka pitäisi murhata, kun ei ole mitään järkeä rakentaa nyt sitten autokaupunkia ja urbaania joukkoliikennekaupunkia päälletysten. Erilaisin taloudellisin kannustein, kuten autopaikat naapureilla maksattaen, halutaan aktiiviautoilijoita kantakaupunkiin ajelemaan lyhyitä matkoja, vaikka samalla rakennetaan mittavia joukkoliikenneparannuksia ja puhutaan kauniita ympäristöstä ja ilmastosta. Samalla pelastaisi monta luontoaluetta, kun tiivistäminen onnistuisi niin, että voisi rakentaa paljon enemmän asuntoja nykyiseen nähden. Valitettavasti näyttää olevan aivan turha kansalaisten näistä asioista kaupunkia painostaa, joten vihreiden kannattaisi ehkä koittaa hieman hyvässä mielessä populistisempaa otetta, kuin akateemista viisastelua, jotta esimerkiksi juuri autopaikkanormin tuottaman ongelmat tulisivat ihmisille selviksi. On nurinkurista, että autopuolueen jäsenistökin puhuu urbaanista kaupungista, mutta sitten itse asettamillaan reunaehdoilla estää sellaisen rakentamisen mistä itse vaaleissa puhuu, eikä tämäkään herätä missään lehdistössä mitään ihmetystä, mutta sitten yimbyistä tehdään nimbyjä. Olisi kuitenkin merkittävä saavutus jättää nuo alueet rakentamatta, mutta koska keinoja estää rakentamista kokonaisuudessaan ei taida olla, niin rakentaisi sitten edes sellaista kaupunkia mitä poliitikot vihreitä myöten lupailevat, eikä muutaman tuhannen ihmisen lähiöitä pitkin metsiä.

  2. Avoimuus on mielestäni hyvä lähtökohta. Harmaata (kaava)aluetta tallaa jo riittävän moni. Avoimuus aiheuttaa joillekin joskus vastareaktion, joka on otettava avoimesti vastaan. 😉 Tai positiivisen pro-aktiivisesti, kuten sinä olet itsellesi missioksi määritellyt. Jouluja!

Kommentointi on suljettu.

Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria? 

Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.

Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.

https://animalia.fi/2025/11/19/miljoonat-broilerit-ovat-niin-sairaita-etta-ne-eivat-kelpaa-ruuaksi/
Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.

Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän. 

https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius

#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.

Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri. 

Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.  

Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.

“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo. 

Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. 

https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Hyvää Lihatonta lokakuuta! 

#lihatonlokakuu
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. 

Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä. 

Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä. 

”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Seuraa minua Instagramissa