Ensimmäinen vuosi kaupunginvaltuutettuna on takana.
Olen halunnut edistää työssä avoimuutta, positiivisuutta ja proaktiivisuutta.
Helsingin kaupunginvaltuutettuna pääsee usein päättämään konkreettisista kysymyksistä. Työ on mielenkiintoista.
Asiat ovat monimutkaisia ja usein oman asiantuntemuksen ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että niihin perehtyessä oppii jatkuvasti uutta. Ja koska asiat ovat niin konkreettisia ja koskettavat monia kaupunkilaisia suoraan, ottavat asukkaat myös aktiivisesti yhteyttä. Tämä on hienoa!
Toisaalta poliittinen kilpailu johtaa helposti muiden ansioiden vähättelyyn ja oman roolin ylikorostamiseen. Tämä vaikeuttaa yhteistyötä ja saa politiikan näyttämään helposti mädältä ulospäin. Ensimmäisen vuoden kokemuksieni pohjalta olen viritellyt mm. kampanjaa paremman politiikan puolesta.
Yle ja Svenska Yle ovat jo ehtineet julkaista tilastoja valtuutettujen tekemisistä.
Ohessa on joitain numeroita vielä hiukan tarkemmin omasta valtuustovuodestani koskien kymmentä eri asiaa:
– Valtuuston kokouksia 20 kpl (ei poissaoloja)
– Ympäristölautakunnan kokouksia 19 kpl (poissa yhdestä kokouksesta)
– Helsingin Energian johtokunnan kokouksia 11 kpl (poissa kahdesta kokouksesta)
– Valtuustossa käyttämäni puheenvuorot: 23 kpl (yhteensä 42min 27s)
– Valtuustoaloitteita: 4 kpl (päästökiintiöt, bussikaista, energiansäästö, ruokahävikki)
– Valtuuston kyselytuntikysymyksiä: 2 kpl (päästöjen raportointi, keskuspuiston opasteet)
– Ponsiesityksiä: 2 kpl (päästökiintiöt, Kruunuvuorenrannan jäteputkikeräys)
– Palautusehdotuksia: 1 kpl (maksuton joukkoliikenne kantoliinassa tai -repussa lastaan kantavalle)
– Kaupunginvaltuutetun työhön liittyvät kokoukset vuonna 2013: 142 kpl (tilanne 16.12.2013)
– Kaupunginvaltuutetun työhön käyttämäni aika vuonna 2013: 489 tuntia (tilanne 16.12.2013)
Ilman korvausta työtä ei ole tarvinnut tehdä. Luottamustehtävästä maksetaan vähintään kohtuulliset kokouspalkkiot. Kaupunginvaltuuston kokouksista maksetaan kaupunginvaltuutetulle 355 euron korvaus. Mikäli kokous venyy yli kolmen tunnin mittaiseksi, on korvaus 532,50 euroa kokoukselta. Lisäksi valtuutetut saavat käyttöönsä maksutta mm. kaupungin sisäisen joukkoliikennelipun ja liikuntaviraston vapaakortin.
Lautakunnan tai johtokunnan kokouksista maksetaan jäsenelle 125 euroa/kokous. Lisäksi lautakuntien puheenjohtajille ja varapuheenjohtajille (itse toimin varapuheenjohtajana niin ympäristölautakunnassa kuin Helsingin Energian johtokunnassakin) maksetaan 2185 euron vuosipalkkio. Olen kirjoittanut kokouspalkkioista tarkemmin tänne: Ovatko kaupunginvaltuuston kokouspalkkiot ja muut etuudet kohtuullisia?
Eniten intohimoja herättäneet keskustelut vuonna 2013 ovat olleet mielestäni Jätkäsaaren tornihotelli ja Meri-Rastilan osayleiskaava. Tärkeimpiä asioita ovat kuitenkin olleet heti valtuustokauden aluksi sovittu valtuustostrategia, keväällä sovittu budjettiraami sekä syksyllä neuvoteltu investointiohjelma ja vuoden 2014 budjetti. Näissä Vihreät saivat neuvoteltua monta tärkeää asiaa läpi. Tulevina vuosina tärkeimpiä kysymyksiä valtuustossa on uusi yleiskaava ja Helsingin Energian kehitysohjelman toimeenpano.
Politiikka on yhteistyötä. Jos jokin yksittäinen asia pitää kuitenkin nostaa esille, niin pidän vuoden suurimpana henkilökohtaisena saavutuksenani sitä, että vuoden 2014 budjetissa Helsingin ympäristökeskukselle on tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta budjetoitu 500 000 euroa aiempaa enemmän rahaa. Tästä 300 000 euroa käytetään avointen virkojen täyttämiseen, 100 000 euroa ilmastotyöhön ja 100 00 euroa metsäisen suojeluverkoston edistämiseen.
Harjoitteluvuosi kaupunginvaltuustossa on nyt ohi. Ensi vuoden alusta hommat jatkuvat entistä tiiviimmin.
Mitä asioita toivot minun edistävän Helsingin kunnallispolitiikassa vuonna 2014? Palaute on enemmän kuin tervetullutta!
Minusta tuo poliittinen kilpailu ei ole edes totta, koska se ei tunnu olevan poliittista niistä lähtökohdista joita valituksi tulleet ovat vaaleissa puolustaneet, vaan joistakin ihan muista. Ainakin usko politiikkaan on tämänkin vuoden aikana karissut taas reilusti, kun lehmiä on taas kaupattu ja ryhmiä kuritettu. Ikävää myös, että vihreiden kannatus ei tuo sitten samassa suhteessa vihreille valtaa mokailla tai parantaa asioita, vaan vanha valtablokki jatkaa. Demareihinkin on kannatuksessa välimatkaa suurehkon pienpuolueen verran, mutta silti demarit vievät ja vihreät vikisevät, kun virkamiehet ovat vanhan vallan jäljiltä.
Keskustelun taso salissa on myös aika koomista, kun joku voi ensin sanoa mielipiteensä jostakin ja sitten joku sanoo heti perään olevansa toista mieltä, mutta tämä tarkoittaakin ensimmäiselle että hän ei saa sanoa omaa mielipidettään, vaikka on juuri sen sanonut, ja että tämä toista mieltä ollut on juurikin nostanut itsensä kaikkien yläpuolelle, vaikka on pysynyt itse asiassa ja tämä toinen haluaa kohdistaa kritiikin persoonaan. Kotikatsomossa voi vain suu auki ihmetellä, että mitä siellä nyt oikein tapahtuu.
Olen ollut huomaavinani, että kirjoitetun tekstin voi ymmärtää aivan väärin ja jos ei aivan rautalankaa ole, niin moni avaa sen omista lähtökohdista ja päätyy sitten kanssa aikamoisiin virhepäätelmiin. Kansalaisten kesken tämä lienee vaaratonta, koska kuten huomattua niin kansalaiset eivät voi politiikkaan paljoa vaikuttaa, mutta varsinkin vihreiden poliitikkojen suhde moneen äänestäjäryhmään on lukkiutunut noihin samoihin asemiin, jotka perustuvat avaamattomille väärinkäsityksille, jotka ovat alkaneet elää omaa elämäänsä vuosien mittaan. Paitsi kannatus, niin myös edustajat ovat ehkä sitten alkaneet muistuttaa yhä enemmän toisiaan, kun ulospäin syntynyt kuva on kaventunut ja tämä on näkynyt sitten vaaleissa. Oikeastaan puoluepolitikan pitäisi palata kaduille, jos haluaa viestinsä ulos netistä ja kapeista piireistä. Ei ainakaan pitäisi uskotella suoran demokratian vaikutusmahdollisuuksiin, koska puoluepolitiikka peleineen kuitenkin määrää ja demokratia vikisee.
Ainakin vihreät ovat tälläkin kaudella hankkineet itselleen ongelmia lisää, kun tuo kaavavisio on ainakin taas täysin omaan koipeen ampumista, nyt kun siihen on vähän enemmän tutustunut, tai siis propagandaa nauttinut. Vaikka eräillä oli ehkä ehdollinen suhtautuminen Vartiosaaren suhteen, niin Vanhankaupunginlahden alueen piti ainakin olla rakentamiselta suojattu. Nyt näyttää senkin suhteen pahalta, kun muistaa mitä kyytiä annettiin luontoarvoille salissa Meri-Rastilan suhteen. Vartiosaaren saisi näyttämään sillan avulla yleishyödylliseltä kaupunkilaisille, jolloin kaupungin oman maan rakentamatta jättäminen voisi tulla kysymykseen, mutta aika vähän on sanottavaa enää tuossa kohtaa, jos kaupungin mielestä Vantaanjoen suualueella ei ole mitään arvoa. Itse en tajua kaupungin toimintaa, kun jos jättäisi reilusti nämä kaikki alueet pois, niin sillä tekisi aidon tiivistämisen paljon hyväksytymmäksi, kun ihmisille jäisi näitä ”pakopaikkoja”, jotka olisivat ihan kunnon kokoisia. Sillä jääkö jollekin muulle elukalle tilaa, on ainakin turha mitään enää näköjään perustella. Alkaa vain olla keinot vähissä, kun kaupunki ei näe alueissa arvoa, eikä poliitikkoja saa näkemään niissä arvoa, ja rakentaminen ei sillä esty jos porukkaa tulee hakemaan itselleen sakot niskoittelusta, mutta poliisi kantaa pois. On vielä liikkeellä halua kaventaa valitusoikeutta, joten tämä perhanan mylly uhkaa syödä kaiken. Tässä kohtaa mitataan aika paljon vihreiden poliitikkojen kykyjä, koska jos kaupungin halu toteutuu kuin vettä vain, niin ainakin tietty osa vihreiden äänestäjäkunnasta heittänee pyyhkeen kehään.
Autopaikkanormi on yksi juttu, joka pitäisi murhata, kun ei ole mitään järkeä rakentaa nyt sitten autokaupunkia ja urbaania joukkoliikennekaupunkia päälletysten. Erilaisin taloudellisin kannustein, kuten autopaikat naapureilla maksattaen, halutaan aktiiviautoilijoita kantakaupunkiin ajelemaan lyhyitä matkoja, vaikka samalla rakennetaan mittavia joukkoliikenneparannuksia ja puhutaan kauniita ympäristöstä ja ilmastosta. Samalla pelastaisi monta luontoaluetta, kun tiivistäminen onnistuisi niin, että voisi rakentaa paljon enemmän asuntoja nykyiseen nähden. Valitettavasti näyttää olevan aivan turha kansalaisten näistä asioista kaupunkia painostaa, joten vihreiden kannattaisi ehkä koittaa hieman hyvässä mielessä populistisempaa otetta, kuin akateemista viisastelua, jotta esimerkiksi juuri autopaikkanormin tuottaman ongelmat tulisivat ihmisille selviksi. On nurinkurista, että autopuolueen jäsenistökin puhuu urbaanista kaupungista, mutta sitten itse asettamillaan reunaehdoilla estää sellaisen rakentamisen mistä itse vaaleissa puhuu, eikä tämäkään herätä missään lehdistössä mitään ihmetystä, mutta sitten yimbyistä tehdään nimbyjä. Olisi kuitenkin merkittävä saavutus jättää nuo alueet rakentamatta, mutta koska keinoja estää rakentamista kokonaisuudessaan ei taida olla, niin rakentaisi sitten edes sellaista kaupunkia mitä poliitikot vihreitä myöten lupailevat, eikä muutaman tuhannen ihmisen lähiöitä pitkin metsiä.
Avoimuus on mielestäni hyvä lähtökohta. Harmaata (kaava)aluetta tallaa jo riittävän moni. Avoimuus aiheuttaa joillekin joskus vastareaktion, joka on otettava avoimesti vastaan. 😉 Tai positiivisen pro-aktiivisesti, kuten sinä olet itsellesi missioksi määritellyt. Jouluja!