Vuosi 2013 kaupunginvaltuutettuna: Yhteenveto ja 10 numeroa valtuustotyöstä

Leo Stranius-Kuva Hanna HeikkiläEnsimmäinen vuosi kaupunginvaltuutettuna on takana.

Olen halunnut edistää työssä avoimuutta, positiivisuutta ja proaktiivisuutta.

Helsingin kaupunginvaltuutettuna pääsee usein päättämään konkreettisista kysymyksistä. Työ on mielenkiintoista.

Asiat ovat monimutkaisia ja usein oman asiantuntemuksen ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että niihin perehtyessä oppii jatkuvasti uutta. Ja koska asiat ovat niin konkreettisia ja koskettavat monia kaupunkilaisia suoraan, ottavat asukkaat myös aktiivisesti yhteyttä. Tämä on hienoa!

Toisaalta poliittinen kilpailu johtaa helposti muiden ansioiden vähättelyyn ja oman roolin ylikorostamiseen. Tämä vaikeuttaa yhteistyötä ja saa politiikan näyttämään helposti mädältä ulospäin. Ensimmäisen vuoden kokemuksieni pohjalta olen viritellyt mm. kampanjaa paremman politiikan puolesta.

Yle ja Svenska Yle ovat jo ehtineet julkaista tilastoja valtuutettujen tekemisistä.

Ohessa on joitain numeroita vielä hiukan tarkemmin omasta valtuustovuodestani koskien kymmentä eri asiaa:

– Valtuuston kokouksia 20 kpl (ei poissaoloja)
– Ympäristölautakunnan kokouksia 19 kpl (poissa yhdestä kokouksesta)
– Helsingin Energian johtokunnan kokouksia 11 kpl (poissa kahdesta kokouksesta)
– Valtuustossa käyttämäni puheenvuorot: 23 kpl (yhteensä 42min 27s)
– Valtuustoaloitteita: 4 kpl (päästökiintiöt, bussikaista, energiansäästö, ruokahävikki)
– Valtuuston kyselytuntikysymyksiä: 2 kpl (päästöjen raportointi, keskuspuiston opasteet)
– Ponsiesityksiä: 2 kpl  (päästökiintiöt, Kruunuvuorenrannan jäteputkikeräys)
– Palautusehdotuksia: 1 kpl (maksuton joukkoliikenne kantoliinassa tai -repussa lastaan kantavalle)
– Kaupunginvaltuutetun työhön liittyvät kokoukset vuonna 2013: 142 kpl (tilanne 16.12.2013)
– Kaupunginvaltuutetun työhön käyttämäni aika vuonna 2013: 489 tuntia (tilanne 16.12.2013)

Ilman korvausta työtä ei ole tarvinnut tehdä. Luottamustehtävästä maksetaan vähintään kohtuulliset kokouspalkkiot. Kaupunginvaltuuston kokouksista maksetaan kaupunginvaltuutetulle 355 euron korvaus. Mikäli kokous venyy yli kolmen tunnin mittaiseksi, on korvaus 532,50 euroa kokoukselta. Lisäksi valtuutetut saavat käyttöönsä maksutta mm. kaupungin sisäisen joukkoliikennelipun ja liikuntaviraston vapaakortin.

Lautakunnan tai johtokunnan kokouksista maksetaan jäsenelle 125 euroa/kokous. Lisäksi lautakuntien puheenjohtajille ja varapuheenjohtajille (itse toimin varapuheenjohtajana niin ympäristölautakunnassa kuin Helsingin Energian johtokunnassakin) maksetaan 2185 euron vuosipalkkio. Olen kirjoittanut kokouspalkkioista tarkemmin tänne: Ovatko kaupunginvaltuuston kokouspalkkiot ja muut etuudet kohtuullisia?

Eniten intohimoja herättäneet keskustelut vuonna 2013 ovat olleet mielestäni Jätkäsaaren tornihotelli ja Meri-Rastilan osayleiskaava. Tärkeimpiä asioita ovat kuitenkin olleet heti valtuustokauden aluksi sovittu valtuustostrategia, keväällä sovittu budjettiraami sekä syksyllä neuvoteltu investointiohjelma ja vuoden 2014 budjetti. Näissä Vihreät saivat neuvoteltua monta tärkeää asiaa läpi. Tulevina vuosina tärkeimpiä kysymyksiä valtuustossa on uusi yleiskaava ja Helsingin Energian kehitysohjelman toimeenpano.

Politiikka on yhteistyötä. Jos jokin yksittäinen asia pitää kuitenkin nostaa esille, niin pidän vuoden suurimpana henkilökohtaisena saavutuksenani  sitä, että vuoden 2014 budjetissa Helsingin ympäristökeskukselle on tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta budjetoitu 500 000 euroa aiempaa enemmän rahaa. Tästä 300 000 euroa käytetään avointen virkojen täyttämiseen, 100 000 euroa ilmastotyöhön ja 100 00 euroa metsäisen suojeluverkoston edistämiseen.

Harjoitteluvuosi kaupunginvaltuustossa on nyt ohi. Ensi vuoden alusta hommat jatkuvat entistä tiiviimmin.

Mitä asioita toivot minun edistävän Helsingin kunnallispolitiikassa vuonna 2014? Palaute on enemmän kuin tervetullutta!

2 kommenttia artikkeliin ”Vuosi 2013 kaupunginvaltuutettuna: Yhteenveto ja 10 numeroa valtuustotyöstä”

  1. Minusta tuo poliittinen kilpailu ei ole edes totta, koska se ei tunnu olevan poliittista niistä lähtökohdista joita valituksi tulleet ovat vaaleissa puolustaneet, vaan joistakin ihan muista. Ainakin usko politiikkaan on tämänkin vuoden aikana karissut taas reilusti, kun lehmiä on taas kaupattu ja ryhmiä kuritettu. Ikävää myös, että vihreiden kannatus ei tuo sitten samassa suhteessa vihreille valtaa mokailla tai parantaa asioita, vaan vanha valtablokki jatkaa. Demareihinkin on kannatuksessa välimatkaa suurehkon pienpuolueen verran, mutta silti demarit vievät ja vihreät vikisevät, kun virkamiehet ovat vanhan vallan jäljiltä.

    Keskustelun taso salissa on myös aika koomista, kun joku voi ensin sanoa mielipiteensä jostakin ja sitten joku sanoo heti perään olevansa toista mieltä, mutta tämä tarkoittaakin ensimmäiselle että hän ei saa sanoa omaa mielipidettään, vaikka on juuri sen sanonut, ja että tämä toista mieltä ollut on juurikin nostanut itsensä kaikkien yläpuolelle, vaikka on pysynyt itse asiassa ja tämä toinen haluaa kohdistaa kritiikin persoonaan. Kotikatsomossa voi vain suu auki ihmetellä, että mitä siellä nyt oikein tapahtuu.

    Olen ollut huomaavinani, että kirjoitetun tekstin voi ymmärtää aivan väärin ja jos ei aivan rautalankaa ole, niin moni avaa sen omista lähtökohdista ja päätyy sitten kanssa aikamoisiin virhepäätelmiin. Kansalaisten kesken tämä lienee vaaratonta, koska kuten huomattua niin kansalaiset eivät voi politiikkaan paljoa vaikuttaa, mutta varsinkin vihreiden poliitikkojen suhde moneen äänestäjäryhmään on lukkiutunut noihin samoihin asemiin, jotka perustuvat avaamattomille väärinkäsityksille, jotka ovat alkaneet elää omaa elämäänsä vuosien mittaan. Paitsi kannatus, niin myös edustajat ovat ehkä sitten alkaneet muistuttaa yhä enemmän toisiaan, kun ulospäin syntynyt kuva on kaventunut ja tämä on näkynyt sitten vaaleissa. Oikeastaan puoluepolitikan pitäisi palata kaduille, jos haluaa viestinsä ulos netistä ja kapeista piireistä. Ei ainakaan pitäisi uskotella suoran demokratian vaikutusmahdollisuuksiin, koska puoluepolitiikka peleineen kuitenkin määrää ja demokratia vikisee.

    Ainakin vihreät ovat tälläkin kaudella hankkineet itselleen ongelmia lisää, kun tuo kaavavisio on ainakin taas täysin omaan koipeen ampumista, nyt kun siihen on vähän enemmän tutustunut, tai siis propagandaa nauttinut. Vaikka eräillä oli ehkä ehdollinen suhtautuminen Vartiosaaren suhteen, niin Vanhankaupunginlahden alueen piti ainakin olla rakentamiselta suojattu. Nyt näyttää senkin suhteen pahalta, kun muistaa mitä kyytiä annettiin luontoarvoille salissa Meri-Rastilan suhteen. Vartiosaaren saisi näyttämään sillan avulla yleishyödylliseltä kaupunkilaisille, jolloin kaupungin oman maan rakentamatta jättäminen voisi tulla kysymykseen, mutta aika vähän on sanottavaa enää tuossa kohtaa, jos kaupungin mielestä Vantaanjoen suualueella ei ole mitään arvoa. Itse en tajua kaupungin toimintaa, kun jos jättäisi reilusti nämä kaikki alueet pois, niin sillä tekisi aidon tiivistämisen paljon hyväksytymmäksi, kun ihmisille jäisi näitä ”pakopaikkoja”, jotka olisivat ihan kunnon kokoisia. Sillä jääkö jollekin muulle elukalle tilaa, on ainakin turha mitään enää näköjään perustella. Alkaa vain olla keinot vähissä, kun kaupunki ei näe alueissa arvoa, eikä poliitikkoja saa näkemään niissä arvoa, ja rakentaminen ei sillä esty jos porukkaa tulee hakemaan itselleen sakot niskoittelusta, mutta poliisi kantaa pois. On vielä liikkeellä halua kaventaa valitusoikeutta, joten tämä perhanan mylly uhkaa syödä kaiken. Tässä kohtaa mitataan aika paljon vihreiden poliitikkojen kykyjä, koska jos kaupungin halu toteutuu kuin vettä vain, niin ainakin tietty osa vihreiden äänestäjäkunnasta heittänee pyyhkeen kehään.

    Autopaikkanormi on yksi juttu, joka pitäisi murhata, kun ei ole mitään järkeä rakentaa nyt sitten autokaupunkia ja urbaania joukkoliikennekaupunkia päälletysten. Erilaisin taloudellisin kannustein, kuten autopaikat naapureilla maksattaen, halutaan aktiiviautoilijoita kantakaupunkiin ajelemaan lyhyitä matkoja, vaikka samalla rakennetaan mittavia joukkoliikenneparannuksia ja puhutaan kauniita ympäristöstä ja ilmastosta. Samalla pelastaisi monta luontoaluetta, kun tiivistäminen onnistuisi niin, että voisi rakentaa paljon enemmän asuntoja nykyiseen nähden. Valitettavasti näyttää olevan aivan turha kansalaisten näistä asioista kaupunkia painostaa, joten vihreiden kannattaisi ehkä koittaa hieman hyvässä mielessä populistisempaa otetta, kuin akateemista viisastelua, jotta esimerkiksi juuri autopaikkanormin tuottaman ongelmat tulisivat ihmisille selviksi. On nurinkurista, että autopuolueen jäsenistökin puhuu urbaanista kaupungista, mutta sitten itse asettamillaan reunaehdoilla estää sellaisen rakentamisen mistä itse vaaleissa puhuu, eikä tämäkään herätä missään lehdistössä mitään ihmetystä, mutta sitten yimbyistä tehdään nimbyjä. Olisi kuitenkin merkittävä saavutus jättää nuo alueet rakentamatta, mutta koska keinoja estää rakentamista kokonaisuudessaan ei taida olla, niin rakentaisi sitten edes sellaista kaupunkia mitä poliitikot vihreitä myöten lupailevat, eikä muutaman tuhannen ihmisen lähiöitä pitkin metsiä.

  2. Avoimuus on mielestäni hyvä lähtökohta. Harmaata (kaava)aluetta tallaa jo riittävän moni. Avoimuus aiheuttaa joillekin joskus vastareaktion, joka on otettava avoimesti vastaan. 😉 Tai positiivisen pro-aktiivisesti, kuten sinä olet itsellesi missioksi määritellyt. Jouluja!

Kommentointi on suljettu.

Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa? 

Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi. 

Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan. 

Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)

-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip

Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni: 

https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Seuraa minua Instagramissa