Kestävyyttä etsimässä: Jätkäsaari ja Kalasatama

Havainnekuva Jätkäsaareen rakennettavista puukerrostaloista. Kuva Anttinen Oiva ArkkitehditOsallistuin keskiviikkona 18.9. Helsingin Laiturilla Kestävyys uusilla asuinalueilla -tilaisuuteen.

Tunnin mittaisessa sessiossa käytiin läpi Kalasataman ja Jätkäsaaren ympäristöratkaisuja.

Tapahtuma oli osa kansainvälistä World Green Building viikkoa.

On tietysti hienoa, että Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa on huomioitu monia kestävyyteen ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä. Molempiin kaupunginosiin on tulossa ratikkalinja, pyöräily-yhteydet ovat vähintään kohtalaiset, on jätteiden putkikeräysjärjestelmä ja sähköautojen latauspisteitä. Lisäksi noudatetaan tietysti nykyisiä energianormeja.

Todellista ekokaupunkia voisi tehdä kuitenkin vähän kunnianhimoisemmin. Ohessa on kolme kriteeriä ekologisesti kestävälle kaupunginosalle:

1. Energiaomavaraisuus uusiutuvilla. Esimerkiksi Jätkäsaaren ja Kalasataman tapauksessa olisi hyvät mahdollisuudet ottaa lämpö ja jäähdytys merestä. Myös maalämpöä voisi hyödyntää. Erityisesti Jätkäsaaren edustalle voisi sopia hyvin muutama tuulivoimala. Jätteiden putkikeräys mahdollistaisi myös biokaasun tuottamisen paikan päällä.

2. Liikenne perustuu kävelyyn, pyöräilyyn ja kiskoihin. Kaupunginosien tulisi olla kokonaan autottomia. Autoille varattuja parkkipaikkoja tulisi olla korkeintaan muutamia. Pyöräkaistat tulisi olla jokaisen kadun molemmin puolin. Pyöräilijöille tulisi varata tarpeeksi pysäköinti- ja säilytystilaa katutasossa.

3. Rakennukset ovat ekotehokkaita. On laiskuutta noudattaa vain nykyisiä, vaikkakin suhteellisen tiukkoja, energianormeja. Lähtökohtana tulisi olla nolla- ja plusenergiatalojen rakentaminen. Rakennusten seiniin ja katoille tulisi asentaa aurinkopaneelit ja pientuulivoimaa. Myös puurakentaminen ja viherkattojen hyödyntäminen voisi olla paljon nykyistä laajempaa.

Erityisen hienoa on kuitenkin, että Jätkäsaareen on tulossa puukerrostaloja. Puurakentamisella on ainakin kolme hyötyä ilmastonäkökulmasta:

1. Puurakentaminen korvaa paljon päästöjä aiheuttavaa teräs- ja betonirakentamista
2. Puurakenteet ja -materiaalit toimivat hiilivarastoina
3. Sivuvirrat ja lopulta itse rakennuksetkin voi kierrättää bioenergiaksi

Täällä lisää: Puurakentamisen ilmastovaikutukset

Helsingissä tullaan lähivuosikymmeninä rakentamaan paljon. Olisi suotavaa, että tännekin saataisiin vihdoin eurooppalaisen mittakaavan ekokaupunginosia.

 

3 kommenttia artikkeliin ”Kestävyyttä etsimässä: Jätkäsaari ja Kalasatama”

  1. Kiitos yhteenvedosta! Harmitti kun en itse ehtinyt paikalle. Uusilla asuinalueilla tulisi myös pohtia kuinka tiloja ja tarvikkeita voisi jakaa asukkaiden kesken. Esimerkkinä vaikkapa vierashuoneet, harvoin tarvittavat ja tilaavievät laitteet sekä autot.

    Kaupungeista ja jakamistaloudesta:
    http://shareable.sharedby.co/share/vfYm2w

    Liian vähän puhutaan myös asumisväljyydestä ja sen vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen, ilmastokriisiin ja ylikulutukseen. Saatika ihmisten talouteen.

    Jatka hyvää työtä!

  2. Jos haluaisi puhua todellisesta kestävästä ekokaupungista, niin minä näkisin paikallisen ruuantuotannon ensimmäisenä ratkaistavana asiana. Ruoka kuitenkin on resurssi, joka täytyy jatkuvalla syötöllä tuoda nyt pysyvästi muualta. Helsingissä olisi mahdollista esimerkiksi kalastamisesta tehdä lähde suoraan suuhun, mutta myös kalanperkeillä voimistaa kompostia. Mittakaava pitäisi vain olla sellainen, että talojen katot ja julkisivut nähtäisiin ikään kuin peltoina, ja pihat sun muut hyötyviljelminä. Välillä näkee arkkitehtisuunnitelmia, joissa tätä on yritetty tuoda suurkaupunkimittakaavaan, mutta näyttää käyvän niin, että idealistiset opiskelijat muuntuvat konservatiivisiksi tylsimyksiksi ja uudistavat ideat katoavat.

    Ekovinkkinä murhanhimoisille, että pienistä kaloista saa fileoimalla nopeasti maukkaita makupaloja, ja perkeistä sitten kompostia. Samalla lannoitteet, jotka karkasivat pelloilta vesistöön, pääsevät takaisin viljelykäyttöön. Vattu varsinkin näyttää nauttivan, kun saa oikein vahvaa multaa. Ongella voi kohdistaa kalastuksensa kestäviin kantoihin, ja ruokkia vaikka myös lemmikkejään. Kannattaa vain pysyä poissa merenlahdista, joissa tiedetään olevan paljon myrkkyjä. Joessa sitten pysyy poissa virtapaikoista, ettei taimenen pentu haukkaa koukkua vahingossa.

    Ekokylät eivät näytä toimivan muina kuin pakopaikkoina joillekin ympäristöstä huolissaan oleville, joten jotenkin nämä ongelmat olisi ratkaistava kaupungin mittakaavassa. Puurakentaminen sinänsä hyvä, mutta tiiviys siinäkin minusta ykkösasia, koska mieluummin katselen vaikka neliökilometrien avohakkuuta, josta puut on viety rakentamiseen, kuin neliökilometrien lähiöitä entisen metsän päällä. Avohakkuu kuitenkin nuolee haavansa muutamassa vuodessa ja lähtee kasvamaan takaisin metsäksi. Päättivät tosin rajoittaa rakentamisen 8-kerrokseen tarpeettomasti. Näihin Helsingin mahdollisiin tornitaloihin saisi paljon hiiltä piiloon. Ulkomailla puuhaavat korkeampia, ja varmaan olisi parempi vientituotekin, jos tarjolla olisi myös koeteltuja tornitekniikoita. Vaikka sähköautoa hehkutetaan, niin sähköautokaupunki vie yhtä paljon tilaa kuin autokaupunki, ja niiden tuottaminen vaatii kuitenkin taas lisää tuhoamista jossain, joten kaavoituksella tarve niiltäkin pois.

    Itse Jätkäsaari ja Kalasatama eivät todellakaan ole ekoa, mutta valitettavasti ne pilattiin vielä pahemmin samojen henkilöiden toimesta, jotka nyt markkinoivat itseään uudenlaisen kaupunkikulttuurin ja halvempien asuntojen lähetteinä. Nämä kun halusivat kalliit parkkihallit ja liikaa paikkoja nostamaan asuntojen hintoja näillä alueilla, joka säteilee myös niiden viereisille alueille nostamaan hintoja, ja kaiken kruunuksi tuhansien ihmisten asunnot jäävät nyt rakentamatta, joten KSV:n silmä tähyää tämänkin seikan takia nyt Kivinokkaa, Meri-Rastilaa, Vartiosaarta yms. Todella ikävää, että Helsingissä pärjää politiikassa näin helposti, vaikka sanat ja teot ovat täysin ristiriidassa, eikä mikään ulkopuolinen, kuten lehdistö, ole kiinnostunut arvioimaan kunnallispolitiikan kiemuroita. Itseäni ei tietysti kiinnosta yksittäisten poliitikkojen menestys, mutta jos poliittista valtaa saa itselleen luomalla tekoihin nähden täysin väärää kuvaa itsestään, joka johtaa sitten tuloksiin, jotka koskevat minuakin, niin sapettaahan se.

    Näin tiedoksi sinne ympäristölautakuntaan, että Näsinoja kaipaisi parempaa kunnostusta, ja siltarumpujen vaihtamista silloiksi. Akuutein on rumpu golfkentän luona (toinen rumpu joesta lähtien(?)), joka on puroa ylempänä ja estää mahdollisten kututaimenten nousua ja toki kaiken muun puroelämän kulkua. Sinänsä kova paikka taimenpurolle, kun peltojen ja golfkentän lannoitteet ja myrkyt, sekä autoliikenteen päästöt valuvat puroon, mutta on siellä niitä taimenia nähty, joten kaupungin olisi syytä toimia, ei ole nimittäin ihan lapiotalkoo-settiä tuollainen. Vantaalaiset saavat Pakkalanpurostaan mahtavan taimenpuron jos jaksavat jatkaa kunnostamista, joten rajan tälläkin puolella on syytä jatkaa kunnostuksia.

Kommentointi on suljettu.

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Seuraa minua Instagramissa