Helsingin Sanomat: ”Käpylän Gandhi” – Muutama ajatus yksilö- ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen suhteesta

Käpylän GandhiHelsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilla julkaistiin tänään (2.6.2013) minusta kahden sivun henkilöhaastattelu.

Juttua varten toimittaja vietti koko päivän kanssani. Kävimme aamulla pyöräilemässä Vanhankaupunginlahden ympäri ja söimme lounasta Veganissimossa. Jutustelun ohessa leikimme lapsen kanssa niin pihalla kuin kotonammekin.

Oli kiva viettää päivä mukavan, perusteellisen ja asiallisen toimittajan kanssa. Hyvien kysymysten kautta tulee samalla pohdittua omaa elämää ja valintoja. Uskon, että tällainen pohdinta tekisi monille aikuisille hyvää.

Viime aikoina olen pyrkinyt kovasti puhumaan yhteiskunnallisen vaikuttamisen puolesta. Vaikka omat elämäntapavalinnat ovat toki tärkeitä ja voivat toimia inspiraationa ja kokeilujen kautta saadun oppimisen lähteenä, olisi kuitenkin tärkeämpi painottaa vaikuttamista yhteiskunnallisiin rakenteisiin: lainsäädäntö, verotus, erilaiset tuet ja maksut pitäisi saada tukemaan ihmisten ekologisia valintoja.

Juuri tästä syystä työskentelen Luonto-Liitossa ja pyrin vaikuttamaan yhteisiin asioihin Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Ihmisiä ja mediaa tuntuvat kuitenkin kiinnostavan eniten ne henkilökohtaiset valinnat. Kärkeen nousee se, että olen vegaani, pyöräilen talvisin, syön puuroni lämmittämättä, käyn lyhyissä ja viileissä suihkuissa ja pyrin kasvattamaan lastani mahdollisimman ekologisesti.

Omat elämäntavat ovat mielestäni kuitenkin sivuseikka poliittiseen vaikuttamiseen verrattuna. Kyse on vain siitä, että yrittää elää suunnilleen niin kuin itse opettaa. Mielestäni puolisoni Annukka Berg on kiteyttänyt yksilövalintojen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen suhteen hyvin Ilmastovanhempien sivuilla julkaistussa blogissa: Puhu hiljaa kulutuksesta.

Mukaan juttuun oli sattunut myös muutama harmillinen lipsahdus, joista toinen oli noussut etusivulle saakka. Jutussa tuodaan nimittäin esiin, että söisin puuroni kuivana. Itse asiassa syön puuroni kuitenkin raakana eli lämmittämättä, mutta soijamaidon kanssa. Tämä virhe on toki oma mokani, koska en huomannut asiaa korjata.

Lisäksi jutussa todetaan, että emme käytä uunia. Ihan täsmälleen ottaen tämä ei pidä paikkansa. Puolisoni on käyttänyt uunia muutaman kerran vaikka itse sitä vastustan. Olin pyytänyt tuohon kohtaan korjausta, että emme käytä _juuri lainkaan_ uunia, mutta se oli jäänyt ilmeisesti vahingossa pois.

Juttua lukiessani olin toki otettu siitä, että toimittaja vertasi minua suureen esikuvaani ja idoliini Gandhiin. Valitettavasti en voi katsoa ansainneeni vertausta. Mielestäni meidän jokaisen tulee kuitenkin toimia siten, että pyrkii olemaan itse se muutos jonka toivoo maailmassa laajemmin näkevän. Tämä on yksi tärkeimmistä ajatuksista, jonka olen Gandhilta oppinut.

Mitä mieltä itse olit haastattelusta sekä yksilövalintojen ja yhteiskunnallisen toiminnan suhteesta?

14 kommenttia artikkeliin ”Helsingin Sanomat: ”Käpylän Gandhi” – Muutama ajatus yksilö- ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen suhteesta”

  1. Mikä lie uunissa tehdyn ruoan ympäristövaikutukset vs. uusimman teknologian ympäristövaikutukset. Onko uunissa tehty ruoka ylipäätään olennaista, jos tekee samalla ruokaa 1-4 päiväksi riippuen ruokailijamäärästä? Kieltäydytkö ravintolassakin niistä ruuista, jotka on valmistettu uunissa ja syötkö leipää ollenkaan? Eikö pakastemarjojen ostaminen kaupasta ole todella epäekologista, jos sitä vertaa marjastamiseen ja omaan pakastimeen? (Kuljetus, käsittely, pakkaus, kylmäketju, pakastealtaat jne.)

    Minusta tuntuu, että jokaista omaa valintaa voi nykyään perustella ympäristövaikutuksilla ja sitten kiillottaa sädekehää. Ei kylmät suihkut ja puuron syöminen ainoastaan raakana oikeasti pelasta maailmaa mihinkään suuntaan ja voiko niitä edes rehellisesti suositella kaikille ihmisille ”ilmastoystävällisinä” tapoina?

    • Kiitos palautteesta Sara! Uunin, pakastemarjojen tai puuron sijaan olennaista on nimen omaan yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Sitä yritin tällä blogikirjoituksella korostaa. Ja kyllä. Itselläniki on vielä paljon tehtävää omassa elämässäni.

  2. Jos ihminen pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnallisesti tärkeiksi katsomiensa asioiden puolesta, niin puheilta putoaa hyvin äkkiä pohja, mikäli itse elää päinvastoin. Tämä pätee mielestäni mihin tahansa vaikuttamisen ja opettamisen osa-alueille.

    Olen itse pohtinut sitä, minkä vuoksi teen mitäkin ratkaisuja eli onko taustalla oleva tarkoitusperä itsekäs (oman mielihyvän ja hyvän omantunnon ylläpitäminen) vai epäitsekäs pyrkimys vaikuttaa yhteiskuntaan ja maailman tilaan sekä ympäristön viihtyisyyteen. Esimerkiksi kolmea lasta kestovaipattaessa on ollut huomattavasti siedettävämpi olo iltaisin sänkyyn mennessä, kun tietää tehneensä jotakin konkreettista ja yleisesti hyväksyttyä. Tosin eihän tuo maailman mittakaavassa vielä mihinkään vaikuta, kun en ole vienyt ajatuksiani eteenpäin tai kampanjoinut asian puolesta tms. Mutta toisaalta, onko tarkoitusperällä loppujen lopuksi niin paljon väliä, jos itsekkäälläkin motiivilla on hyvä ja eettisesti lopputulos? Voisi sitä omaa psyykettänsä pitää hullummilla ja vahingollisimmillakin keinoilla koossa. Talvipyöräily on myös äärettömän terapeuttista!

    Näitä asioita olen pohtinut sen vuoksi, että olen saanut kuulla satunnaisilta ihmisiltä elämäntapani olevan suorittamista, ei niin tervettä, liiallista yrittämistä yms. Lisäksi jotkut ovat todenneet, että missä vaiheessa ehdit sitten olla lastesi kanssa, kun teet tietyt asiat noin perusteellisesti. Eli aivan kuin kestovaippojen peseminen ja vaihtelu tarkoittaisi automaattisesti rokottamista yhteisestä vapaa-ajasta. No, ehkä tuollaiset kommentit kertovat enemmän kommentoijasta kuin minusta itsestäni. Äidit syyllistyvät helposti eikä noita tunteita ilmaista mielestäni aika kovin rakentavasti.

    Miehelläni ja minulla on erilaiset ympäristölliset intressit. Mieheni on lähes absolutisti yksityisautoilun suhteen, kun itse taas tartun hanakammin rattiin. Vähän kuin Annukan ja sinun uunitouhu. Kestovaippojen ja ruuan valmistuksen suhteen mieheni on taas jokseenkin hövelimpi. Jonkunlaisia kompromisseja täytyy tietysti tehdä ja antaa myönnytyksiä toiselle ilman, että avioliitosta tulee ahdistava kyttäilyn kehä. Onko sinusta vaikeaa antaa tilaa ja ymmärrystä puolisolle, joka ei ole välttämättä yhtä tarkka kuin sinä?

    Mutta vastaus kysymykseesi: haastattelu oli oikein hyvä ja uskottava! Ihanaa kesää!

    • Kiitos perusteellisista ja hyvistä huomioista Hanna! Kyllä minun on oikeastaan aika helppo antaa tilaa puolisolleni. Hyvin ollaan siis kompromissit löydety niin uunin, asunnon koon kuin muidenkin asioiden suhteen 🙂

  3. Ja piti vielä todeta, että hyvät ideat kannattaa laittaa jakoon ja sinä olet sen todella tehnyt. Mieheni ja minä päätettiin tehdä tästä kesästä ns. herkuton kesä. Eli ei mitään turhia sokerivalmisteita, karkkeja, jäätelöä ym. Turhakkeitahan ne ovat, ja tähän kokeiluun saimme inspiraation jostakin sinun haastattelustasi. Eli seuraavan kerran herkutellaan syyskuussa. Tänään on toinen päivä, mutta eivätköhän ne vierotusoireet siitä.

    Minusta ei ole aina helppoa antaa tilaa puolisolle, mutta kymmenessä aviovuodessa on opittu väistämään jo pahimmat sudenkuopat sekä harkitsemaan kahdesti, mikä ympäristöasia kannattaa riitauttaa. 🙂

  4. Hesarin juttua oli mukava lukea, siinä tuli hyvin esille ihminen maineen takana. Arvostan sitä, että löytyy ihmisiä jotka ovat edelläkävijöitä elämäntavan muutoksessa, mutta toisin kuin Hanna kommentoi, en ole kovin ehdoton siinä kuinka täydellisesti omia tärkeiksi katsomiaan asioita pitäisi noudattaa omassa elämässä. Mielestäni maailmaa voi muuttaa vaikka oma elämä olisikin epätäydellistä! Itse teen palkkatyötä ympäristön hyväksi, mutta työpaikka on naapuripaikkakunnalla 45 km:n päässä. Kuljen matkan omalla autolla ja mahdollisuuksien mukaan kimppakyydillä. Julkinen liikenne ei ole mahdollinen vaihtoehto, koska sitä ei ole. Väilllä koen, että uskottavuutta lisää myös se, ettei oma elämä ole täydellistä ympäristöasioiden suhteen, koska sillä tavalla pääsee lähemmäksi toisia ihmisiä.

    Lähellä maaseutua asuvana ja työskentelevänä ainoa mikä Hesarin jutusta särähti korvaan, oli maaseutuasumisen ja siihen liittyvän yksityisautoilun moittiminen. Alepan pakastealtaan kotimaiset marjat ovat päätyneet sinne siten, että suomalainen eläkeläinen tai thaimaalainen (lentokoneella Suomeen lentänyt) marjanpoimija on ajanut autolla hyville marjapaikoille ja poiminut marjat.

    Tiiviin kaupunkiasumisen ja maaseutuasumisen eroja hiilijalanjäljessä on alettu tutkia, ja todettu ettei tiivis välttämättä tarkoita pieniä hiilipäästöjä kun katsotaan keskiarvoja. Mielenkiintoisia huomiota asiasta esimerkiksi täällä:
    http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/2526/Heinonen_Junnila_yhdyskuntarakenne_elamantavat_ilmastonmuutos_Tiivistelma.pdf

  5. Hei, oli mukava lukea juttu hieman eri näkökulmasta kuin yleensä ja kuluttamisesta tästä kannalta. Moni asia jäi silti jutusta vaivaamaan. Pesettekö kestovaipatkin vain 30 asteessa ja käytättekö pesuainetta niihin? Mietin sitä hygienian kannalta. Lisäksi mietin, että onko teillä käsisaippuaa käytössä? Tässäkin hygienia näkökulma. Lisäksi jutussa oli olennainen asia unohtunut toimittajalta. Miten pesette astiat? Monestihan on tehty tutkimusta, että käsin tiskaaminen vie esimerkiksi enemmän vettä kuin kone. Entä käytättekö mitään ainetta tässä asiassa? Entä näiden pakastemarjojen syöminen, joita tuodaan ympäri maailmaa. Suomessa on hyvät marjametsät ja on omasta viitseliäisyydestä kiinni, että iitä käy sieltä poimimasta. Esimerkikis jos ei autolla halua mennä marjaan, pääsee helsingissä pyörällä läheisille marjamaille. Mielestäni tämä pakastemarjojen syöminen vie todella pohjaa siltä ajaukselta, että te säästätte kulutuksessa ym. kun marjat tuodaan Puolasta laivalla ja rekoilla. Mitä jos elokuussa lähtisitkin tutustumaan lähimetsiisi etkä siihen Alepan pakastealtaaseen.

    • Kiitos kommentista Niina!

      – Pesemme kestovaipat puolentunnin eko-ohjelmalla 50 asteessa, välillä myös 30- tai 40-asteessa.
      – Meillä on käytössä saippuaa, mutta itse en käytä sitä.
      – Pesemme astiat astianpesukoneessa ja käytämme astianpesuainetta.
      – Ostan kaupan pakastealtaista vain kotimaisia marjoja.

      Ruuan suhteen alkuperämaan sijaan kannattaa kiinnittää kuitenkin huomiota omiin kauppamatkoihin. Kuljetusten osuus ruuan elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista on vain muutaman prosentin luokkaa. Sillä, tuodaanko ruoka kumipyörillä Espanjasta tai rahtilaivoilla Brasiliasta ei ole juurikaan merkitystä ruuan ympäristövaikutukseen. Sen sijaan sillä, miten omat kauppamatkansa kulkee, on ratkaiseva merkitys yksittäisen elintarvikkeen ekotaakkaan. Kannattaa siis suosia lähikauppaa, johon pääsee jalan tai polkupypörällä.

      Lisää harhaluuloja ruuan ympäristövaikutuksista täällä: http://www.kulutus.fi/artikkelit/harhaluuloja-ruuan-ymparistovaikutuksista/

  6. Ihan mahti juttu oli, piristi aamua paljon ^^ Musta tuli sun ”fani” heti.

    Itse pyrin elämään ekologisesti ja terveellisesti, omaa kehoa kunnioittaen. Vaihdoin juuri hiusvärin luonnon mukaiseen hennaan jossa ei ole kemikaaleja (olisihan se ekologisempaa elää ilman hiusten värjäystä mutta…) ja syön erittäin kasvispainotteisesti mm.
    Mutta jotenkin tuli taas mieleen kuinka tuntuu, että olen hyvin yksin ajatusteni kanssa. Olen 16 vuotta, eli kaikkiin arkielämän päätöksiin en pääse vaikuttamaan, onneksi perheessäni on kyllä helppo keskustella ja tehdä kompromisseja.
    Iässsäni suurempi ongelma on muut ikäiseni. On raskasta olla se joka sanoo ei sipseille, ihmiset luulevat, että olen laihdutuskuurilla enkä tyytyväinen kroppaani, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa, syön hyvin ja urheilen juuri siksi, että saisin säilyttää tämän terveen ja vahvan kehon. On vaikeaa selittää heille, että pidän sipsejä turhina, ympäristöä ja ihmiskehoa myrkyttävinä. Jopa opettajat katsovat oudosti jos kieltäytyy tikkarista tai nipottaa valoista ja kertakäyttöastioista. Tai siis en oikeastaa jaksakkaan niistä mainita kun ei niitä kiinnosta. Kumma juttu, miksi opettajat kannustavat epäterveeliseen elämään tarjoamalla koko ajan karkkia yms. Ja se lihan syöminen… nuoret (okei, yleistys taas… olenhan mäkin nuori ja ihan fiksu 😉 ) En tarkoita, että kaikkien pitäisi alkaa kasvis syöjiksi, mutta jos asenne on, että kasvisruoka on pahaa, niin ei hyvin mene. Koulujen kasvisruoka päivä on muuten sivumennen sanoen pahentanut asiaa. Miksi kasvisruoka on normaalisti koulussa ihan hyvää, mutta kun sitä tarjotaan koko koululle se on pahaa? Varmasti rahasta kiinni tämäkin… Hyvää tarkoitustahan tolla kasvisruokapäivällä haettiin, nooh yritys hyvä.
    Ja mopot… Miksi, oi miksi. 1. ne on vaarallisia. 2. pyörä on yhtä kätevä ja nopea. pyörä on myös paaaljon halvempi. Miksi mopo? Se kannustaa muuten myös siihen, että on joku oma kulkupeli aina, eli ne jotka on mopokorttejen perään, vaihtavat ne kevariin ja sen jälkeen autoon.
    Mikähän oli mun pointti? hmm varmaan vaan yleinen fiilistely. Oli hyvä juttu, en ollut susta siis ennen kuullutkaan ja nyt tulin tätä blogia tutkailemaan. Mietin vaan, että jos nuorissa on kerran tulevaisuus niin kyllä pitää valtaosalla muuttua asenteet ja rajusti. Meitä ajattelevia ja tiedostavia nuoria katotaan oudosti 🙁

    Onko se niin aikuisenakin? katsotaanko oudosti jos miettii valintojaan ja elää periaatteidensa mukaan?

    p.s itsekkin olen miettinyt, että onko tosi itsekästä, että haluan olla äiti jonain päivänä (ihan siis biologisestikkin äiti..) tai siis onhan se kai itsekästä… mutta toisaalta kyllä suomessa tilaa riittää :S No onneksi ei ole viellä pitkään aikaan se ajankohtaista mulla 🙂

    • Kiitos tosi kivasta palautteesta Noora! Ja kovasti tsemppiä omaan arkeesi ja elämääsi! Toivottavasti jaksat pitää kiinni unelmista ja periaatteistasi.

  7. Vähemmän hämmennystä ja väärinkäsityksiä voisi aiheuttaa tuo ”raaka puuro” eli soijamaidon kanssa syömäsi hiutaleet (ja lisäkkeet?), jos kutsuisit sitä mysliksi niinkuin yleensä on tapana;)

    • Ollaan matkustettu puolison kanssa mm. junalla ja busseilla Pekingiin, Ateenaan ja Lissaboniin. Kierretty bussilla Etelä-Amerikkaa. Viime vuodet ollaan lomailtu pienten lasten kanssa naapurimaissa tai kotimaassa. Pyörällä, bussilla ja junalla pääsee. Lomamatka lentäen ollaan ollaan tehty viimeksi vuonna 2007 Japaniin.

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin