Viimeinen vaihtoehto: Ilmastomuokkaus

Viime syksynä Maailmanpankin raportti varoitti, että ihmiskunnalla on edessä neljä astetta lämpimämpi maailma.

Siedettävänä rajana on pidetty kahta astetta.

Samaan aikaan kansanväliset neuvottelut etenevät liian hitaasti, ja päästöt ilmakehässä kasvavat.

Onko mitään tehtävissä? Joudummeko äärimmäisessä tilanteessa turvautumaan ilmastonmuokkaukseen (geoengineering) eli viilentämään maapallon ilmakehää keinotekoisesti?

Yhä useammat tutkijat ovat alkaneet etsiä keinoja, joilla ihmiskunta voisi muokata ilmakehää ja estää hallitsemattoman lämpenemisen.

Millaisia vaihtoehtoja ilmastomuokkaukseen on olemassa?

Käytännössä ilmastomuokkausta koskevat keinot jaetaan usein kahteen eri ryhmään. Ensinnäkin meillä on keinoja, jotka pyrkivät poistamaan hiilidioksidia ilmakehästä ja varastoimaan sitä (carbon dioxide removal). Toisekseen meillä on keinoja, joilla voidaan pyrkiä pienentämään maanpintaan ja ilmakehään imeytyvää auringonsäteilyä (solar radiation management).

(1) Yksinkertaisimmillaan voimme poistaa hiilidioksidia ilmakehästä esimerkiksi metsittämällä tai lisäämällä merten kykyä sitoa hiilidioksidia. Tämä on todennäköisesti kustannustehokkain, luotettavin ja turvallisin keino viilentää ilmakehää. Valitettavasti vain juuri tällä hetkellä ei ole näköpiirissä sellaisia toimia tai poliittista tahtoa, että tämä olisi mahdollista.

(2) Toisekseen voimme lisätä auringon valon heijastumista esimerkiksi avaruuspeileillä. Voimme lisätä myös maanpinnan heijastavuutta maalaamalla katot valkoisiksi tai päällystämällä aavikkoja heijastavalla materiaalilla. Näistä keinoista avaruuspeilit olisivat suunnattoman kalliita eikä sopivaa tekniikkaakaan ole oikein edes olemassa. Myös riskit ovat merkittävät. Mitä jos ilmakehä jäähtyy liikaa eikä peilejä saada pois?

(3) Edelleen voimme muokata joko alailmakehän tai stratosfäärin heijastavuutta.  Alailmakehään voidaan suihkuttaa suurilla laivoilla meripisaroita. Meripisaroiden levittämisen aiheuttama viilentäminen jakautuisi kuitenkin alueellisesti epätasaisesti ja vaikutukset olisivat arvaamattomia.

Kaikkein potentiaalisin esillä ollut keino lieneekin rikkiyhdisteiden lisääminen ilmakehään. Toisaalta tämä aiheuttaisi terveys- ja ympäristöongelmia. Hiukkasten lisääminen stratosfääriin pahentaisi myös otsonikatoa ja voisi vaikuttaa monsuunikiertoon ja siihen liittyviin sateisiin. Tällä taas voi olla vaikutusta miljardien ihmisten ruokahuoltoon.

Kaikesta huolimatta juuri rikin kuljettamista stratosfääriin (noin 10-20 kilometrin korkeuteen) pidetään kaikkein kustannustehokkaimpana keinona muokata ilmakehää. Vaikutusten alueellinen jakautuminen olisi myös suhteellisen tasaista verrattuna alailmakehän muokkaukseen.

Viime joulukuussa Helsingissä järjestettiin ”Ilmastonmuokkaus ilmastonmuutoksen hillinnässä” -seminaari. Seminaarissa ilmakehäfysiikan asiantuntija Theo Kurtén Helsingin yliopiston fysikaalisen kemian laboratoriosta esitteli aiheesta tehtyjä tutkimuksia.

Stratosfääriin kuljetettavan rikkimäärän tarvitsisi olla vain joitain kymmeniä tuhansia tonneja päivässä. Kurténin mukaan Berliinin ilmasiltaa pitkin kuljetettiin vihollisten häiritsemänä tavaraa parhaimmillaan potkurikoneilla noin 9000 tonnia päivässä. Vaikka stratosfääriin kuljettamisessa on omat haasteensa, on 10 000 tonnia päivässä loppujen lopuksi aika vähän. Homma olisi myös pelottavan halpaa. On arvioitu, että operaation kustannukset olisivat joitakin miljardeja euroja vuodessa. Käytännössä siis Suomikin pystyisi yksin toteuttamaan koko operaation. Kuka takaa, ettei ilmaston lämpenemisestä pahasti kärsivä kehitysmaa ryhtyisi ihmisten eloonjäämiseksi tähän riippumatta siitä, mitä mieltä kansainvälinen yhteisö on?

Kaikkein tehokkainta on tietysti päästöjen vähentämien vähentämällä energiankulutusta ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Samaan aikaan hiilensidonta esimerkiksi lisääntyvään metsäpinta-alaan olisi ideaali ratkaisu.

PS. Ilmastomuokkauksen lisäksi on ehdotettu myös ihmismuokkausta (human engineering).

Keinoja voisivat olla esimerkiksi ihmisten fyysisen koon pienentäminen, syntyvyyden alentaminen, ihmisten tekeminen yliherkäksi punaiselle lihalle tai silmien muokkaaminen siten, että ihmiset voisivat työskennellä ilman valoja. Myös ihmisten epäitsekkyyden ja empatiakyvyn lisäämistä lääketieteellisesti on ehdotettu. Aiheesta on kirjoittanut esimerkiksi Guardian: Bioengineer humans to tackle climate change, say philosophers.

Niin. Ehkä oikeasti kannattaisi mieluimmin vain vähentää päästöjä ja luopua fossiilisista polttoaineista, kuin turvautua ilmakehän tai ihmisten biologiseen muokkaukseen.

 

3 kommenttia artikkeliin ”Viimeinen vaihtoehto: Ilmastomuokkaus”

  1. Veden tai vesihöyryn lisääminen ilmakehään itse asiassa _voimistaisi_ kasvihuoneilmiötä. Tuon kuvan ruiskuttamistempun keksijä olikin muistaakseni arkkitehti, ei ilmastotutkija tai meteorologi

  2. Kaasufaasissa olevan veden ruiskuttaminen toki voimistaa kasvihuoneilmiötä (joskin marginaalisesti, ylimääräinen vesi kun tuppaa tiivistymään nopeasti takaisin nesteeksi). Nestepisaramuodossa vesi kuitenkin myös viilentää (pilvet ovat nettoviilentävä tekijä). Ruiskuttamistempun ilmastovaikutuksen etumerkki on siis kyllä oikein, vaikka muita ongelmia onkin. Tätä ovat tutkineet paljon esimerkiksi Itä-Suomen Yliopiston (Kuopion yksikön) ilmakehäfyysikot ja meteorologit.

  3. Entäs jos aloitettaisiin siitä, että Suomessakin ympäristöjärjestöt tarkastelisivat strategiaansa objektiivisesti, ja miettisivät todistusaineiston valossa vielä kerran, onko tälläkin hetkellä ylivoimaisesti merkittävämmän ja parhaiten skaalautuvan hiilettömän energianlähteen vastustaminen todella hyvästä?

    Kunhan tämä dokumentti saapuu Suomeen, suosittelen katsomaan:

    http://www.slate.com/blogs/browbeat/2013/01/24/pandora_s_promise_review_nuclear_power_documentary_is_persuasive_and_timely.html

Kommentointi on suljettu.

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Seuraa minua Instagramissa