Osallistuin torstaina (1.11.) Säätytalolla Kestävän kasvun ja hyvinvoinnin foorumiin. Tilaisuuden tavoitteena oli pohtia Suomen tulevaisuutta valtioneuvoston tulevaisuusselonteon pohjaksi.
Foorumissa julkaistiin samalla Pekka Himasen ja kansainvälisen tutkimusryhmän Sininen kirja ”Suomen kestävän kasvun malli. Luonnos kansalliseksi tulevaisuushankkeeksi.”
Yhteenvetoja voi todeta, että että ekologinen näkökulma on tullut politiikan teon kovaan ytimeen. Hyvä näin!
Toisaalta näkökulma ei ollut vielä kovin radikaali ja uudet avaukset, jolla keskustelua olisi potkittu selvästi eteenpäin, puuttuivat. Kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta kun ovat olleet tapetilla jo 1980-luvun lopusta lähtien.
Sinisen kirjan ja foorumin voi tiivistää siten, että kyse on tämän ajan sivistyneestä kompromissipuheesta.
Kirjassa nostetaan esimerkiksi elämäntapaan liittyvät kysymykset hyvinvointiyhteiskunnan ytimeen ja ratkaisuiksi kestävyysvajeen paikkaamiseksi. Pelkästään työhyvinvointia parantamalla tai mielenterveysongelmia vähentämällä voitaisiin kummallakin saada aikaan 10 miljardin euron säästöt. Tämä riittäisi hyvin kattamaan käsillä olevan kestävyysvajeen.
Sinisessä kirjassa sivutaan myös degrowth-keskustelua. Tosin samassa yhteydessä todetaan: ”On oltava varovaisia puhtaasti ideologiselta pohjalta lähtevistä julistuksista.” Herää kysymys: Eikö talouskasvupuhe ole parhaimmillaan juuri puhtaasti ideologiselta pohjalta lähtevä julistus tai mantra?
Foorumissa tuotiin kuitenkin hyvin esille käsillä olevat ekologiset rajat. Ympäristönäkökulma on vahvasti läsnä myös Sinisessä kirjassa.
Himanen viittasi esimerkiksi kasvun rajoihin, ekologiseen jalanjälkeen, ylikulutuspäivään ja Nicholas Sternin ilmastonmuutoksen kustannuksia raporttiin, jonka mukaan ilmastonmuutoksen torjumisen kustannukset olisivat noin prosentin luokkaa bruttonkansantuotteesta.
Himanen muotoilee asian näin: ”Voisitko kuvitella käyttäväsi 1% ajastasi tulevista sukupolvista välittämiseen? Riittääkö 99 % ajastasi itsestäsi välittämiseen?”
Sinisen kirjan mukaan julkiset hankinnat ja innovaatiopanostukset tulee saada edistämään ekologisesti kestävää yhteiskuntaa. Lisäksi ympäristöverotusta tulee kehittää: Esimerkiksi verotuksen painopistettä muuttaa kohti kulutusveroja (esim. alv) ja valmisteveroja (esim. energia) sekä liikkumisen verotusta (ajoneuvovero).
Sinisessä kirjassa määritellään hyvinvointiyhteiskunta 2.0:n tarvitsemat viisi jättiaskelta seuraavien näkökulmamuutosten kautta:
1. Positiivinen vs. negatiivinen
2. Proaktiivinen vs. reaktiivinen
3. Subjekti vs. objekti
4. Holistinen vs. partiaalinen
5. Valtio vs. yhteiskunta
Pääministeri Kataisen avaussanat löytyvät täältä ja foorumin videotallenteet täältä.
Sinä Stranius patsastelet eri yhteyksissä monen asian eksperttinä ja olet kunnallispolitiikassa säätämässä meidän köyhien helsinkiläisten elämänruuviaaina vaan tiukemmalle. Voitko nyt ystävällisesti lopettaa edes tälle Himaselle kuolaamisen ja panostaa syrjäytyneisiin?
Kiitos palautteesta Pekka! Tavoitteenani on parantaa köyhin ja syrjäytyneiden helsinkiläisen oloja sekä vähentää eriarvoistumista.