Ekoisi: Tyttölelut ja poikalelut

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten lapsille tuotetaan jatkuvasti piilomerkityksiä, jotka aika usein korostavat kulttuurisesti tuotettua sukupuolta.

Vietin juhannuksen Lieksassa. Samalla tuli käytyä paikallisessa Citymarketissa.

Kaupan leluosastolla tyttölelut ja poikalelut oli merkitty erikseen. Kauppa halusi siis päättää asiakkaidensa puolesta siitä, mikä lelu sopii kenellekin pelkän sukupuolen perusteella.

Se siitä sukupuolisensitiivisyydestä.

Olisin ollut tosin positiivisesti yllättynyt, mikäli poikalelujen joukossa olisi ollut nukkeja ja tyttölelujen hyllyllä vaikka hirviöitä. Valitettavasti valikoima kullakin hyllyllä oli kovin odotettu.

Jäin heti miettimään, mihin ryhmään esimerkiksi legot ja eri pelit kuuluvat. No kauppa oli ratkaissut tämän kysymyksen pistämällä legoille ja peleille omat hyllynsä.

Ohessa kuvat tyttölelu- ja poikaleluhyllystä. Arvaatko kumpi on kumpi?

 

Lisäksi heräsi tietysti se kaikkein olennaisin kysymys (ympäristön kannalta). Kuka hullu näitä leluja oikein ostaa uutena, kun kirpputorit ovat niitä jo valmiiksi täynnä?

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täällä.

21 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Tyttölelut ja poikalelut”

  1. Oliko hyllyihin merkitty ”Tyttöjen hylly” tai ”Poikien hylly”? Mikäli – kuten todennäköistä – ei, niin millä perusteella kauppa haluaa päättää asiakkaan puolesta mikä lelu sopii kellekin? Sekä tyttö-, että poikalapset saavat vapaasti mennä sille hyllylle kuin haluavat. Samoin kaupa saa sijoitella lelut niin kuin haluavat, ilman että ”päättävät asiakkaan puolesta mikä lelu sopii kellekin”.

    Vastaa
  2. Anssi, eikös tossa ekassa kuvassa näy kyltit ”tyttölelut” ja ”poikalelut”?

    Leo, hyvin rienaava perusongelma. Toki tuolta leluhyllyltä löytyy paljon muutakin arveluttavaa kuin heteronormatiiviset sukupuolimallit. Pistitkö kyseiselle kaupalle myös palautetta? Ei varmaan haittais, vaikka linkkaisit mukaan tän blogikirjoituksen ja mainitsisit ohessa blogisi viikottaisen lukijamäärän(oletan sen olevan kohtuullinen). Ei se maailma vaatimatta paremmaksi muutu 😮

    Vastaa
  3. Legoissa ja muissa rakennusleluissa on tuskastuttavaa miten 95% niistä on niin suoraan kohdistettu pojille. Suuri osa tytöistä tykkää näteistä prinsessoista, ja pojat taistelevista sankareista, mutta miksi legot pitää jakaa näihin ääripäihin.
    Olin äitinä innostunut kun kuulin että lapsuuden idollistana Indiana Jonesista, tehtäisiin legosarja. Mielessäni vilisi kuvia muinaisaarteista ja rakenneltavista raunioista ja ansoista, joita voisin tyttäreni kanssa rakentaa. Pettymys oli suuri, kun valikoima oli erilaisiin lento- ja ajohärveleihin ja taisteluihin keskittynyttä.
    Semmoista tuo lego-valikoima tuntuu muutenkin olevan. Niitä ja prinsessalinnoja. Semmoisen kun on yhtenä vuonna ostanut joululahjaksi ja seuraavalle sesongille lykätään hieman erilainen prinsessalinna.
    Luulisi maailmasta löytyvän muutakin kiinnostavaa aihetta, esim. luonto ja eläimet, taide ja urheilu. Vai onko tämä Suomi vain semmoinen takapajula että mitään muuta ei ole tullut mieleenkään hankkia markkinoille, mitenhän lie asianlaita muualla…

    Vastaa
  4. @ Elsa, sellainen sarja kyllä löytyy. Mutta kirjoittajalle: miten olisi ihan myös biologinen sukupuoli? Kahden lapsen isänä (molemmat biologiset mallit) en oikein ymmärrä ongelmaasi. CM saa toimia ihan kuten liikeyritystä kiinnostaa, sinä voit tehdä omat valintasi toisin. Mutta on maailmassa vähän suurempiakin ongelmia. Oikeasti.

    Vastaa
  5. Lelut on tietysti lajiteltu tyylin mukaan, kuten esim. leffat on jaoteltu komediaan, draamaan, kauhuun jne. Mutta ei kai kaupassa ole todellakaan hyllyn reunaan kirjoitettu, kummat niitä leluja saa ostaa? Itselläni on kaksi tyttöä: toinen ostaa enimmäkseen esim. Bakuganeja, Pokemoneja ja Lego-hyllystä Bionicle-ukkoja, toinen taas pöyrii enemmän Barbie- ja Littlest pet shop-hyllyillä. Kotona kaikki nämä lelut ovat samoissa leikeissä sulassa sovussa. Onkohan kyse siis kuitenkin enemmän aikuisten ahdasmielisestä näkemyksestä kuin lapsia rajaoittavasta tekijästä?

    Vastaa
  6. Citymarketeissa myydään enimmäkseen tarpeetonta ja usein myös huonolaatuista tavaraa (ml. kuvien lelut), mutta näistä kylteistä kylteistä ei kannattaisi tehdä ongelmaa. Pienet lapset eivät niitä lue ja isommat taas päätyvät lukemaan niin paljon muutakin epäilyttävää, että CM:n hyllytekstit tuskin jättävät heihin mitään jälkeä.

    En edelleenkään ymmärrä, miksei lasta saisi sanoa tytöksi tai pojaksi. Pia mainitsee kommentissaan ”heteronormatiiviset sukupuolimallit”. Varmasti useimmat täällä (myös minä) ovat sitä mieltä, että ihminen tulee hyväksyä omana itsenään seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta. Mutta miten lapsi voi löytää oman tapansa elää, jos hänen sukupuoleensa liitetään tarpeetonta mystiikkaa?

    Vastaa
  7. Valtaosa tytöistä ja pojista ihan luonnostaan hakeutuu ”tyttö- ja poikalelujen” pariin, vaikka monissa perheissä on tarjolla monenlaisia leluja, koska on molempia sukupuolia. Toki vanhempien pitäisi antaa lasten itsensä valita lelunsa ja tuolla cittarissakin lapset eivät luultavasti mene lelujen luo tuon kyltin opastamana vaan sen mukaan mitkä lelut kiinnostaa. Pelit, piirtäminen yms ja pihaleikit tuntuvat olevan sellaista mistä molemmat sukupuolet pitävät.

    Jännä juttu muuten, että sukupuolisensitiivisyys on hyvin usein itse asiassa tyttöyden/naiseuden ja yltiötyttömäisyyden/naisellisuuden halveksumista eikä tytöille haluttaisi jostain syystä hankkia barbeja, ”tyttölegoja” ja prinsessamekkoja, vaikka tämä itse oikeasti niitä haluaisi ja ne olisivat vain osa tämän elämää.

    Vastaa
  8. Nuhtelen itseäni, kun ei tule laitettua kaupoille kommenttia 🙂 mutta hei, kirppareillakin näkee jo laatikoita, joissa on ”tyttöjen” ja ”poikien” vaatteita! En minä sitä, etteikö lapset olisi tyttöjä tai poikia (tai saisi olla), vaan sitä, että piirtämällä nämä rajat keinotekoisesti pinkillä ja sinisellä rajoitetaan pienten ihmisten elämää.

    Pienten lasten lempiväri on tutkimusten mukaan punainen (kokemukset masussa), suosittuja myös keltainen ja muut kirkkaat värit. Ainakin meidän nappula hamuaa käsiinsä kaiken kiiltävän, kirkkaan ja kukertavan – mutta sukulaisilta hän saa joko hailakan tai tumman sinisiä kauluspaitoja ja farkkuja. Muutama olisi ihan kiva, mutta kun sinisen invaasio alkoi n. 6 kk iässä.

    Entä, jos kaupat ryhmittelisivät lelut vaikka tyyliin toiminta, hiekka, autot, pehmot, prinssi, prinsessa, eläimet, vesi… ja sisäänostajat blokkaisivat vähäksi aikaa 95 % pinksuista ja sinisistä vaatteista.

    Vastaa
  9. Tervehdys Leo & co,
    on hienoa, että puutut tähän suokupuolitettuun lelukauppajuttuun Lieksan Citymarketissa.
    Toisaalta, olennainen pointti tämän supermarketin kohdalla on toisaalla: se syö Lieksan mukavat pikkukaupat lopullisesti sukupuuttoon. Ao. mielipidejuttuni julkaistiin Karjalaisesa ja Lieksan Lehdessä heinäkuun alussa, tiedoksi
    PenaS
    ———
    Kauppa vs. kulttuuri

    Juhannuksen tienoilla silmiin pisti kaksi hyvin erilaista kaupankäyntiin liittyvää tapahtumaa Lieksassa.
    Ne uutisoitiinkin näyttävästi.

    Juhannuksen alla avattu Lieksan Citymarket on suurimpia kauppaliikkeitä koko maakunnassa. Avajaistarjoukset houkuttelivat tuhansiin nousevan kävijämäärän liikkeelle, tottakai. Kauppamiehet tietysti ihastelivat uutta ostoskeskusta ja vakuuttelivat ettei Citymarketin asiakaskunta ole ”keneltäkään pois”. Huomasin kyllä muut keskustan kaupat juhannusviikolla melko tyhjiksi kun niissä varta vasten asioin. Vaikka Citymarket tietenkin tuo ehkä hetkeksi elinvoimaa pikkukaupunkiin, totuus on se, että isot syövät pienet.

    Toinen juhannusuutinen koski Lieksan Suomalaista kirjakauppaa. Se sulkee ovensa heinäkuun lopussa. Loppuunmyynti on käynnissä. Kirjakaupan alasajon jälkeen halukkaat voivat asioida…, niin, Joensuussa, tietenkin. Ja tottahan Citymarketistakin löytää sopivaa ”romanttista kesälukemista”, joskaan ei välttämättä minun makuuni. Mutta: totuuden nimissä on sanottava, että itsekin taisin piipahtaa kirjakaupassa viimeksi talvella, Marja Björkin Prole-kirjan esittelytilaisuudessa…

    Suomalainen kirjakauppa ei ole ainut erityisliike, joka on hävinnyt Lieksasta viime vuosina.
    Kauppa se on, mikä kannattaa, vaan ei kulma- tai kulttuurikauppa. Kerskakulutusta ja jatkuvaa alea kaupustelunkin olla pitää! Paljon kiitosta saanutta Lieksan kirjastoa tuskin sentään ihan heti alasajetaan tai maksulliseksi muutetaan (?). Siellä on pistetty pystyyn – ammattitaidolla hoidetun kirjastotoiminnan ohella ja pienin resurssein – yksi jos toinenkin yleissivistävä tapahtuma. Näitä pienimuotoisia kulttuuritilaisuuksia toivoisi Lieksaan lisääkin.

    Pentti Stranius
    Öisinajattelija

    Vastaa
  10. Nämä tekstit hyllyjen yläpuolelle on kirjoitettu aikuisille, ei pikkulapsille. Aikuinen tietää oikein hyvin, mitä leluja tässä kulttuurissa sanotaa poikien leluiksi, mitä taas tyttöjen: tekstit tyttölelut/poikalelut vastaavat hyvin tarkoitustaan.

    Eli siis… jos etsin nukkea, suuntaan tyttöleluille, vaikka olisin ostamassa sitä nukkea pojalle. Ja jos olen ostamassa autoa tytölle, suuntaan poikaleluille. En oikein osaa nähdä tässä ongelmaa: lapseni osaavat ihan itse päättää, millä leikkivät ja millä ei. Mieluinen lelu päätyy leikkiin, vähemmän mieluinen jää lelulaatikkoon. Sillä, miten nimikoidusta hyllystä lelu on aikoinaan ostoskärryihin nostettu, ei ole lapsille yhtään mitään väliä.

    Vastaa
  11. No niin, tänään olisi tarvittu kumpparit. Vauvojen kanssa hankintatarpeet tulee yllättäen, aina ei ole mahdollista kierrättää tai kirputtaa. Kenkiä ei hygieniasyistä aina edes voi hankkia käytettyinä.

    Asiasta seuraavaan: käytin pääkaupungin keskustassa loppujen lopuksi varsin paljon aikaa kumppareiden etsintään, ja ostamatta jäi. Aika ei mennyt hukkaan kun meillä oli lapsen kanssa ihan hauskaa, mutta pikkuisen tuli keuhkottua eräässä nimeltämainitsemattomassa isossa liikkeessä. Siellä oli tarjolla toisessa hyllyssä mustanharmaita, myrkynsinisiä ja kakanruskeita, toisessa löysänpinksuja ja tympeänvioletteja kumppareita. Missään ei lukenut tytöille ja pojille, mutta…

    On se vaan kumma, että lapsille tarjotaan näin älyttömiä ”värejä” (kuvioista puhumattakaan, arvaatte varmaan mitkä värit oli koristeltu keijuilla ja mitkä traktoreilla). Jäi Reiman saappaat hyllyyn, huomenna saadaan oranssit muualta.

    Viime viikolla ihastelin Hakaniemen Epäonnistunut tyttö -kaupassa kivoja vauvojen kuvakortteja, jotka pohjautuvat Leena Junnilan TaiK-lopputyöhön. Vauvojen värimieltymyksistä kiinnostuneille:

    http://www.onnijailona.fi/vauva_ja_varit.php

    Vastaa
  12. …huoh. Jotenkin ei voi uskoa, että liikkeet vielä nykyäänkin…Itse olen ärissyt ”isojen tyttöjen” vaatteista, mutta tämä on kyllä paljon pahempaa.

    Vai oisko kenties niin, että poikaleluilla on pippeli ja tyttöleluilla pimppi? (Anteeksi ”alatyylisyyteni”, tuollaisen näkeminen on vain niin kovin turhauttavaa.

    Vastaa
  13. Samaa sarjaa, Suomalaisesta kirjakaupasta bongattua:

    http://aijaa.com/aBoe08

    Tosin itse huomasin olevani vähän yhtä torvelo, kun sen reissun saalis oli Pikku Puten seikkailu mustikkametsässä poikavauvalle ja Auringonmuna (pääosassa keiju) vuoden ikäiselle tytölle. Puolustelin huonolla valikoimalla (Tonttulan lapsia ei löytynyt) ja sillä, että Putte on riimitelty, siitä voi olla jo ihan pienellekin iloa ja hyötyä, kun taas puhumaan opetteleva voi ymmärtää Auringonmunankin tarinan varsin pian. Ja onneksi tytön äidillä oli Putte itselläänkin, omalta äidiltäni lapsena saatu!

    Vastaa

Jätä kommentti