Liikennepoliittinen selonteko: Minä pysäköin pyörätielle

Hallitus hyväksyi viime viikolla liikennepoliittisen selonteon.

Ohessa oma selontekoni aamun (18.4.) pyörämatkasta Helsingin Käpylästä keskustaan Luonto-Liiton toimistolle.

Matkalla oli monta haastetta.Vaikuttaa siltä, että monet pyörätiet ovat hyviä paikkoja autojen pysäköinnille.

 

Ohessa muutama kuva aamun pyöräilystä.

 

Elimäenkadulla pysäköityjä autoja sai väistellä oikein urakalla.

Hups. Pyörätielle pysäköityihin autoihin meinaa melkein törmätä.

Sturenkadulla oleva pyörätie vaikuttaa myös olevan hyvä paikka pysäköidä auto.

7 kommenttia artikkeliin ”Liikennepoliittinen selonteko: Minä pysäköin pyörätielle”

  1. Itse pyöräilen paljon ja mm. työmatkani ja tunnen hyvin kaikki pyöräteiden ongelmat. Tämänkaltaisissa postauksissa tulee kuitenkin mieleen kysymys, mihin noissa tapauksissa sitten olisi pitänyt pysäköidä auto? Varmaan useimmat autoilijat pyrkivät kuitenkin pysäköimään autonsa siten, että se haittaa mahdollisimman vähän liikennettä ja kyllä minusta pyörällä pystyy ketterästi väistämään tällaiset pyörätielle pysäköidyt esteet.

    En tunne noita kadunpätkiä tarkemmin, mutta olettaisin, että niissä kuitenkin voisi olla ihan järjellinen syy pysäköidä väärin. Lukkiutuminen autoillijaksi tai pyöräilijäksi ja näiden ryhmien välisen ”sodan” ylläpito ei edistä mitään. Samanlaisen jutun saisi tehtyä päivittäin myös pyöräilijöiden tekemistä liikennerikkomuksista. Todellisuudessa Helsinginkin väylille mahtuu ihan hyvin niin pyöräilijät (ja muu kevyt liikenne) kuin autoilijatkin kunhan kaikki oppisivat huomioimaan muut liikkujat eikä vain rakentamaan poteroita ja julistamaan miten kaikki autoilijat/pyöräilijät sitä ja tätä.

  2. Rikkana rokassa tämäkin. Siis en juurikaan aja pyörätiellä, ellei se ole hyvin toimiva, mikä edellyttää myös tuttuutta arvioinnin mahdollistamiseksi.

  3. saralle: usein mahtuu väistämään, mutta on ikävää, jos joutuu väistämään jalankulkijoiden sekaan. Tyypillisesti auto jätetään siten, että se tukkii tasan koko pyörätien. Jos auton jättäisi siten, että se on siinä jalkakäytävän ja pyörätien jakoviivan päällä, väistäminen olisi jo paljon helpompaa.

  4. Voisin vähän kritisoida tätä juttua. Resta-Mesta kuljettaa koneita ja laitteita pakettiautolla ja pakosta on päästävä oven eteen. Tiedä tapauksia kun ollaan kitisty muuttofirmojen autojen pysäköintiä oven eteen. Btw. entäs ambulanssit, mielestäni voitaisiin Helsingin kantakaupungissa luopua saastuttavasta ambulanssista, otetaan käyttöön vaikka ekologiset riksat? Ruumisautokin voisi olla riksa, heitetään kroppaa kierätyslaatikkoon ja kroppa riksan penkille, sielä se tulee kuin elävätkin. Missä menee raja? Noiden kuvien perusteella voisin sanoa että hyvin tuosta ohi pääsee.. Sitten on tämä eliittiporukka, joka ei halua kuulua taviksiin. Heitä pitää rokottaa, oli auto tai ei.

  5. Autoiluun kuuluu olennaisesti se, että ajoneuvolla on päästävä niin lähelle kohdetta kuin mahdollista. Tätä periaatetta on Helsingissä helppo toteuttaa, koska pysäköinninvalvonta on tehotonta.

    Eräs keino välttää kuvissa esiintyvät ongelmat on siirtyä ajamaan ajoradalle. Pyörätiellä ajamisesta ei välttämättä ole useinkaan mitään hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Pyöräteillä on pysyköityjä autoja, jalankulkijat kulkevat pyöräteillä, niillä on nastoja ja lasinsiruja (ajoradalla ei ole). Kannattaa kokeilla. Ajo on usein nopeampaa ja helpompaa ajoradalla, ja reitin voi valita vapaammin, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, missä se pyörätie kulkee.

Kommentointi on suljettu.

Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.