Ekoisi: Matkailua vauvan kanssa

Etelän lomakohteita mainostetaan usein perheiden turvallisina lomapaikkoina. Omasta mielestäni lasten kanssa kannattaa kuitenkin matkustaa lähelle. Pieniä lapsia on turha kuljettaa tuhansien kilometrien päähän, kun lähimetsäkin on jo tarpeeksi ihmeellinen paikka.

Vauva-arjen myötä lomailu on parhaimmillaan todella ekologista. Sen sijaan, että lähdetään lentämällä kaukomaille, voi tutustua uudella tavalla lähiluontoon tai matkustaa lähellä.

Itse olemme olleet esimerkiksi tammikuussa perhelomalla Hangossa, jossa huumaannuin uusista juoksumaastoista. Kesällä olemme lähdössä samalla lapsiperheporukalla Viroon mökkeilemään ja pyöräilemään. Vauva pääsee ulkomaille kuitenkin jo ennen kesää, kun lähdemme yhdistetylle työ- ja lomamatkalle Ruotsiin.

Tarkoituksena on mennä junalla Turkuun ja sieltä laivalla Tukholmaan. Matka jatkuu saman tien Malmöön, jossa Annukalla on työkokous. Itse saan hengailla tuon ajan pitkin kaupunkia vauvan kanssa. Kokouksen jälkeen palaamme Tukholmaan, jossa olemme muutaman yön ennen paluuta Turun kautta Helsinkiin. Näin tulee yhdistettyä työmatkaa ja perhelomailua.

Lentokoneella ei ole tarvinnut eikä tarvitse matkustaa. Toistaiseksi vauva on ollut vain muutaman kerran auton kyydissä. Sen sijaan junalla ja linja-autolla olemme kulkeneet sitäkin enemmän. Erityisesti juna on vauvan kanssa kätevä, kun siellä voi hoitaa samalla vaipan vaihdot, syömiset ja muut askareet. Auto taas on näissä todella hankala, kun pikkutyyppi pitää istuttaa ja köyttää epämukavaan istuimeen.

Edelliset ekoisikirjoitukset ovat luettavissa täällä: Ekoisi

3 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Matkailua vauvan kanssa”

  1. Olen antanut itselleni kertoa, että ruotsinlaiva olisi lentokonetta epäekologisempi, kun pitää mennä Tukholmaan.

    Aika kaukaisia nämä teidän lähikohteenne kyllä ovat, ainakin meidän perheemme mittapuulla. Me olemme tehneet lasten kanssa lomamatkoja lähes pelkästään kotimaan kohteisiin, mm. Turkuun, Hämeenlinnaan ja Porvooseen sekä tietenkin Helsinkiin. Kesälomalla turistipäivää pystyy viettämään myös kotikaupungissa.

    • Potkurikone saattaa joissain tapauksissa olla parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi pikalautta. Tukholmaan olisi tietysti parasta mennä maata pitkin pohjoisen kautta. Seuraavaksi paras vaihtoehto on mennä Turusta lautalla, jolloin laivamatka jää mahdollisimman lyhyeksi. Eri kulkumuotojen päästöjä voi vertailla VTT:n Lipasto-tietokannan kautta: http://lipasto.vtt.fi/

  2. Päivitysilmoitus: Ekoisi: Kesä ja isäkuukausi

Kommentointi on suljettu.

Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.