Maata pitkin Etelä-Norjaan

Heinäkuun viimeisellä viikolla teimme 12-vuotiaan lapseni kanssa Etelä-Norjan kierroksen.

Matkareitti kulki seuraavasti: Helsinki-Tukholma-Oslo-Stavanger-Bergen-Oslo-Tukhoma-Helsinki. Matkustettiin tietysti maatapitkin ja laivoilla.

Kaikkein upein kohde oli Preikestolen. Lisäksi maisemat Bergen-Oslo -radan varrella ovat häikäiseviä. Ei näitä paikkoja ole turhaan hehkutettu. Hieno kokemus oli myös Bergenissä 1333 kiviportaan kiipeäiminen Ulriken-vuorelle. Juoksulenkit eri kaupungeissa olivat hyvä tapa tutustua paikkoihin.

Mutta Norjalla on myös toinen puolensa: likainen öljy, vesistöjä kuormittava kalankasvatus, edelleen jatkuva valaanpyynti, rakentamisen pirstomat vuoret ja tunturit sekä metsähakkuut siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Jätevesiä johdetaan vuonoihin. Vegaaniruokatarjonta on Suomeen ja Ruotsiin verrattuna vaatimaton. Norjaan voisi yhtä hyvin olla myös matkustamatta.

Matkan päästöt olivat noin 131 kgCO2e per henkilö. Tämä vastaa noin 936 km ajoa fossiiliautolla. Jos olisin mennyt paikan päälle lentämällä (Stavangeriin tai Bergeniin), pelkkien lentojen päästöt olisivat olleet 388 kgCO2e ja siihen päälle tietysti majoitukset. Etelä-Norjan reissusta tuli laivamatkoista huolimatta vähemmän päästöjä kuin vastaavasta reissusta viime kesänä Pohjois-Norjaan, koska silloin linja-autolla matkustamista oli niin paljon enemmän.

Ohessa vielä tarkempi reitti, jos jotakuta kiinnostaa tehdä vastaava kierros:

Ensimmäinen ilta (su) : Laivalla Helsingistä – Tukholmaan

Aiemmin olen pyrkinyt välttämään laivamatkailua sen suurten päästöjen takia. Viime kesänä kun selvittelin päästöjä, osoittautui, että laivamatkailun päästöt ovat hämmästyttävän pienet. Tässä tapauksessa vain noin 22 kgCO2e per henkilö. Lisäksi ostin Viking Linelta erikseen laskennallisesti (ei todellisuudessa) ”päästötöntä” biopolttoainetta ja laitoin myös kysymyksen tarkemmista päästöistä, mutta valitettavasti en ole tähän päivään mennessä saanut vastausta suoraan yhtiöltä.

Toinen päivä (ma): Tukholma – Oslo

Tukholmassa hengailimme päivän kaupungilla, kävimme lapsen toiveesta ruokkimassa lintuja ja hyppäsimme iltapäivällä Oslon junaan. Matka kesti noin kuusi tuntia. Ruotsin ja Norjan sähköjunat kulkevat käytännössä lähes täysin uusiutuvalla sähköllä, joten päästöjä voi arvioida tulevan ehkä noin 1,5 gCO2e/matkustajakilometri. Matkasta voi arvioida tulevan noin 1 kgCO2e päästöt per matkustaja.

Kolmas päivä (ti): Oslo – Stavanger

Illalla Oslossa ehdimme käydä kävelyllä, yövyimme hotellissa ja seuraavana aamuna kävin juoksemassa pitkin kaupungin rantoja. Tämän jälkeen jatkoimme junalla Stavangeriin. Juna kulki pitkin Norjan etelärannikkoa (mm. Kristiansandin kautta). Maisemat olivat henkeäsalpaavan upeita myös tällä reitillä. Illalla kävimme kävelemässä Stavangerissa. Junamatka kesti noin 8,5 tuntia ja matkan päästöt olivat jälleen ehkä noin 1 kgCO2e per matkustaja.

Neljäs päivä (ke): Stavanger – Preikestolen

Aamulla bussilla vajaa 50 km Preikestolenille ja siitä 4 km kiipeily per suunta (erittäin helppoa reittiä pitkin) yhteen maailman upeimpaan luontonähtävyyteen. Preikestolen kiveltä on pystysuora 600 metrin pudotus ja sen päältä aukeaa upeat näkymät vuonoille ja vuoristoihin. Retken jälkeen kävin vielä juoksemassa Mosvatnet lintujärven ympäri ja pitkin kaupungin nähtävyyksiä. Bussikilometrejä päivän aikana kertyi noin 100 km ja jos arvioidaan päästöt per matkustaja olevan noin 50 gCO2e/km, syntyi tästä päästöjä noin 5 kgCO2e / matkustaja.

Viides päivä (to): Stavanger – Bergen

Stavangerista jatkoimme matkaa laivalla Bergeniin. Laiva lähti noin 15 km päässä Stavangerin keskustasta olevasta satamasta aamulla klo 7.30. Matka kesti yhteensä 5,5 tuntia ja näkymät Norjan rannikolla olivat tietysti hienot (paitsi kalankasvatusta näkyi kaikkialla). Satamaan kuljimme sähkötaksilla ja reittiä liikennöivä Fjord Line käyttää nesteytetyllä maakaasulla (LNG) kulkevia aluksia, joiden hiilidioksidipäästöt ovat ainakin viidenneksen alhaisemmat kuin perinteisillä polttoaineilla kulkevilla aluksilla. Laivamatkan päästöiksi voi arvioida silti noin 18 kgCO2e.

Kuudes päivä (pe): Bergen

Vietimme päivän Bergenissä. Kävimme läheisellä Ulriken vuorella, jonka huipulle piti kiivetä yhteensä 1333 kiviporrasta. Tämän jälkeen kävimme vielä kaupungin tuntumassa olevalla Floyenin kukkulalla kävelemässä. Päivän päätteeksi kävin jälleen juoksemassa kaupungin keskustan ympäri. Tässä vaiheessa mäet alkoivat jo pikkuhiljaa tuntua jaloissa.

Seitsemäs päivä (la): Bergen – Oslo

Heti aamupäivällä yksi maailman upeimmista ja varmasti Euroopan hienoin junareitti maisemien osalta. Seitsemän tunnin matkan aikana suurin osa ajasta piti vain ihastella maisemia. Tuntitolkulla kauneutta. Hurjaa näköaistin ylikuormaa. Norjassa monet asiat ovat niin upeita, että tulee rajua ylikulutusta maisemista ja mietin tuolloin, että enää ei voi tulla mitään parempaa ja jos tulee, en pysty enää prosessoimaan sitä. Vuoria, laaksoja ja vuonoja, puroja, jokia, järviä, metsiä ja jopa jäätiköitä. Välillä juna kävi 1200 metrin korkeudessa. Monet vielä asuvat niissä maisemissa. Junamatkan päästöt 1 kgCO2e per matkustaja. Vinkki: Bergenistä Oslon suuntaan matkatessa kannattaa istua junan oikealla puolella tai Oslosta Bergeniin matkatessa vasemmalla puolella maisemien näkökulmasta.

Oslossa iltapäivällä kesäpäivän juoksulenkki Akerselva-joen vartta pohjoiseen ja takaisin. Päivällinen Nordvegan vegaaniravintolassa. Norjassa kasvisruuan saanti on hämmästyttävän hankalaa verrattuna Suomeen ja Ruotsiin. Muilta osin vain kevyttä hengailua kaupungissa.

Kahdeksas päivä (su): Oslo – Tukholma – Helsinki

Aamulla junalla takaisin Tukholmaan. Tukholmassa myöhäinen lounas legendaarisessa Hermans-vegaaniravintolassa ja siitä edelleen laivaan ja Helsinkiin. Myöhään illalla pääsimme ihastelemaan upeaa auringonlaskua laivan saapuessa Maarianhaminaan. Junan päästöt noin 1 kgCO2e per matkustaja ja laivamatkan päästöt noin 22 kgCO2e.

Yhteenveto päästöistä ja kustannuksista:

-Matkustamisen päästöt: 71 kgCOe per henkilö

-Majoittumisen päästöt (6 yötä hotellissa): 60 kgCO2e per henkilö

-Matkaliput: (1 aikuinen ja 1 lapsi): 929,66 euroa

-Majoitukset: (1 aikuinen ja 1 lapsi): 951,51 euroa

Lapsi halusi ostaa matkamuistoksi yhdet sukat. Sen lisäksi mitään muuta kuin ruokaa emme ostaneet.

***

PS. Jos sinua kiinnostaa lukea viime kesän kokemuksistamme kun matkustimme maatapitkin Pohjois-Norjaan ja Lofooteille niin teksti löytyy täältä:

Tuolloin matkan päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, koska bussilla matkustamista tuli niin paljon.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa