Tänään tulee viikko täyteen kotona vauvan kanssa. Vaikka arjen rutiinit hakevat edelleen paikkaansa, joitakin käytännön havaintoja voi jo hyvin nytkin tehdä.
Tässä vaiheessa lapsi tarvitsee lähinnä ruokaa, puhtautta ja läheisyyttä eli käytännössä imetystä, vaipan vaihtoa ja pyllyn pesua sekä ihokontaktia.
1. Ruoka. Imetys on ekologinen tapa ruokkia lasta. Varsinkin kun äiti noudattelee ympäristöystävällistä ja terveellistä vegaaniruokavaliota.
Vauva-arjen myötä viikkopäiväkirja näyttää tällä kertaa vähän toisenlaiselta.
En ole ollut koskaan aiemmin elämässäni näin suuren positiivisen huomion kohteena.
Samalla olen oppinut, miten suuri merkitys sosiaalisella pääomalla ja naapurustolla voi olla. Tätä ei voi mitenkään rahassa mitata.
Kiitos kaikille ystäville ja sukulaisille ihan mahtavasta tuesta ja avusta arjen keskellä!
Ohessa on kuluneen viikon keskeisimmät tapahtumat.
Synnytyksessä voi tapahtua mitä tahansa. Ja niin tapahtui meillekin.
Alussa kaikki näytti hyvälle. Pääsimme Haikaranpesään synnytyshuone ykköseen, jossa on vesiallas. Vesialtaassa supistusten vastaanottaminen oli helppoa ja siinä vaiheessa ajatuksena oli synnyttää veteen.
Kohdunsuun aukeaminen tapahtui kuitenkin hitaasti. Yön muuttuessa päiväksi ja lopulta illaksi, jouduttiin kalvot puhkaisemaan, ottamaan oksitosiinia ja epiduraali-puudutus synnytyksen vauhdittamiseksi.
Kolmen vuorokauden (72 tunnin) säännöllisen supistelun ja 2,5 tunnin ponnistusvaiheen sekä lukuisten imukuppiyritysten jälkeen päädyttiin lopulta hätäsektioon vauvan epäedullisesta tarjonnasta johtuen.
Silloin kaikki tapahtui todella nopeasti. Sektiopäätös tehtiin klo 23.14, ja vauva syntyi torstaina 1.9.2011 klo 23.19.
Vieraskynäblogissa Katja Lahti
Äitini kuoli vuosi sitten. Rintaperillisen tehtävä on karu: käydä läpi vainajan elämänsä hankkima omaisuus ja loppusijoittaa se tavalla tai toisella.
Tiesin toki, että Äitee oli kaikkien aikojen tavarahamsteri sen lisäksi, ettei hän heittänyt mitään pois, mutta silti järkytyin.
Irtaimisto oli valtava ja kattoi niin ikivanhaa, pariin kertaan perittyä, käytettyä, vähän käytettyä ja uutta, vielä pakkauksissa olevaa tavaraa – myös markka-ajalta. Laidasta laitaan. Kolme mikroaaltouunia. Puurohiutaleita seuraavaksi 20 vuodeksi. Kosmetiikkaa pienen kauneushoitolan tarpeisiin. Lasten polkupyöräkin löytyi.
Vuoden kestäneen tyhjennysprojektin päätteeksi Fida vastaanotti rekka-autollisen tavaraa. Siinä ajassa kristallisoitui ajatus jos toinenkin.
Tällä viikolla en uskaltanut kirjoittaa ekoisi-blogia, koska olen saanut siitä niin paljon kriittistä palautetta. Sosiaalinen paine kirjoittaa ja käyttäytyä kulttuurin muovaavalla tavalla on vahva.
Vanhemmuus herättää selvästi voimakkaita tuntoja puoleen ja toiseen.
Ymmärrän hyvin, että lapsen ja vanhempien etu pitää monessa kysymyksessä asettaa etusijalle.
Olin viikonloppuna puhumassa puolueiden nuorisojärjestöjen yhteispoliittisessa seminaarissa kansalaisvaikuttamisesta.
Oli ilahduttavaa, että Allianssitalolle oli saapunut niin suuri joukko politiikasta kiinnostuneita nuoria.
Ennen omaa puheenvuoroa oli aikaa selailla Allianssin sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön Nuorten Paneeli 201 -raporttia Nuoret ovat nykypäivä ja tulevaisuus (pdf). Aineisto perustuu 883 pääasiassa 13-20 vuotiaan nuoren vastauksiin.
Mistä nuorten hyvinvointi oikein muodostuu? Silmiini tarttui pari kiinnostavaa havaintoa:
Avaimen syysjuhlat 31.8.2011
Arvoisa juhlayleisö!
Tämä puhe on kirjoitettu, koska olen puolisoni kanssa synnytyspuuhissa saamassa ensimmäistä lastani.
”Jos saisin puhua kaloista, puhuisin niiden persoonallisuudesta, kyvystä tuntea kipua sekä siitä, kuinka paljon ihminen haittaa kalojen elämää myrkyttämällä vedet mitä moninaisimmin keinoin, patoamalla sekä meluamalla. Ja oikein pitkän puheen kun pitäisin, mainitsisin myös ydinvoimaloiden vaikutukset vesistöihin ja kaloihin.”
Näin kirjoitti ystäväni Satu Kauramäki Facebook-kysymykseen: ”Jos sinun pitäisi pitää puhe kaloista, niin mistä oikein puhuisit?”
Sain kysymykseen neljäkymmentä muutakin kommenttia.
Vieraskynäblogissa Erkki Perälä
Suomalainen demokratia on kuin parhaat päivänsä nähnyt fillari: ajaminen onnistuu vielä jotenkuten, mutta ohjaustanko on ruosteessa, ketjut ovat löystyneet ja takaratas pitäisi vaihtaa. Suurin ongelma on kuitenkin pienimpien vaihteiden puuttuminen kokonaan.
Ihmisten elämään suorimmin vaikuttavat päätökset tehdään paikallistasolla. Siksi onkin kummallista, että suomalaiset äänestävät jokseenkin yhdentekevissä presidentinvaaleissa huomattavasti innokkaammin kuin kunnallisvaaleissa. Vika ei kuitenkaan ole ihmisissä vaan demokratian pelisäännöissä.
Kunnallisdemokratia on suunniteltu tavallisen kaupunkilaisen näkökulmasta mahdollisimman vieraannuttavaksi.
Lapsille ja pienelle vauvalle hankitaan yleisesti ylimääräisiä neliöitä, pinnasänky, lastenvaunut, hyviä vaippoja ja paljon muuta.
Jäin vielä eri pohtimaan hankintojen merkitystä Tiina Kaitaniemen kirjoittaman Luonnollinen lapsuus -kirjan pohjalta.
Kenen etua nämä ensisijaisesti palvelevat? Useinhan hankintoja perustellaan lapsen edulla.
1. Neliöt. Lapsi tarvitsee erityisesti vanhemman läheisyyttä. Pienelle lapselle ylimääriä neliöitä hankitaan kai siitä syystä, että vanhemmilla olisi enemmän omaa tilaa ja rauhaa.
Ohessa kuluneen viikon menot ja fiilikset.
Maanantai: Kirjoittelin aamulla ekoisi-blogiin lastenvaunuähkystä. Pyöräiltyäni Luonto-Liiton toimistolle tapasin Mercur-pankin edustajan koskien uutta ilmastotiliä ja kävin lounaalla Villen ja Kirsin kanssa mahdollista suomalaista Civicrm-projektia koskien. Iltapäivällä sovimme Luonto-Liiton toimistokokouksessa uusista työaikakäytänteistä ja pidin kevyen kehityskeskustelun Sinin kanssa. Samalla oli järkyttävä huomata, että valtiovarainministeriön budjettiesitys lipsui pahasti hallitusohjelmassa sovituista ympäristötavoitteista. Alkuillan kävin toimistolla läpi päivän mittaan kertyneitä sähköposteja. Illalla katsoimme Annukan kanssa elokuvan Lentävien tikarien talo.
Kuormittaako kehoa enemmän lomailu vai työarki? Oma kokemukseni on, että vaikka lomailisi pitkään ja ottaisi todella rennosti, voi loma olla kuormittavampaa kuin työarki.
Tein kesällä yhteensä neljä mittausta Firstbeatilla. Käytännössä siis pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa neljänä eri ajankohtana kolmen vuorokauden ajan.
Mittausten tulokset vahvistivat omat tuntemukseni monien vuosien ajalta. Loma ja lomailu on kivaa, mutta itselleni lomailu on rankempaa ja kuormittavampaa kuin esimerkiksi intensiivinen työnteko.
Tein kolmen päivän mittauksen kesäkuussa keskellä tiukkaa työrupeamaa. Tällöin tulokset olivat erinomaiset eli tarkemmin ottaen 85/100.
Sen sijaan kiinnostavaa oli katsoa tuloksia kun tein mittauksen lomaillessani lasten ja puolison kanssa. Tuolloin tulokset olivat 76/100. Stressi oli korkeammalla kuin töissä ollessa ja uni heikompaa. Liikunta oli erinomaisella tasolla. Kokonaisuudessa voimavarat pysyivät vielä lähtötasolla ja palautuminen oli riittävää.
Kolmas lomamittaus ajoittui kohtaan, jossa olimme kahdestaan toisen lapsen kanssa matkalla Lofooteille ja takaisin. Tuolloin tulokset heikkenivät edelleen ollen 71/100. Stressi kyllä väheni edelliseen mittaukseen verrattuna, mutta uni heikkeni edelleen ja yllättäen myös liikunta tippui aiemmista 100/100 tuloksista tasolle 87/100.
Keskimääräinen tulos omassa ikä- ja sukupuoliryhmässäni on Firstbeatin mukaan 58/100 eli elämä on kuormittavaa ja voimavaroja syödään melkein jokaisella osa-alueella. Itse sain vastaavat mittaustulokset (53/100) kun olin tehnyt täydenmatkan triathlonin ja mietin tätä kirjoittaessa, että jos ihmisistä keskimäärin tuntuu samalta kuin minusta silloin, niin ei ihmekään, jos ei jaksa ja voimavarat on vähissä. Täytyy sanoa, että sitä on todella onnekas, kun pystyy palautumaan ja on näin paljon energiaa käytössä. Tätä taustaa vasten voi myös pohtia, että ehkä aktiivinen elämä sittenkin antaa enemmän keholle kuin kuormittaa sitä.
Vaikka tämä on ollut pitkä, rento ja ihana loma, niin onneksi työt jatkuvat ja pääsen taas vahvistamaan voimavaroja ja palutumista kuormittavan loman jälkeen.
Lue tuloksista tarkemmin www.leostranius.fi
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.
Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka.
Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki.
Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e.
Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi
Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa.
#norja #lofootit #lappi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa.
Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo.
Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!
Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun.
#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Miten palauduin triathlonista?
Tein pari päivää sitten omatoimisesti triathlonin täysmatkan.
Täytyy sanoa, että kyllähän se keho tuossa todella koville ja aikamoiseen stressitilaan joutui, vaikka tein suorituksen tietoisesti kevyesti ja kokonaisuudessaan peruskuntoalueella.
Välittömästi triathlonin jälkeen:
-etova olo eikä ruoka maistunut vaikka energiavajetta oli huomattavasti
-niska oli jumissa
-hiukan huimausta ja näön hyvin lievää sumenemista.
-sain nukuttua yöllä vain 4 h 35 min.
Seuraavana päivänä:
-kyynärtaipeet olivat kipeät ja käsien suoristaminen sattui (mistä ihmeestä tämä tuli?)
-pää ja niska olivat lievästi kipeät
-etureidet olivat kipeät ja portaiden kävely alaspäin oli tuskallista
-vasemman jalan akillesjänne sattui portaita alas kävellessä
-oikean jalan etuvarpaan kynsi oli kipeä
-leposyke oli ensimmäisenä aamuna noin 10 lyöntiä normaalia korkeammalla
Toisena päivänä:
-leposyke oli palautunut normaaliksi, mutta kehon lämpötila oli 0,4 astetta normaalia korkeammalla.
-etureidet, vasemman jalan akillesjänne ja oikean jalan etuvarpaan kynsi olivat edelleen arkoja.
-aamuvenyttelyt ja 7 minuutin lihaskuntotreeni tuntui jo melkein normaalilta
-pyöräilin kevyesti noin 12 km ja osallistuin Helsingissä Pride-tapahtumaan
Garminin urheilukellon mukaan kehon energiatilanne (body battery) oli suorituksen jälkeen seuraavana aamuna vain 17/100 ja harjoitteluvalmius oli 1/100. Toisena aamuna Body batteri olikin jo 88/100, mutta harjoitteluvalmius edelleen heikko.
Nyt kolmantena aamuna/päivänä olo tuntuu jo kuitenkin energiseltä tai ainakin normaalilta ja sellaiselta, että ihan hyvin voisi lähteä treenaamaan.
Täytyy todeta, että palautuminen on oikeastaan aika mahtavaa! Tässä tuntee sen miten oma keho muuttuu aiempaan verrattuna hyvin raihnaisesta ja osatoimintakykyisestä taas takaisin tunti tunnilta ja päivä päivältä kykenevämmäksi ja parempivointiseksi. Hyvä muistutus siitä, miten iso rooli fyysisellä suorituskyvyllä on omaan jaksamiseen, toimintakykyyn ja mielen hyvinvointiin.
#triathlon
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?
Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal.
Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain.
Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?
Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal
Yhteensä 3937 kcal
Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal.
Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan:
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal
Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!
Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
