Ekoisi – osa 10: En uskaltanut kirjoittaa

Tällä viikolla en uskaltanut kirjoittaa ekoisi-blogia, koska olen saanut siitä niin paljon kriittistä palautetta. Sosiaalinen paine kirjoittaa ja käyttäytyä kulttuurin muovaavalla tavalla on vahva.

Vanhemmuus herättää selvästi voimakkaita tuntoja puoleen ja toiseen.

Ymmärrän hyvin, että lapsen ja vanhempien etu pitää monessa kysymyksessä asettaa etusijalle.

Siitä huolimatta nykyisen ilmastokriisin, kiihtyvän sukupuuttoaallon ja luonnonvarojen ylikulutuksen aikakautena on mielestäni hyvä pohtia asiaa myös ympäristön näkökulmasta.

Elinkelpoinen planeetta on viime kädessä myös lapsiemme ja tulevien sukupolvien etu.

Ymmärrän kuitenkin, että kaikilla, myös itselläni, on oma näkökulma ekologisuuteen ja vanhemmuuteen eikä siitä poikkeavia näkökulmia välttämättä sulateta kovin helposti.

Miksi vanhemmuudesta kirjoittaminen on niin vaikeaa?

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?

28 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – osa 10: En uskaltanut kirjoittaa”

  1. Ihmisen musiikkimakua, tyyliä, jopa kumppania saa kritisoida, mutta tapaa olla vanhempi ei. Se on se kaikein herkin kohta, kuten vauvafoorumeilta voi hyvin havaita. Oma tapa tehdä asioita on ainoa oikea, muiden tapa väärä ja se oma tapa varmasti sopii kaikille lapsille, eroista huolimatta.

    Erityisen herkkiä tällaiselle koetulle oman vanhemmuuden kritiikille ollaan, jos koetaan että kritiikkiä harjoittaa joku jolla ei vielä edes ole omia lapsia. Että kun me ollaan valvottu vuorokausia putkeen, kuunneltu huutoa ja oltu huolesta sekaisin, joku kirjoja lukenut teoreetikko tulee kertomaan miten lapsia kuuluu kasvattaa!

    Onnea, iloa ja jaksamista uuden perheenjäsenen kanssa! Uskon että kasvatuksellisia mielipiteitä otetaan aavistuksen helpommin vastaan kun puhuja puhuu omasta kokemuksesta. Mutta vain aavistuksen, koska se mun oma tapa on kuitenkin se ainoa oikea 😀

    Vastaa
  2. Älä ainakaan lopeta kirjoittamista Leo.

    Ok, sun näkemykset ja halukkuus tehdä ekologisia valintoja ovat varmaan enemmän kuin normijamppa voi ymmärtää. Ja juu, osaan sun esittämistä ekologisista argumenteista löytyy ihan hyviä vasta-argumentteja esim. vanhempien hyvinvoinnin näkökulmasta.

    Mutta silti. Aihe on tärkeä. Lasten kanssa elettäessä on yhtä tärkeää muistaa vastuulliset toimintatavat kuin muulloinkin. Ehkä jopa tärkeämpää. Jos me siirrämme vanhat tavat eteenpäin omille lapsillemme (eihän lasten kanssa selviä ilman autoa?), niin mistä se muutos alkaa

    Vastaa
  3. Mä oon jättänyt tämän sarjan lukematta ekan osan jälkeen, koska se on niin kaukana mun todellisuudesta lapsiperheen äitinä ja mun mielestä niistä voi jo otsikkojenkin rivien välistä lukea, ettei sulle oo vanhemmuuden syvin olemus vielä valjennut 🙂 Veikkaan vielä tässä vaiheessa, että sullakin prioriteetit muuttuu pohdinnoissa ja käytännön vanhemmuudessa vähitellen nyt pikkutyypin putkahdettua maailmaan. Saatan kyllä hyvinkin olla väärässä. Mutta en mä jaksaisi itse alkaa vääntää joka lauseesta tai otsikosta, joka tökkii – eihän niitä oo pakko lukea. Pakkoko niiden kritisoijien on? Kyllähän maailmaan tekstiä mahtuu, lukisivat itselleen antoisia tekstejä ja antaisivat sellaisten lukea tätä sun blogia, joiden mielestä nämä on antoisia.

    Vastaa
    • Juuri näin Marja! Ei kannata lukea, jos teksti ei kiinnosta tai tökkii! Mutta mistä ihmeestä tiedät, että tämä on kaukana sun arjesta tai todellisuudesta, jos et ole lukenut ensimmäistä osaa pidemmälle 🙂

      Vastaa
  4. Ymmärrän hyvin, että moni tulistuu. Toisaalta se on harmi, varsinkin jos saa ihmiset lakkaamaan kirjoittamasta ekologisesta näkökulmasta. Itse ajattelen monessa kohtaa juuri niin, että mikä muu kuin ekologia oikeasti olisi lapselle parhaaksi. Kun on pari metriä vettä pään päällä tai muita ikäviä ilmastonmuutoksen tuomia luonnon”oikkuja” ympärillä, moni nyt suurelta tuntuva ”uhraus” olisi mitättömän pientä.
    Senkin myönnän, että itse ainakin olen surkea ja heikko ja lähden turhan helposti kulutuksen ja muiden ”pahuuksien” teille. Vaikka haluaisin olla viisas ja ekologista elämäntapaa lapsilleni välittävä äiti.
    Siihenkään en usko, että kukaan on toista parempi.
    Toivon, että kaikki jo älyäisivät miten vakavasta asiasta luonnon katoamisessa on kysymys. Toivon myös, että meidät karkkihyllyllä marisevat kakarat pantaisiin kuriin. Laitettaisiin kuluttava ja luontoa tärväävä eläminen kertakaikkiaan mahdottomaksi ja myöskin ei haluttavaksi.
    ”Sosiaalinen paine kirjoittaa ja käyttäytyä kulttuurin muovaavalla tavalla on vahva.”
    Tämä on niin totta! Ja virta on niin voimakas, että se tempaa helposti mukaansa.
    Samanhenkisten ihmisten seura on tosi tärkeää, pitäkää siitä kiinni lapsenne kanssa. Onnea, jos lapsi on jo maailmassa. Ja vaikkei vielä olisi, ennen kaikkea nauttikaa siitä ja tästä kaikesta.

    Vastaa
  5. Kyllä Leo kirjoittaa ihan asiaa. Iso osa ihmisistä on vain erkaantunut ihmisen luonnollisista oloista ja altistunut kaiken maailman markkinointiaivopesulle ettei enää osata erottaa sitä mikä ihmiselle olisi parasta. Harmi sinänsä mutta kukin tavallaan. Ei kannata sen takia kummiskaan lopettaa kirjoittamista sillä kyllä näistä riittää hyvää asiaa heille joita asia kiinnostaa ja pyrkivät ympäristöllisesti sekä terveydellisesti parempiin elintapoihin. 🙂

    Vastaa
  6. Jatka ihmeessä kirjoittamista, kriittisestä palautteesta huolimatta! Sinulla on ollut monta hyvää pointtia, vaikka joistain asioista olen toki ollut eri mieltä. Mutta niin se on niiden perinteisempienkin vauvablogien kanssa, aihe on herkkä eikä kritisoida saa. Siksi onkin rohkeaa, että olet tätä jaksanut kirjoittaa.

    Mielenkiintoista olisi, jos esim. puolen vuoden vauva-arjen jälkeen lukisit omat kirjoituksesi kriittisesti läpi ja kertoisit meille lukijoille, missä meni kuten odotit ja mikä ei onnistunutkaan suunnitelmien mukaan. Ehkä tämä vaimentaisi myös kritiikkiä (josta iso osa on varmasti tyyliä ”et voi tietää, kun sulla ei vielä ole lasta”) tai ainakin toisi sen johonkin perspektiiviin.

    Olen myös vähän odottanut kirjoitusta lisääntymisen ympäristövaikutuksista ja järkevyydestä yleensä, mutta ehkä se aihe on todellakin vähän turhan kuuma.

    Kiitokset blogisarjasta, toivottavasti se jatkuu vielä! Ja onnea koko perheelle.

    Vastaa
  7. Luin kerralla läpi nuo vanhemmuutta käsittelevät tekstit ja kommentoin kaikkia pikaisesti: Eräs ”mammakaverini” sanoi kerran hyvin että ”äiti on toiselle äidille susi”. Tämä jo näin naisten kesken. On niin vaikea sanoa ja toisaalta olla sanomatta mitään jos ja kun toinen nainen hoitaa lastaan minun mielestäni väärin. Vaikka sen nätisti sanoo, se otetaan arvosteluna. Mutta jokainen (huom!) vanhempi ja lapsi ovat yksilöitä. Se mikä meillä toimii ei välttis toimi teillä. Ja se mikä teillä toimii, ei välttämättä toimi meillä. Erityisesti äidit ovat kovin herkkiä kuulemaan arvostelua äitiyden osalta. Koska: nainen on kovilla erityisesti mielestäni lapsivuodeaikana. Synnytys ja sen jälkeiset kuukaudet ovat oikeasti rankkaa aikaa, ja jos ja kun vauvaa imetetään, ei siinä oikein pysty äitiytta jakamaan puolison kanssa. Ainakaan minä en osannut. Oli vain mun kroppa, vauva sisällä, putkautettiin ulos, ja sitten vauva on 2h välein tississä kiinni seuraavat pari kuukautta. Siinä tekee kaikkensa (jopa antaa sen tutin vauvalle!) jotta saa nukuttua edes kerran päivässä 3h putkeen. Äidit ovat usein hyvin väsyneitä, ainakin itse, tiheän imetyksen takia. Jos ei ole kokenut itse sitä, kun nukkuu 1-2h pätkissä 4 kk ajan niin ei voi tietää miltä se tuntuu. Siksi joskus haluaa ”oikoa” vaikka tietää että parempia tapojakin olisi. Kantoreppu on ehkä paras tapa, mutta yllättävän hyvä vaihtoehto ovat lastenvaunut erityisesti talvella kun vauvan saa paremmin topattua makuupussien ja toppavaatteiden sisään ja saa kaupasta vielä tuotua ruuatkin samalla kotiin kun pakkaa ne vaunujen alaosaan. Nyt kun meillä isi jäi lapsen kanssa kotiin ja äiti lähti töihin lapsen ollessa 5kk, on siitäkin tullut paljon arvostelua… voit varmasti arvata. Mutta jokainen perhe tekee itselleen sopivat ratkaisut. Toisen ulkopuolisen on vaikea tulla sanomaan, että se olisi väärin, koska ei voi tietää taustoja. Mutta onnellinen vanhempi on hyvä vanhempi. Tämä on meillä mottona ja ratkaisuja, myös lastenhoidon ja tarvikkeiden osalta tehdään sillä perusteella. Ja meillä käytännössä onnellinen vanhempi tarkoittaa että saadaan nukkua silloin tällöin jopa 4h putkeen, ainakin toinen meistä. Vaikka se tarkoittaisi että lapsi laitetaan pinnasänkyyn ja tutti suussa. Enkä imetäkään enää kun pitää jaksaa herätä aamulla töihin. Uskon että hyvä lapsi tuosta silti kasvaa.

    Vastaa
  8. Minusta olisi mielenkiintoista, miten teidän arkikäytännöt alkavat muotoutua, kunhan arki alkaa. Siitä miten arki muovaa periaatteita.

    Näin sinut kättärillä lapsivuodeosastolla, toivottavasti kotiutuminen sujuu hyvin (jätä tämä kommentti julkaisematta, jos haluat varjella vauvaa julkisuudelta).

    Vastaa
  9. Onnea perheenlisäyksen johdosta!

    Lukaisin kerralla läpi nämä Ekoisi-kirjoitukset ja niiden kommentit. Olen itse pyörinyt aktiivisesti netissä vanhemmuuspalstoilla ja -blogeissa ekan lapsen syntymästä saakka eli 4,5 vuotta. Täytyy nyt ihan ekaksi toivoa sinulle paksua nahkaa 🙂 Mielestäni nimittäin saamasi kommentit ovat ihan asiallisia ja sävyltään kilttejä verrattuna siihen suoranaiseen paskaan, mitä keskustelupalstoilla syydetään valtavirrasta poikkeavien niskaan.

    Nautin kovasti tekstiesi lukemisesta ja toivon, että jatkat kirjoittamista! Monesti nettijutut menevät hirmu siloitelluiksi, ettei vaan kukaan loukkaannu (esim. sanotaan että ”imetän jos se vaan onnistuu”, vaikka ne joilla imetys ei oikeasti fyysisistä syistä onnistu ovat hyvin marginaalinen vähemmistö. Selkeällä enemmistöllä se on halusta, yrityksestä, tiedosta ja tuen määrästä kiinni. Erityisesti halusta.). Lisäksi on hienoa kuulla tällaista ”kiintymysvanhemmuus”-juttua mieheltäkin! Kun harmi kyllä yleensä netissä vanhemmuudesta kirjoittavat ovat aina naisia ja miehet sullotaan johonkin marginaaliin, äidin auttajiksi, joilla ei aivokapasiteetti vaan voi riittää kestovaippojen käyttöön…

    Vastaa
  10. Älä ihmeessä lopeta kirjoittamasta tästä aiheesta. Minä vasta löysin tänne. Joskus on raskasta kulkea valtavirrasta poikkeavasti.

    Vastaa
  11. Ihanaa, etta uskallat kirjoittaa! Sulla on oikeus olla juuri sellainen vanhempi kuin haluat! Ekovanhemmuus on mun mielesta vanhemmuutta, joka ottaa huomioon meidan elinympariston eika keskity hullaantumiseen asti omien tarpeiden tyydyttamiseen lapsen kautta. Vanhemmathan toteuttaa melkein aina itseaan lapsen kautta, jotkut vaan kestavammin kuin toiset. Joillekin lapsi on hyva tekosyy kaikkeen (pakko olla auto, ei ehdi kierrattaa, jne jne).
    Itse elan lapsenkin kanssa niin ekologisesti kun pystyn ja osaan, mutta olen vuoden aikana oppinut 1) etten pida paljon metelia asiasta koska 90% tapaamistani vanhemmista suhtautuu epaluuloisesti ja epakunnioittavasti 2) kaytantoja on ollut pakko jatkuvasti muuttaa, valilla huonompaan valilla parempaan suuntaan. Lapsen kanssa arkivalintoihin vaan tulee runsaammin volatiliteettia.
    Ihanaa maagista alkuaikaa vauvelin kanssa ja paljon jaksamista!

    Vastaa
  12. Moi! Olen seurannut blogiasi vasta vähän aikaa. Jatka ihmeessä kirjoittamista myös perheasioista, sillä niissä on ollut ainakin minulle ihan uutta. Täytyy nimittäin tunnustaa, että vaikka itselläni on kaksi lasta, niin esim. vaipattomuudesta en ole kuullutkaan. Vaikka ystävilläkin on lapsia, niin tällaiset asiat eivät ole tulleet esiin. Todellakin mielenkiintoisia keskusteluaiheita. Luin myös tuon Luonnollinen lapsuus -kirjan, sekin pisti ajattelemaan.
    Onnea vielä uuden perheenjäsenen johdosta!

    Vastaa
  13. Hei!

    Luin koko sarjan ja tykkäsin kovasti. Mulla on pieni poika, enkä pidä noita tavoitteita pääosin mitenkään mahdottomina. Pitäkää pintanne itsellenne tärkeissä asioissa ja pyytäkää tukea ja apua niiltä, jotka tukevat teidän ratkaisuja 🙂 Totta kai elämässä voi tulla yllätyksiä vastaan, mutta mun mielestä pohdintasi ovat huomioineet tämän.

    Ei kulttuuri muutu kuin teoilla. Teidän lapsenne pitävät teidän valintojanne normaalina, siitä se lähtee.

    Onnea uudesta perheenjäsenestä!

    Vastaa
  14. Täältäkin paljon kannustusta uskallukselle. Olen itse kirjoittanut paljon imetyksestä, ja tuntuu että voisi ohjelmoida tesktinkäsittelyohjelmaan valmiin disclaimerin lisättäväksi ihan joka tekstin loppuun: ”Tämä kirjoitus ei ota kantaa kenenkään yksittäisen perheen tai ihmisen valintoihin tai tilanteeseen – kirjoittaja ymmärtää täysin, että tilanteita on yhtä paljon erilaisia kuin perheitäkin, eivätkä kaikki voi aina elää jokaisen ihanteensa mukaisesti vaikka kuinka haluaisivat, eivätkä kaikkien tärkeysjärjestyksetkään ole samat, ja että jokainen varmasti tahtoo lapsellensa pelkkää hyvää”.

    Vastaa
  15. Ikävä kuulla, että olet saanut paljon negatiivista palautetta. Mielenkiinnosta kysyn, että onko palautetta tullut samalla lailla kaikista aiheista vai oliko tämä lapsen vs vanhemman etu erityisen hankala aihe?

    Minulle ei muuten ole koskaan lähetetty suoraan negatiivista tai edes kriittistä palautetta, vaan kaikki suorat yhteydenotot ovat olleen myönteisiä. Johtuisiko siitä, että en ole netissä niin hirveän aktiivinen, ja FBn kautta ihmiset eivät halua lähettää negatiivista palautetta – siinä kun näkyisi oma nimikin.

    Ekologisesta elämäntavasta evoluutiopsykologian näkökulmasta (lyhyesti): Ihmisestä tuli omistaja maanviljelykseen siirryttäessä. Sitä ennen yksilön asema tuli pitkälti yksilön omien taitojen ja ominaisuuksien (ja hyvässä asemassa olevien sukulaisten) mukaan. Nyt asemaa yhteiskunnassa määrittää omistaminen. Raha ei näy ellei sitä käytä, ja jos asema yhteisössä määräytyy rahan mukaan, on sitä käytettävä – mielellään niin että vaikuttaa varakkaammalta kuin todellisuudessa onkaan. Tämä heijastuu lapsiin, koska vanhemmat haluavat nostaa lapsen asemaa vertaisten (eli toisten lasten) silmissä, ja lapset tietenkin haluavat sitä samaa. Miten kuluttamisyhteiskunnasta pääsisi eroon?

    Ehkä jossain vaiheessa ekologisesta elämäntavasta tulee kunnolla meriitti ja muoti-ilmiö. Tietyllä tapaahan se jo on, sillä esimerkiksi luomuruoka ja laadukkaiden ja kestävien tavaroiden ja vaatteiden ostaminen ei onnistu köyhemmältä. Ekologinen elämäntapa myös vaatii vaivaa. Se on siis selvä osoitus resursseista, koska kaikilla ei ole siihen mahdollisuuksia. Mitä enemmän arvostetussa asemassa olevat ihmiset näyttävät mallia ekologisesta elämäntavasta, sitä arvostetumpaa sellaisesta elämäntavasta tulee. Jatka siis kirjoittamista.

    Vastaa
    • Kiitos hyvistä huomioista Tiina! Negatiivista palautetta on tullut suoraan sähköpostilla, Facebookissa ja kasvotusten. Tämän lisäksi blogiin on tullut paljon täysin asiattomia kommentteja, mutta niitä en ole julkaissut.

      Vastaa
  16. hyvä että mainitsit saaneesi kielteistä palautetta, jotta saamme tilaisuuden rohkaista sinua kirjoittamaan asioista jatkossakin suoraan. arvostan työtäsi valtavasti. esiinnyt mediassa hillitysti, ystävällisesti ja lempeästi sekä perustelet asiat hyvin. silti ekologisista ja eläineettisistä asioista puhuva joutuu aggressioiden kohteeksi, kun ihmiset luulevat heitä syyllistettävän. kuten itsekin sanoit, ekovanhemmuudesta ei ole kirjaa, joten toivon todella, että jaksat raportoida perheenne käytännön ratkaisuista jatkossakin. toivotan kaikkea hyvää koko perheelle!

    Vastaa

Jätä kommentti

Close Bitnami banner
Bitnami