Globaalin vastuun Helsinki

Olin tiistaina (29.11.) Plan Suomi Säätiön Mitä?-verkoston järjestämässä paneelikeskustelussa Nuorten toimintakeskus Hapessa.

Aiheena oli globaalin vastuun Helsinki.

Itselleni globaalin vastuun Helsinki näyttäytyisi paikkana, jossa esimerkiksi:

– Romaneja ei häädettäisi pois ja autonomiset sosiaalikeskukset olisivat osa kaupunkikulttuuria.
– Hiiltä ei poltettaisi taivaan tuuliin vaan kaupungin edustalla komeilisi tuulivoimaloita.
– Sörnäisten rantatiellä kulkisi autojen sijaan polkupyöriä ja joukkoliikennettä.

Itseni lisäksi paneelissa olivat mukana Tino Singh (Kansainvälinen Suomemme ry), Henrik Nyholm (Kallio-liike), Emma Kari (Helsingin kaupunginvaltuusto ja Anu Paajanen (Mitä?-verkosto).

Keskustelu oli innostunutta ja inspiroivaa! Itse jäin vielä miettimään yleisökysymystä, jossa kysyttiin, miten voisimme paremmin rakentaa yhteistä kaupunkia.

Ohessa 10 askelta paremman, yhtenäisen ja globaalin vastuun Helsingin rakentamiselle:

1. Poistetaan aidat kortteleiden sisäpihoilta ja avataan pääsy taloyhtiöiden pihoille.
2. Tarjotaan kaupunkilaisille maksuton joukkoliikenne.
3. Maalataan katuihin pyöräkaistoja. Paljon.
4. Avataan tilaa kaupunkiviljelylle ja viherkatoille.
5. Otetaan tyhjät tilat käyttöön esimerkiksi autonomisiksi sosiaalikeskuksiksi.
6. Rakennetaan kaupungin edustalle tuulivoimapuisto.
7. Tarjotaan kouluissa lähtökohtaisesti kasvisruokaa joka päivä.
8. Tehdään kaupungista reilun kaupan kaupunki.
9. Tehdään kaikista uusista rakennuksista nollaenergiataloja.
10. Luodaan lisää suoran demokratian mahdollisuuksia.

Tilaisuuden päätteeksi jokaista pyydettiin nimeämään yksi paikka Helsingistä, joka on itselle aiheen näkökulmasta tärkeä. Itse kävin laittamassa merkin Sörnäisten rantatie 31 kohdalle. Siihen kohtaan latautuu paljon merkityksiä. Onhan paikalla Nuorten toimintakeskus Happi. Siitä kohtaan avautuu myös näkymä siihen, miten Helsinki tuottaa energiansa sekä mihin kaupungin liikennejärjestelmä nojaa.

Millainen olisi sinun globaalin vastuun Helsinki?

2 kommenttia artikkeliin ”Globaalin vastuun Helsinki”

  1. Mietin, voisiko kaupunki toteuttaa globaalia vastuutaan myös seuraavin keinoin:

    1) Kaupungin toimintaan liittyvä luonnon kuluminen minimoitaisiin niin kotikulmilla kuin laajemminkin.

    2) Vähennettäisiin tarvetta liikkua kauas arjen asioissa.

    3) Kehitettäisiin mahdollisuuksia edetä joukkoliikenteellä kätevästi useampaan suuntaan pääkaupunkiseudulla.

    4) Energian kulutuksen vähentäminen nostettaisiin ykköstavoitteisiin.

    5) Turvattaisiin lähiluonto. Tämä olisi samalla satsaus asukkaiden hyvinvointiin. Myös tarve liikkua kauas vähenisi.

    T: Olli

Kommentointi on suljettu.

Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.