Ekoisi – osa 15: Miksi lapsia?

Ympäristönäkökulmasta on perusteltua kysyä, kannattaako lapsia hankkia lainkaan. Tätä minulta on usein myös kysytty.

Ensinnäkin lisääntyvä väestö kuluttaa jatkuvasti enemmän (liikaa) luonnonvaroja sekä toisekseen syvenevän ilmastokriisin ja kiihtyvän sukupuuttoaallon riivaama tulevaisuus ei lupaa lapsillemme välttämättä kovin hyvää.

Lasten hankkimista pidetään kuitenkin yhtenä ihmisenä olemisen perustehtävistä. Lasten ajatellaan olevan onnellisuuden ja hyvän elämän edellytys. Näin ei kuitenkaan ole – ainakaan tämän Tilastokeskuksen artikkelin mukaan: Kyllä se siitä – ajan myötä.

Aiemmin olen pohtinut aihetta esimerkiksi kulutus.fi -blogissa: Onko lasten tekeminen ilmastorikos? Vuosikausia asiaa pohtiessani olen kuitenkin päätynyt siihen, että elämä lapsen kanssa voisi olla rikkaampaa kuin ilman.

Miksi sitten halusin lapsia?

1. Halu kokea vanhemmuus – oman elämän rikastuminen
2. Geenien itsekkyys eli itsekäs tarve suvun jatkamiselle
3. Sosiaalinen ja kulttuurinen paine
4. Unelma siitä, että voi kasvattaa yhden hyvän ja onnellisen ihmisen
5. Oikeutus – koska muutkin tekevät lapsia

Ympäristösyillä lapsen hankkimista ei voi perustella oikein millään. Ellei sitten ajattele, että lapsi voi opettaa sinulle jotain ympäristöystävällisestä ajattelusta. Tai, että hänestä tulee ympäristöajattelun uusi Sokrates tai Zuckerberg. Toki oma lapsi on myös yksi pieni (itsekäs) syy toimia ekologisesti kestävän ja oikeudenmukaisen maailman puolesta.

Vaikka itse olen päätynyt hankkimaan ainakin yhden lapsen, toivoisin, että yhteiskuntamme kannustaisi erilaisin keinoin mahdollisimman pieneen lapsilukuun. On selvää, että väestönkasvu erityisesti teollisuusmaiden kuluttavissa luokissa on ympäristön näkökulmasta ongelmallista. Kehitysmaissa väestönkasvun hillitsemiseksi on tärkeintä parantaa naisten asemaa ja elintasoa.

Ja nyt kun olen itse ajautunut tilanteeseen, jossa olen hankkinut lapsen, on tavoitteena kasvattaa hänestä mahdollisimman ympäristövastuullinen kansalainen. Tämä on oman mielenrauhani kannalta tärkeää. Ja lapsen etu lienee se, että hänellä on tasapainoiset ja hyvinvoivat vanhemmat.

Pahinta on mielestäni asiasta vaikeneminen. Pahinta on se, että monet eivät edes välttämättä ajattele, miksi lapsia hankkivat. Tekevät vain niin, koska niin ”kuuluu” tehdä.

Miksi sinä haluat/et halua lapsia? Vai oletko edes ikinä ajatellut asiaa?

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata

10 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – osa 15: Miksi lapsia?”

  1. Olen ajatellut. Ensinnäkään en halunnut uudelle ihmiselle samoja perinnöllisiä vaikeuksia kuin itselläni on, eli se oli big ’no’ jo ennen kuin ikinä kuulin ympäristönäkökulmasta. On niin paljon syitä olla hankkimatta lapsia… aloitetaan vaikka niistä sadoistatuhansista vailla omia vanhempia elävistä. Jne jne…

  2. Meillä lapsen hankintaa harkittiin ja pohdittiin aika pitkään. Kai se perimmäinen syy oli ihan biologinen tarve lisääntyä ja saada kasvattaa, kuten sanoit, ainakin yksi hyvä ihminen. Nyt kun vanhemmuutta on takana jo jonkin aikaa, olen alkanut ajatella, että lapsi kasvattaa myös meistä vanhemmista parempia ihmisiä – ehkä jopa myös ekologisessa mielessä.

  3. Ensiksi onnittelut vauvasta, olette lapsenne ja onnenne ansainneet! Tätä lastenhankinta-aihetta on tullut mietittyä täälläkin. Vähän myöhässä tuon omat ajatukseni kehiin.

    Meillä mieheni kanssa on kaksi biologista lasta, jotka saimme suhteellisen nuorina osin sillä ajatuksella, että kolmannenkin ehtii vielä halutessaan tekemään. Kuopuksen odotusaikana havahduin kuitenkin katsomaan asioita myös ekonäkökulmasta eikä kolmas lapsi kahden pienen kanssa tuntunut muutenkaan ajankohtaiselta. Nyt lasten ollessa jo vähän isompia kuume kolmannesta nostelee kuitenkin päätään ja lähipiiriin syntyy koko ajan vauvoja – myös niitä kolmansia ja neljänsiä. Itse olisin valmis harkitsemaan vakavasti myös sijoitettua lasta, mutta mieheni haluaisi nimenomaan biologisen. Minulle taas kaksi lasta edustaa jotain oikeutettua perusmäärää ja kolmas biologinen olisi jo populaation kasvattamista. Olen onnellinen lapsistani eikä minulla ole pakkomiellettä kokea biologista äitiyttä enää kolmatta kertaa. Haluaisin kuitenkin jatkaa tätä lapsiperhe-elämää vielä muutaman vuoden pidempään ja kasvattaa vielä yhtä lasta, siksi sijoitettukin lapsi täyttäisi tarpeen.

    Olen miettinyt, voisinko perustella kolmannen biologisen lapsen tekemistä näillä syillä:

    -Olisin itse valmis ekologisista syistä myös sijoitettuun lapseen, mutta mies ei suostu. Kumpikin siis kovasti haluaisi kolmannen lapsen.
    -Koska olemme kumpikin pienistä suvuista eikä lapsilla ole montaa serkkua.
    -Koska kolme lasta ei vielä ole kovin iso luku. Osa ihmisistä ei tee lapsia lainkaan, mikä tasapainottaa tilannetta. Henk.koht. hiilijalanjälkeä jokainen lisälapsi kasvattaa tietenkin huimasti, siitä ei pääse mihinkään.
    -Koska olen lapsesta asti haaveillut 2-3 lapsesta ja ehdimme jo suunnitella elämämme niin, että kolmaskin ehkä hankitaan. Jos ja kun kolmannen tekeminen ei maailman tilan kannalta ole kovin suotavaa, tämä olisi ollut kiva tiedostaa vähän aikaisemmin. Siitä ei tietysti voi syyttää kuin itseään, mutta asiallinen (ei vihainen ja syyllistävä) keskustelu aiheesta julkisuudessa olisi kyllä tervetullutta. Näin mekään emme olisi ehkä ehtineet haaveilla lisälapsista.
    -Koska kaverit ja muutkin tekevät kolmansia tai enemmänkin lapsia. Olisi reilua, että lastentekoa rajoitettaisiin kaikilta eikä vain niiltä, joiden ekologinen omatunto sattuu jyskyttämään kovimmin. Toisaalta ajatus mahdollisten rajoitusten tuomista pakkoaborteista ja -sterilisaatioista on vähintäänkin kauhea.
    -Koska lisääntyminen on jokaisen elävän olennon perustarve. Tälle syylle en kuitenkaan laita paljon arvoa, sillä ihminen on liian monimutkainen olento toimiakseen vain lisääntymisvietin vallassa. Yhtä lailla joku voi kokea perustarpeekseen halun elää hedonistista elämää tai nähdä maailmaa, millä taas voi oikeuttaa kaikenlaisen kerskatörsäilyn tai hulvattoman lentomatkailun. Mikä minä olen sanomaan, että lastensaanti on esim. matkailua tärkeämpi perustarve? Ekomielessä lastensaanti on näistä kolmesta ehkä kaikkein pahin.
    -Yksi vaihtoehto on, että ottaisin kylmästi kannan, että tässä asiassa muut arvot ajavat kohdallani ekologisten arvojen yli. Tämäkään ajatus ei kuitenkaan ole helppo niellä.

    Ympäristön ja tulevien sukupolvien kannalta parasta noin globaalisti tietysti olisi, että väkiluku maapallolla laskisi ja minunkin lapsilukuni jäisi näihin kahteen. En kuitenkaan halua tulla katkeraksi vanhaksi kääkäksi, joka itse on puhtaasti ekologisista syistä rajannut lapsilukuaan ja kuuntelee sitten kyräillen juttuja ystäviensä kolmansista ja neljänsistä lapsista yhtä katkeran siippansa kanssa. 😀 Toisaalta en haluaisi tuntea huonoa omaatuntoa sellaisesta asiasta kuin oma lapsi. Siksikin sijoitettu lapsi olisi mielestäni hyvä kompromissi, mutta siihen ei voi puolisoaan pakottaa.

    En vielä tiedä, mihin ratkaisuun päädymme.

    • Kiitos perusteellisesta kommentista Emri. Tärkeää pohdintaa. Itse suositelisin lämpimästi tuossa vaiheessa adoptiota. Asia ei kuitenkaan todellakaan ole yksinkertainen. Kaikesta huolimatta se, että joku jossain tekee jotain tai on tekemättä, ei ole kovin hyvä tai ainakaan moraalisesti kestävä peruste omalle toiminnalle.

  4. Minäkin olen ajatellut, että kaksi lasta olisi ikään kuin automaattisesti vielä hyväksyttävä määrä lapsia kahden aikuisen perheeseen. Silti etenkin toisen lapsen hankkiminen kolkuttelee jo ekologista omaatuntoa. Samalla minua kuitenkin suunnattomasti häiritsee, että monet monilapsisten perheiden vanhemmat eivät uhraa ajatustakaan ympäristölle ja maapallolle, vaan toisinaan pitävät (kontrolloimatonta, ehkäisemätöntä) lisääntymistään jopa jumalallisena oikeutena ja velvollisuutena!

    Uskon myös että lapseleen voi tarjota enemmän läheisyyttä ja muuta sosiaalista pääomaa tulevaisuutta varten, jos vanhempien ei tarvitse jakaa aikaansa kymmenelle lapselle. Hieman samaa ajatusta oli ”Luonnollinen lapsuus”-kirjassa, jonka Leokin luki. Siinä jaoteltiin karkeasti kaksi lisääntymisstrategiaa: joko laatuun tai määrään panostaminen. Meidän yhteiskunnassamme, jossa ulkoinen turvallisuus on hyvällä tasolla, voimme jälkeläisten määrän sijasta panostaa jälkeläisten laatuun. Tähän minäkin uskon ja toivoisin että muutkin siihen uskoisivat.

  5. Hei, ja onnea pienelle ihmiselle!

    Mutta uskomatonta, miten arvostelet ihmisiä, jotka (muka) tekevät vain lapsia ”koska niin ”kuuluu” tehdä”. Kuitenkin itse mainitset kolmantena syynä omaan lisääntymiseesi sosiaalisen ja kulttuurisen paineen! Viideskin perustelusi tuntuu mielestäni käsittämättömältä… Siis, ajatteleeko joku oikeasti noin?!

    Vastauksena kysymykseesi:

    Ei kai se ole ongelma, monta meitä on, vaan mitä me teemme! Lapsissa ON tulevaisuus. Ja tietty esim. isissä, jotka ottavat täyden vastuun lastensa vanhemmuudesta. Kunpa polittiisissa (ympäristön tilaan) liittyvissä päätöksissä kansainvälistä tasoa myöten ajateltaisiin todella joskus rehellisesti lastemme lastenlapsien aikaa!

    Halusin perheen. Halusin elää. Rakkaus. Hormonit.

    Lapseton ystäväni on tosin kertonut (joltakin lainaamansa?) ajatuksen, että lapsi on aina vastaus johonkin kriisiin… 🙂

    t. Kolmen lapsen äiti 54 neliön kaksiosta (+todellakin ilman autoa – suurin ilmastotekoni?)

    Lisääkin tänne mahtuisi, mutta mitkä ovatkaan yhteiskuntamme asumisstandardit ja onnellisuusnormit, kun ainoastaan itse tekemällä se onnistuisi?!

  6. On rohkeaa tuoda tällaisia aiheita julkiseen keskusteluun. Ihmisen oikeus lisääntyä kuuluu sellasiin perusoikeuksiin, joita ei uskalleta usein kritisoida.

    En halua biologista lasta. Asia on ollut selvä itselleni jo monta vuotta, vaikka perheen perustaminen ei tule ajankohtaiseks vielä vuosiin. Minun syyni ovat seuraavat:
    -Sukuni kärsii mielenterveysonglemista ja pelkään että nämä perintötekijät periytyisivät tulevalle lapselleni. En kestäisi katsoa, jos lapseni alkaisi oireilla, tietäen että olen itse ”syyllinen”.
    -Maailmassa on liikaa ihmisiä. Viime vuosikymmenien väestönkasvu on aivan huimaa, paljon voimakkaampaa mitä moni ihminen edes käsittää. Suomessa väestönkasvu on kääntynyt laskuun ja täällä luonnonvaroja riittää kulutettavaksi omalle väestöllemme. Ympäristöongelmat ovat kuitenkin globaaleja.
    -Maailmassa on lapsia, joilla ei ole vanhempia. Adoptio ei ole ongelmaton, etenkin jos adoptoi lapsen toisesta maasta. Silloin lapsi ei saa kasvaa omaan kulttuuriinsa, ”omiensa parissa”. Minulle adoptio on kuitenkin ainut vaihtoehto hankkia lapsia.

Kommentointi on suljettu.

Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria? 

Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.

Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.

https://animalia.fi/2025/11/19/miljoonat-broilerit-ovat-niin-sairaita-etta-ne-eivat-kelpaa-ruuaksi/
Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.

Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän. 

https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius

#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.

Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri. 

Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.  

Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.

“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo. 

Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. 

https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Hyvää Lihatonta lokakuuta! 

#lihatonlokakuu
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. 

Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä. 

Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä. 

”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Seuraa minua Instagramissa