Ekoisin viikkopäiväkirja 37 (12.-18.9.2011)

Vauva-arjen myötä viikkopäiväkirja näyttää vähän toisenlaiselta kuin yleensä.

Maanantai: Kävin aamupäivällä juoksemassa 18 kilometrin lenkin Vanhankaupungin ympäri. Tämän jälkeen tein pasta-tofu-kikherne-tomaatti -lounaan. Myös yläkerran Jukka ja Pii liittyivät ruokaseuraan. Iltapäivällä vietin laatuaikaa vauvan kanssa Annukan käydessä kaupungilla asioilla ja hammaslääkärissä. Illalla lueskelin kirjoja ja värkkäsimme lastenvaunujen kanssa.

Tiistai: Aamulla nukuin pitkään. Vauvan myötä yöt ovat venyneet todella pitkiksi. Nukkuminen aloitetaan klo 22 jälkeen ja ylös sängystä päästään vasta klo 8-10 aikoihin seuraavana aamuna. Välissä on tietysti useita yöheräämisiä. Iltapäivällä vastailimme Annukan kanssa molemmat yhdelle tutkijalle suomalaisia ympäristöjärjestöjä koskeviin kysymyksiin. Myöhemmin Minna, Niklas ja Vilja tulivat kylään tuoden mukanaan ihastuttavan seuran lisäksi myös ruokaherkkuja.

Keskiviikko: Kävin aamulla juoksemassa ja hoidin isyysvapaaseen ja vauva-arkeen liittyviä rutiineja, kuten astioiden- ja pyykinpesua, harsojen taittelua sekä siivousta. Kaikkein parasta on toistaiseksi ollut vessahätäviestinnän onnistuminen. Alkuillasta pyöräilin Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolle johtamaan puhetta Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin yhdistyksen kokoukseen. Kotiin palasin ruokakaupan kautta.

Torstai: Hoidin aamurutiineja, kävin juoksemassa ja lähdimme ensimmäistä kertaa vauvan kanssa kaupungille. Iltapäivällä Meri kävi kylässä ja tein hiukan työhommia. Seikkaperäisen kuvauksen päivästäni isyysvapaalla voi lukea täältä: Ekoisi – osa 14: Päivä isyysvapaata.

Perjantai: Aamulla vietin vauvan kanssa kahdestaan jälleen muutaman tunnin Annukan ollessa hammaslääkärissä. Tämän jälkeen siivosin. Iltapäivällä kävimme neuvolassa. Samalla kokeilimme ensimmäistä kertaa lastenvaunuja. Paluumatkalla poikkesimme ruokakauppaan ja jäimme juttelemaan hetkeksi samoilla kulmilla asuvan Katrin kanssa. Myöhemmin hain Pasilasta kovalevyn, jolle Reetta oli polttanut kaikki CD-levyni palkkioksi siitä, että hän itse sai pitää ne varsinaiset levyt. Aiemmin monta metriä hyllytilaa vieneet levyni mahtuvat nyt kämmenen kokoiselle kovalevylle.

Lauantai: Kävin aamulla juoksemassa. Tämän jälkeen Annukan vanhemmat, sisko ja hänen poikaystävänsä tulivat kylään – tuoden mukanaan kassillisen omenoita ja pähkinöitä sekä 50 litraa soijamaitoa. Myöhemmin päivällä he lähtivät kävelylle vauvan kanssa ja me menimme Annukan kanssa kahdestaan syömään lounasta. Tämä oli ensimmäinen yhteinen hetki ilman vauvaa! Iltapäiväksi matkustimme Porvooseen kummilapsemme syntymäpäiville. Illan olimme kotona vauvan kanssa.

Sunnuntai: Hoidin aamulla vauva-arkeen liittyvät rutiinit. Iltapäivän aluksi kävin juoksemassa pari kertaa Vanhankaupunginlahden ympäri noin 30 km lenkin. Iltapäivällä ja illalla valmistelin vauva-arjen keskellä tulevan viikon kokouksia ja esityksiä sekä kävin Annukan kanssa hyviä keskusteluja.

Viikon aikana yhteensä 79 km juoksua ja 9 km pyöräilyä.

Edellisen viikon viikkopäiväkirjan voi lukea täältä: Ekoisin viikkopäiväkirja 36 (5.-11.9.2011)

2 kommenttia artikkeliin ”Ekoisin viikkopäiväkirja 37 (12.-18.9.2011)”

  1. Ratkaisusi CD-levyjen kanssa on varsin ihailtava. Olen itse huomannut, että vaikka ekologinen aspekti on helppo perustella monellakin elämän osa-alueella niin musiikin ja kirjallisuuden kohdalla pieni hamstraaja nostaa päätään kohdallani pahasti. En vain kykene järkiperustelemaan sähköistä tuotetta sen konkreettisen levyn/kirjan edelle 🙂

    Kuinka sen sähköisen levyn kanssa istahtaa sohvalle tutkimaan sanoituksia ja kansien grafiikkaa kuuntelun ohessa. Kuinka sähköiseen kirjaan alle-, yli- ja päälleviivataan kaikki ne tärkeät asiat jne. 🙂

    Kyllä tulevat sukupolvet nauravat kun kuulevat, että luemme eilisen päivän uutisia jotka on painettu kuolleeseen puuhun, mutta niin on raskas tunneperäinen painolasti joissakin asioissa.

Kommentointi on suljettu.

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Seuraa minua Instagramissa