Viikkopäiväkirja 31 (1.-7.8.2011)

Viikkopäiväkirja palaa kesätauolta.

Sunnuntaisin julkaistavan avoimen päiväkirjan tavoitteena on tehdä läpinäkyväksi se, mitä Luonto-Liiton pääsihteeri käytännössä tekee, millaisissa tilaisuuksissa vierailee ja ketä tapaa sekä tuoda kaikkien nähtäville myös se, millaista voi olla onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen elämä.

Ohessa siis kuluneen viikon menot ja fiilikset.

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa, venyttelin ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Tämän myötä oli aika palata arkeen viiden viikon lomailun jälkeen. Ja kivaa olikin – vaikka toimistolla oli vähän hellettä. Mittari näytti yli 28 astetta, joka tarkoittaa sitä, että vähintään tunnin välein pitäisi pitää 10 minuutin tauko. Päivän mittaan kävin läpi tulleen etanapostin, hoidin sähköposteja sekä talous- ja hallintoasioita. Samalla oli mahdollisuus vaihtaa kollegoiden kanssa kesäkuulumisia. Iltapäivällä valmistelin vielä hallituksen kokouksen esityslistaa sekä kävin läpi tulevia aikatauluja. Tyypillinen toimistopäivä. Illalla hain Vegemestasta iltapalaa sekä kävimme kävelemässä ja saimme samalla nauttia kotipihamme yhteisöllisyydestä.

Tiistai: Annukan synttärit! Juhlallisen aamuhetken ja juoksulenkin jälkeen kirjoittelin blogia ja valmistauduin tulevaan päivään. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni hoidin jälleen kesälomien aikana kertyneitä hommia. Iltapäivällä kävin Tikkurilassa vastaanottamassa 22 062,60 euron lahjoituksen Luonto-Liitolle. Illalla juhlimmekin sitten Annukan synttäreitä käymällä Farangissa syömässä vegaanisen maistelumenun. Herkullisen päivällisen jälkeen pyöräilimme Seurasaareen kävelemään ja uimaan auringonlaskussa.

Keskiviikko: Kävin aamulla juoksemassa ja hoidin kotona muutamia henkilökohtaisia asioita. Pyöräiltyäni uutta reittiä Luonto-Liiton toimistolle kävin läpi sähköposteja ja erilaisia hallintoasioita. Illalla lueskelin kirjoja ja hengailin kotona Annukan kanssa.

Torstai: Hyppäsin aamulla Kuopiota kohti lähteneeseen junaan. Matkalla kävin läpi sähköposteja ja kirjoitin pari kolumnia. Kuopiossa minua oli vastassa Luonto-Liiton puheenjohtaja Tuomo Lindholm, jolta sain kyydin Karhonsaareen Luonto-Liiton kesäpäiville. Petoeläinten kaatolupia koskevan tiedotteen lähettämisen jälkeen söimme lounasta. Iltapäivällä oli vuorossa hallituksen kokous, päivällistä ja järjestön tulevaisuutta koskeva työpaja. Tarkoituksena oli jäädä Karhonsaareen yöksi, mutta päätinkin hypätä jo illan viimeiseen junaan ja palata yöksi Helsinkiin.

Perjantai: Nukuin pitkään ja kävin aamupäivällä juoksemassa. Samalla päätin jäädä kotiin lähitöihin. Lounaalla kävin Annukan ja Minnan kanssa Bistro Artesanassa. Iltapäivän ja alkuillan tein töitä. Illalla lueskelin kirjoja.

Lauantai: Kävin aamulla juoksemassa 20 km kevyen lenkin. Tämän jälkeen pyöräilin Pasilaan YLE Radio ykkösen Suoraan puhetta! -ohjelmaan keskustelemaan kahdeksi tunniksi siitä, onko ekoilu vain huijausta. Ohjelman jälkeen palasin kotiin sekä tein itselleni ja Annukalle lempiruokaani: Pastaa tomaattitofu-kastikkeessa. Illalla meidän piti lähteä Kallio Block Partyyn ja Hiroshiman muistoiltaan, mutta jäimme kotiin katsomaan Oceans -elokuvan. Samalla tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa elokuvan vuokraamista verkosta. Heippa videovuokraamot. Teitä ei enää tarvita!

Sunnuntai: Nukuimme aamulla pitkään ja kävimme hakemassa naapurilta pinnasängyn sekä katsastimme mahdollisia lastenvaunuja. Päivällä viimeistelin joitakin kirjoituksia sekä kävin juoksemassa ja venyttelin. Illan hengailin kotona ja lueskelin kirjoja.

Viikko lukuina:
– 2 kokousta
– 2 artikkelia
– 1 radiohaastattelu
– 5 blogikirjoitusta

– 71 km juoksua
– 55 km pyöräilyä

– 56 tuntia töitä tai vapaaehtoistöitä

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 31 (1.-7.8.2011)”

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa