Salla Tuomivaara: Ruoka, joka on tuotettu eläimille kärsimystä aiheuttaen, on verolle pantava

Vieraskynäblogissa Salla Tuomivaara

Suomessa on totuttu haittaverottamaan ihmisten terveydelle ja ympäristölle haitallisia asioita.

Ajatus siitä, että yhteiskunnalle ja yksilöille vahingolliset valinnat eivät saisi olla ainakaan erityisen helppoja ja halpoja, on kannatettava. Asioita ei kielletä, mutta kulutusta ja tuotantoa ohjataan taloudellisilla ohjauskeinoilla. Tupakan ei kuulu olla puoli-ilmaista. Ympäristölle haitalliset polttoaineet saavat olla selvästi kalliimpia kuin kestävämmät vaihtoehdot.

Ilmastonmuutoskeskustelu on nostanut esiin ajatuksen, että myös suuren ilmastokuorman elintarvikkeita pitäisi verottaa muita raskaammin. Ilmastoystävällisen ruuan verotusta voisi puolestaan alentaa. Esimerkiksi ympäristöjärjestö Dodo on vaatinut naudanlihalle ja maitotaloustuotteille kireämpää verotusta. Vastaavan ehdotuksen on tehnyt Leo Stranius.

Elintarvikeketjun osuus yksityisen kulutuksen kasvihuonekaasupäästöistä on Suomessa noin neljännes. Maatalous ja elintarviketeollisuus kuuluvat suurimpiin tuotantoaloihin maailmassa. Sillä on siis todella väliä, millaista ruokaa tuotetaan ja kulutetaan. MTT:n laskelmien mukaan fennoveganismi olisi ilmaston kannalta kestävin ruokavalio. Kansakunnan pakottaminen pelkkien kotimaisten kasvistuotteiden käyttäjiksi ei ole järkevä tai mahdollinen ratkaisu, mutta yhteiskunta voi suosia tämän tyyppistä kulutusta.

Ympäristö- ja ilmastotekijät eivät ole ainoa peruste tällaisille ratkaisuille. Vähemmän eläinkunnan tuotteita ja erityisesti eläinrasvaa sisältävä ruokavalio olisi myös kansanterveydellisesti kannattava ratkaisu. Lihankulutus on Suomessa kolminkertaistunut 60 vuodessa. Juustojen kulutus on viisinkertaistunut vuodesta 1970. Nämä tuotteet rasittavat ilmaston ja elimistöjemme ohella ennen kaikkea niitä tuottavia eläimiä. Broilereita teurastetaan Suomessa vuodessa yli 54 miljoonaa, nautaeläimiä lähes 300 000 ja sikoja noin 2,5 miljoonaa. Tämän päälle tulevat muut tuotantoeläimet. Munivia kanoja on maassamme yli 3 miljoonaa, lypsylehmiä noin 300 000.

Emme varmasti lopeta näiden eläinten käyttöä ja syömistä kovin pian. Jos kuitenkin haluamme kääntää kehityksen suunnan – tuottaa eläimiä vähemmän ja eettisemmin – näitä eläimiä ja niiden tuottamia tuotteita ei voi enää myydä eurolla kilo. Liha voi tänä päivänä olla halvempi valinta kuin vihannekset. Mikä voisi selvemmin kertoa piittaamattomuudesta eläinten kärsimystä ja niiden oloja kohtaan?

Eettisemmän, terveellisemmän ja ekologisemman ruuan asemaa voisi tukea myös eläintuotannon ja sen imagomarkkinoinnin julkisia tukia karsimalla. Ajatus kestävämmän elintarviketuotannon vero-ohjauksesta pitäisi kuitenkin saada harkittavaksi.

Salla Tuomivaara on 22.3.2011 50 vuotta täyttävän Eläinsuojeluliitto Animalia ry:n toiminnanjohtaja. Animalia juhlistaa puolta vuosisataansa Eläin! –eläinsuojelun suurtapahtumalla Helsingin Bio Rexissä ja Korjaamolla 1.-2.4. Perjantaina 1.4. Leo Stranius 17–18 on mukana tapahtumassa debatoimassa lihaverosta, muina aiheina päivän debattitunnissa ovat turkistarhaus ja kasvisruokapäivä.

9 kommenttia artikkeliin ”Salla Tuomivaara: Ruoka, joka on tuotettu eläimille kärsimystä aiheuttaen, on verolle pantava”

  1. Hieman kirjoituksestasi poiketen mutta;

    ”Leo Stranius on ympäristöasiantuntija” – millä perusteella?

    ”Tämä blogi on valittu Suomen ympäristöblogien ykköseksi maaliskuussa 2010” – kenen toimesta?

    ”Olen (Leo Stranius) ehdolla kevään 2011 eduskuntavaaleissa Helsingin Vihreiden listalla.” – miksi?

    Ja hieman sinullekin Salla Tuomivaara. Kuka olet ja miksi me tarvitsisimme juuri sinua, vai tarvitsetko sinää vaan meitä? Kunmpi on sinulle tärkeämpi, suomalainen vai eläin?

  2. ”awaiting moderation” – hmm, tarkoittaa siis sitä että sinulla ja kaltaisillasi ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka nykyajan spämminehkäisevät ohjelmat toimivat, vai haluatko muuten vaan olla itse estämässä epämieluisien viestien läpipääsyä?

    Tulen palaamaan tänne takaisin parin päivän kuluttua ja mikäli mielestäni kohtuullisen asiallinen kommentti on edelleen julkaisematta, siirrän sen sivustolle jossa se tullaan varmuudella näkemään läpi Suomen.

  3. Esität siis mallia jossa valtio vaurastuisi sitä enemmän mitä enemmän ihmiset tekisivät yhteiskunnallisesti vahingollisia valintoja. Valtion siis kannattaisi suosia sellaista toimintaa joissa on paljon ympäristölle ja ilmastolle koituvia haittoja. Tämä voisi olla valtionvallan kannalta toimiva malli lama-ajan taloudenpitoon.

  5. Vastaan omalta osaltani. Olen suomalainen ja eläin, lajia ihminen. Olen töissä Animalian toiminnanjohtajana. Tarvitsen sekä muita ihmisiä että muita (muita) eläimiä elääkseni. Itse en varmasti ole korvaamaton yksilönä, sen enempää kuin muutkaan yksilöt ovat. Animalia kuitenkin edistää jokaisen eläimen yksilöarvon tunnustamista ja eläinten hyvinvointia yhteiskunnassa. Tässä kirjoituksessani esitän yhtä ratkaisua siihen, miten ihmisten, muiden eläinten ja koko planeetan tilannetta voisi yrittää edistää yhdellä ja samalla verotuksellisella ratkaisulla.

  6. Hei JP

    Kiitos kommenteistasi! Ohessa vastauksia hyviin kysymyksiisi.

    “Leo Stranius on ympäristöasiantuntija” – millä perusteella?”

    Olen valmistunut hallintotieteiden maisteriksi pääaineenani ympäristöpolitiikka. Olen tehnyt ympäristöalan hommia yrityksissä ja järjestöissä kymmenen vuotta. Asiantuntijuuttani voi arvioida esimerkiksi CV:n perusteella: https://leostranius.fi/about/cv/

    “Tämä blogi on valittu Suomen ympäristöblogien ykköseksi maaliskuussa 2010″ – kenen toimesta?”

    Cision Finland:
    http://www.cisionwire.fi/cision-finland/cision-listasi-ymparistoblogit

    “Olen (Leo Stranius) ehdolla kevään 2011 eduskuntavaaleissa Helsingin Vihreiden listalla.” – miksi?”

    Vastaus löytyy täältä:
    https://leostranius.fi/eduskuntavaalit/miksi-ehdolle/

    Aurinkoista kevään jatkoa!
    Parhain terveisin
    -Leo

  7. Toivon Animalian keskittävän enemmän huomiota mielestäni suurimpaan eläimille kärsimystä tuottavaan ihmisen toimintaan, …eläinten viihdekäyttöön.

    Eläinten viihdekäytössä on eläimeltä on riistetty mahdollisuus toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan luonnollisessa elinympäristössä.

    Eläinten pito lemmikkinä tai eläintarhoissa on moraalisesti väärin ja turkistarhaustakin pahempi eläinrääkkäyksen muoto.

    Viihdekäyttö tulisi lopettaa lainsäädännöllä.

  8. Animalia on kriittinen myös eläinten viihdekäyttöä ja lemmikkikulttuuria kohtaan ja toimimme aiheissa resurssiemme mukaan (täältä voi katsoa lisää: http://animalia.fi/animalia-toimii/toimintakohteet/muut-eläinsuojelukysymykset/eläinten-viihdekäyttö ja http://animalia.fi/animalia-toimii/toimintakohteet/muut-eläinsuojelukysymykset/lemmikit)

    Tästä huolimatta pidän itse eläinten tehotuotantoa ruuaksi sekä määrällisesti että laadullisesti (eläinten olojen kannalta) kaikkein merkittävimpänä eläinten kohtelun ongelma-alueena. Toiminnastamme tällä alueella voi lukea lisää täältä: http://animalia.fi/animalia-toimii/toimintakohteet/tuotantoeläimet

  9. Erittäin hyvä kirjoitus!

    Salla Tuomivaara, arvostan ja ihailen työtäsi eläinten hyväksi. Tsemppiä ja voimia siihen jatkossakin!

Kommentointi on suljettu.

Bluesky

Instagram

leostranius

2 230 4 217

Toimitusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ekologisen elämän edelläkävijä. Triathlonisti, kirjailija ja äänikirjojen kuuntelija.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.

19 2
Open post by leostranius with ID 17892334389590696
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.

Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.

33 2
Open post by leostranius with ID 18402106384080308
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä. Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.

Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.

Nyt olisi pinnoja 100/100!

31 1
Open post by leostranius with ID 17882364723456488
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. Nyt olisi pinnoja 100/100!

Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.

123 5
Open post by leostranius with ID 17937598452271449
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina? Pitäisikö minun tehdä enemmän? Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin. Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän. ”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.” Linkki koko juttuun biossa.

Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa.

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin.

Miltä homma tuntui tällä kerralla?

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti.

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut.

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal.

Nyt on hyv

42 3
Open post by leostranius with ID 18046897781623960
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. Miltä homma tuntui tällä kerralla? Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. Tarkemmat ajat: -Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126 -Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110 -Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117 Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla. Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. Nyt on hyv

Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa.

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus

22 0
Open post by leostranius with ID 18104333485826104
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa! ”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.” Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?

48 0
Open post by leostranius with ID 18094028656944852
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.

17 0
Open post by leostranius with ID 18316416283285482
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä? Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia. Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa. En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy. Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa