Leo Stranius

Uudenmaan ympäristösuojelupiiri kokoontui junassa matkalla Suomen luonnonsuojeluliiton liittovaltuuston kokoukseen. Asialistalla oli lähinnä uuden piirisihteerin valinta. Tarkoituksenamme oli käydä saapuneita hakemuksia läpi ja valita henkilöt työhaastatteluun.

Suonenjoen lumisiin maisemiin kokoontuin noin 40 Suomen luonnonsuojeluliiton henkilöä (piirien edustajat, toimiston työtekijöitä ja hallituksen jäseniä) päättämään tulevan vuoden talousarviosta, toimintasuunnitelmasta ja hallituksen täydentämisestä. Tuttuun tyyliin keskustelu kärjistyi piirien toimintaedellytysten ja keskustoimiston resurssien väliseksi kiistaksi. Pirkanmaan piiri esitti leikkauksia luonnonsuojeluliiton kansainväliseen toimintaan, jota Uudenmaan piiri vastusti. Lopulta illan talous- ja toimintavaliokunnassa löytyi ratkaisu, jossa piirien toimintaan annettiin lisärahoitusta yhteensä 9250 euroa, joka katettiin Suomen Luonto -lehden markkinointikuluista. Kaikki paikalla olevat olivat tyytyväisiä.

Valiokuntien lisäksi lauantai iltana keskusteltiin metsästrategiasta. Liittohallituksen puheenjohtaja Heikki Susiluoma veti myös tulevaisuudekeskustelun, jonka tarkoituksena oli pohtia luonnonsuojeluliiton tulevaisuuden painopistealueita vuoden 2006 jälkeen. Saunomisen jälkeen Olli Manninen näytti sykähdytävän hienoja kuvia metsäinventoinneista ja suomalaisista metsäkamppailuista vuosien varrelta. Paljon paljon myöhemmin aamuyön pikkutunteina oli hauska kuunnella puheenjohtajan tarinoita 1970-luvun Luonto-Liitosta – ajalta jolloin kyseisessä järjestössä äänestettiin Suomi-Neuvostoliitto -seuraan liittymisestä.

Hallituksen jäsenten valinnasta äänestettiin sunnuntai aamuna heti aamuisen luontoretken jälkeen. Erovuorossa oli viisi hallituksen jäsentä, joista kolme oli ilmoittanut halukkuutensa jatkaa hallituksessa myös kauden 2006-2007. Olin itse uutena henkilönä ehdolla liittohallitukseen Uudenmaan piirin esittämänä. Yllätykseni olikin suuri kun huomasin tulleeni äänestyksen jälkeen valituksi hallitukseen 18 äänellä (23 äänestä). Muut hallitukseen valitut jäsenet olivat Jouni Nissinen (19 ääntä), Kati Vierikko (19 ääntä), Heikki Simola (16 ääntä) ja Anu Salminen (15 ääntä).

Luonnonsuojeluliitto uusi hallitustaan:
http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2005/hallitus2006-2007

Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston julkilausuma Suonenjoella 27.11.2005:
Suomen vähennettävä kasvihuonekaasujen päästöjä 80%:
http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2005/valtuustoilmasto

Aiemmin samalla viikolla tekemäni hallituksen ilmasto- ja energiaselontekoa kritisoiva mielipidekirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa.

Nuha pahenee tai pysyy entisellään. Päätän kuitenkin pyöräillä töihin, sillä bussilipun ostaminen Älä osta mitään -päivänä rikkoisi ostamattomuussitoumuksen. Annukka on joutunut valtavaan mediapyöritykseen. Olen todella ylpeä kun se on niin mukava ja hyvä kaikissa lehtihaastatteluissa, radiossa ja televisiossa. Annukalla on nyt meno päällä samalla kun itse olen lähinnä väsynyt niistämään.

Päivällä Valtioneuvosto antaa eduskunnalle selonteon EU:n perustuslaista. Saan soitettua Anna-Stiina Lundqvistille, joka laittaa Kansanäänestystoimikunnan kirjoittaman tiedotteen medialle. Kampanja lopettaa käytännössä toimintansa tähän, koska kansanäänestyksen vaatiminen perustuslaista ei ole enää ajankohtaista. Vuodesta 2003 toiminut kansanäänestyskampanja on vaatinut, että EU:n perustuslaista päätettäisiin myös Suomessa kansanäänestyksellä. Kampanjan vetoomuksen neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämiseksi allekirjoitti yhteensä noin 40 000 suomalaista.

Mietin kuinka pitkään voisin jatkaa Älä osta mitään –päivän viettämistä, viikonlopun vai ehkä koko ensi viikon. Käyn lopuksi vielä Postitalo 10:ssä valta- ja vastukulttuurin illassa ihastelemassa teatteri Poleemin esityksiä, kuuntelemassa ekoscifi-kirjoittan Janne Harjun monologia, Mixu Laurosen runonlausuntaa ja KokoTeatterin Ella Kerannon esitystä luontosopimuksesta.

Nuha pahenee. Työkiireiden takia joudun jättämään väliin jo toisen ilmastopolitiikkaa käsittelevän seminaarin. Tällä kertaa Eduskunnassa olisi käsitelty Suomen roolia kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. En pääse ilmastokeskustelua kuitenkaan pakoon sillä kestävän kehityksen strategiaa valmistelevan pienryhmän kokouksessa jumitun väittelemään Valtiovarainministeriön virkamiesten kanssa siitä, mihin ilmastotavoitteisiin Suomi on oikeastaan sitoutunut EU:n kautta ja mitä tästä tulisi kirjata kansalliseen kestävän kehityksen strategiaan. Raivostuttaa. Samalla keskustelen Kepan kanssa siitä, kuinka valmisteilla olevassa strategiassa pyritään sivuuttamaan jopa Suomen omat kehityspoliittiset tavoitteet. Uskomatonta toimintaa.

Aamulla Maan ystävien ja Tulevaisuuden Voiman aktiivit järjestävät noin 100 osallistujaa keräävän mielenosoituksen tulevasta ilmastoselonteosta. Tempaus saa paljon huomiota julkisuudessa. Mielenosoittajat vetävät paperipussit päähän, koska häpeävät olla suomalaisia. Minuakin hävettää.

Ranskassa asuva tätini tuli illalla kylään. Joudun kuuntelemaan kyllästymiseen asti asiaa karhukoirista ja hirviporukoista sekä väittelemään Ranskan lähiömellakoiden oikeasta analyysista. Suurin osa illasta kuluu kuitenkin Suomen luonnonsuojeluliion Uudenmaan Ympäristösuojelupiirin hallituksen kokouksessa. Keskustelemme uuden piirisihteerin palkkaamisesta ja tulevasta liittovaltuuston kokouksesta. Piiri esittää minua Suomen luonnonsuojeluliiton hallitukseen. Saa nähdä miten itse kokouksessa viikonloppuna Suonenjoella käy.

Nuha. Töissä venyi niin pitkään, että en ehtinyt Vasemmistoliiton eduskunnan lisärakennuksen kansalaistilassa järjestämään ilmastonmuutoskeskusteluun. Harmittaa, sillä olisi ollut kiva nähdä Pentti Tiusasta ja tilaisuudessa puhumassa ollutta kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeriä Sauli Rouhista. Illalla tein tieteellisen kirjoittamisen kurssin kielenhuollon testin. Yllätykseni oli suuri kun sain testissä oikein 48/50 ja tulokseksi täyden kympin (96%). Toki Annukalla oli osuutta asiaan. Hänen ansiotaan monet vastaukset osuivat oikeaan. Illan päätteeksi kirjoitin vielä Helsingin Sanomiin lyhyen mielipidekirjoituksen hallituksen tulevana torstaina julkistamasta ilmastoselonteosta. On käsittämättömän lyhytnäköistä tarkastella vain vuoteen 2012 ulottuvia kehityskulkuja. Kaiken lisäksi teollisuudelle anntetaan sähköveron puolittamisen myötä sadan miljoonan euron tuki. Valtio suunnittelee myös noin 10 miljoonan tonnin päästöoikeuksien ostamista. Käsittämätöntä. Koko strategia tulisi hylätä ja valmistella uudestaan.

Tenttasin junamatkalla Tampereelle kieliopin pilkkusääntöjä, relatiivilauseita, pronomineja ja kaiken maailman kirjoitussääntöjä. Olen innoissani kun opin, että sähköpostiviestin alkuun tulevan tervehdyssanan perään ei tarvitse laittaa pilkkua. Englannin kurssin jälkeen suuntasin takaisin Helsinkiin ja ympäristöministeriöön kestäviä kulutus- ja tuotantotapoja käsittelevään seminaariin. Valitettavasti tilaisuuden anti jäi laihaksi. Lopussa jäin väittelemään Metsäteollisuus ry:n johtaja Anne Brunilan kanssa hallituksen ilmastostrategiasta – tai lähinnä siitä, onko Valtiovarainministeriö tai Kauppa- ja teollisuusministeriö julkaissut aiheesta jo jotain tietoja. Seminaarissa törmään myös opiskelukaveriini Juha Hietaseen.

Istuimme louksi vielä iltaa Vanhan kuppilassa Tapio Laakson kanssa. Analysoimme jälleen suomalaisen kansalaistoiminnan tilaa ilmastotoiminnan, prekariaatin, ranskan mellakoiden ja monen muun seikan kautta. Siirrymme Cafe Javan puolelle, koska siellä voi samalla käyttää langatonta verkkoa. Toimittaja Elina Venesmäki kävi laitattamassa oman koneensa langattoman verkon kuntoon ja jatkoi juttumatkalle Ruotsiin. Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija Tuuli Kaskinenkin ilmestyi kahvilaan äitinsä kanssa suoraan 2-astetta-kampanjan maakuntakierrokselta. (ks. http://www.2astetta.net).

Vietän koko viikonlopun Lahdessa, Maan ystävien väentapaamisessa. Paikalla on paljon uutta porukkaa. Paljon uusia kasvoja, joita en edes tunne. Hienoa. Lauantain aikana kuulen yhteenvetoa tiedotustyöpajasta, keskustelen ilmastokampanjan tapaamisessa tulevista strategioista ilmastoselonteon suhteen ja esittelen omian näkemyksiäni illan suuntaviivakeskusteluissa. Annukka esittelee Älä osta mitään -päivän suunnitelmia. Ruohonjuuritason toimintaa tulee olemaan ÄOM-päivänä noin 20 eri paikkakunnalla, joista Maan ystävät on mukana noin 10 paikkakunnalla. Mahtavaa. Saunomme ja nautimme olosta. Myöhään yöllä keskustelemme vielä suomalaisen ympäristöliikehdinnän tilasta ja suunnittelemme Jani Lukkarisen kanssa Maan ystävien 10-vuotispäivän tapahtumia tulevana kesänä 2006 samalla kun Meri ja Lauri soittavat ja laulavat.

Sunnuntaina ohjelmassa on huonosti nukutun yön jälkeen vuosikokous. Toimintasuunnitelman hyväksyminen menee lähes läpihuutojuttuna, mutta keskustelu talousarviosta jää junnaamaan paikalleen. Huomaan lopulta ajautuneeni omien mielipiteideni kanssa vähemmistöön OPM:n yleisavustusta koskevassa keskustelussa. Harmittaa. Uuden hallituksen valinta sujuu mutkattomasti. Puheenjohtajaksi valitaan nykyinen varapuheenjohtaja Riitta Savikko Tampereelta. Jee! Olen todella onnellinen Riitan valinnasta. Varapuheenjohtajiksi valitaan Sari Leinonen Jämsästä ( – mahtavaa!) ja uusi kasvo Joensuusta eli Riikka Leskinen. Nykyinen puheenjohtaja Meri Pukarinen tekee hienoa työtä vuosikokouksen onnistumisen suhteen. Viikoloppu muodostuu yllättävän raskaaksi. Mietiskelen olisiko aika astua syrjään Maan ystävien toiminnasta. Ehkä olen antanut järjestölle jo sen panoksen, jonka sille pystyn antamaan. Maailma kaipaa kuitenkin muutosta. Päätän motivoitua.

Töissä rankka päivä. Ei siitä sen enempää.

Hallituksen energia- ja ilmastostrategia julkistettiin ehkä hiukan yllättäen iltapäivällä. Ensimmäisten kommenttien perusteella kyseessä on todellinen pohjanoteeraus. Aika nousta kapinaan.

Huomenna lauantaina matka jatkuu Lahteen, Maan ystävien väentapaamiseen.

Osallistuin Vihreän eduskuntaryhmän keskustelutilaisuuteen energia- ja ilmastostrategiasta otsikolla ”Ilmasto muuttuu – mitä tekee Suomi?”. Paikalle oli saatu puhujaksi myös kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. Valitettavasti näyttää siltä, että Suomi ei tulevassa strategiassa ole aloitteellinen, vaan pidättää edelleen etuoikeuden luonnonvarojen liikakäyttöön muiden maiden kustannuksella.

Suomen luonnonsuojeluliiton Simo Kyllösen esitellessä pitkän tähtäimen eri päästövähennysskenaarioita, Pekkarinen koki tarpeelliseksi peittää ja pimittää tulevaisuuden, koska strategiassa ei ole ministerin mukaan tarkoitus keskittyä Kioton pöytäkirjan tavoitteita pidemmälle. Uskomatonta! Olisin valmis vaihtamaan Pekkarisen pois strategian valmistelusta saman tien. Oras Tynkkynen ja Energiateollisuus ry:n johtaja Jukka Leskelä pitivät erinomaiset ja mielenkiintoiset puheenvuorot, jotka olivat täynnä konkreettisia esimerkkejä Suomen päästövähennyksiksi. Olisi pitänyt iskea soijakakku Pekkarisen naamaan.

Töiden jälkeen kävin 25.11. vietettävän Älä osta mitään –päivän suunnittelukokouksessa Luonto-Liitossa. Päivään liittyvä materiaali oli jaossa. Lehti, postikortti, juliste ja tarrat olivat todella upeita. Kokouksen aikana koin itseni hyödylliseksi taitellessani päivän ohjelmaesitteitä. Hassut dokumentin tekijät kuvasivat jokaista liikettä ja porkkanan puraisua.

Illalla kävin vielä Suomen luonnonsuojeluliiton Tapani Veistolan kanssa ostamassa junaliput seuraavan viikon viikonlopun liittovaltuuston kokoukseen Suonenjoelle. Osallistun kokoukseen uutena Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin puheenjohtajana muun piirin väen kanssa. Kävimme Rautatieasemalla samalla kahvilla keskustelemassa tulevan vuoden hallituskuvioista liitossa ja muutenkin kokouksen kulusta.