Perjantai 24.11.2006

Tänään vietetään Älä osta mitään -päivää (http://www.alaosta.fi/). Vastavetona on järjestetty myös varasta jotain -päivä (http://www.anarkismi.net/varastajotain/). Hauskaa. Tämä osoittaa sen, kuinka merkittävä (brändi) Älä osta mitään -päivästä on tullut, koska se herättää jo vaihtoehtoliikehdintää.

Pidän esitelmäni Mikkelissä ja jatkan junalla Kuopioon. Kuopiossa pidetään sosiaalipsykologian päivät (http://www.uku.fi/ssf/sospsyk/paivat/index.shtml). Olen esittelemässä pro gradu -työtäni (http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=16103) työryhmässä Missiot ja intohimot yhteiskunnallisessa aktiivisuudessa ja joukkotoiminnassa (http://www.uku.fi/ssf/sospsyk/paivat/missiot.shtml). Mukana on myös Aura Yliselä, Jukka Peltokoski ja Kari Saari. Kävellessäni juna-asemalta yliopistolle ja takaisin kastun kaatusateessa läpimäräksi. Tosin sillä ei ole väliä, koska kenkäni ovat edelleen märät torstain työmatkapyöräilystä.

Paluumatkalla Kuopiosta törmään junassa Oras Tynkkyseen, joka on matkalla Mikkelistä Tampereelle. Tampereella saan lisää junaseuraa kun Annukka, Salla ja Laura tulevat samaan junaan. Keskustelumme on hiukan levotonta, mutta matka sujuu mukavasti ja samalla saan kirjoitettua Maan ystävien jäsenlehteen pääkirjoituksen. Olemme kotona yhdeltä yöllä. Seuraavana aamuna aikaisin pitää taas mennä.

Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
Viikonlopun mittainen puolimatkan triathlon ja vähän enemmänkin! Perjantaina 3 km uinti, lauantaina 100 km pyöräilyä ja sunnuntaina 21,5 km juoksua. Sen lisäksi joka aamu venyttelyt ja 7 minute workout + perjantaina vielä 1,5 tunnin kuntopiiri.