Lukion biologian ja maantieteen kurssit säilytettävä entisellään

Biologia ja Maantieto - Kuva Hanna HeikkiläLuonto-Liitto on huolissaan julkisuudessa esillä olleista tiedoista, joiden mukaan lukiouudistuksen yhteydessä on nousemassa päätöksentekoon esitys biologian ja maantieteen pakollisten kurssien määrän puolittamisesta.

Tiedot ekosysteemien ihmisen toiminnalle muodostamista reunaehdoista, luonnonvarojen kestävästä käytöstä, sekä ekosysteemipalveluiden ja luonnon monimuotoisuuden merkityksestä ovat osa jokaisen välttämätöntä yleissivistystä, siksi biologian ja maantieteen kurssien tulee jatkossakin olla pakollinen osa lukion opetussuunnitelmia.

Nykyiset ja tulevaisuuden lukiolaiset kohtaavat elämänsä aikana ilmastonmuutoksen torjunnan valtavan haasteen sekä muutokseen kytkeytyvän luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien toiminnan maailmanlaajuisen heikkenemisen. Luonnontieteellinen ymmärrys ja yleissivistys ovat välttämättömiä ympäristöongelmien ymmärtämisen ja ratkaisun edellytyksiä. Siksi kaavaillut muutokset ovat valitettavia ja lyhytnäköisiä: ne heikentäisivät nuorten edellytyksiä toimia rakentavalla tavalla tulevaisuuden maailmassa.

Mikä on näkemyksenne ja mitä mahdollisuuksia tilanteen korjaamiseksi voisi olla? Toivomme, että toimitte aktiivisesti biologian ja maantieteen aseman säilyttämisen puolesta.

Leo Stranius
toiminnanjohtaja
Luonto-Liitto

Malva Green
ympäristökasvatuspäällikkö
Luonto-Liitto

Kirje on lähetetty sivistyspoliittiselle ministerityöryhmälle.

7 kommenttia artikkeliin ”Lukion biologian ja maantieteen kurssit säilytettävä entisellään”

  1. Kiitos lukion biologian ja maantieteen opetuksen puolustamisesta. Olisi päättäjiltä todella lyhytnäköistä toimintaa panostaa vain talouskasvuun ja unohtaa kokonaan ympäristöasiat.

    Tavoitteena on ollut lukion valinnaisuuden lisääminen, mutta nyt virkamiesehdotuksen perusteella näyttää siltä, että vain biologiaa, maantiedettä ja uskontoa vähennetään, kun taas liikuntaa ja yhteiskuntaoppia lisätään. Kristillisdemokraatit ovat heränneet puolustamaan uskontoa, mutta kuka puolustaisi biologiaa ja maantiedettä? Twitterissä eri puolueiden kansanedustajille heittämääni haasteeseen ei ole ainakaan julkisesti kukaan tarttunut.

    Kestävästä kehityksestä puhutaan paljon, ja sitä pitäisi toteuttaa lukiossa läpäisyperiaatteella eri oppiaineissa. Tutkimusten mukaan kestävä kehitys jää kuitenkin käytännössä lähinnä biologian ja maantieteen opettajien varaan. Ilman luonnon säilyttämistä kuitenkaan myöskään talouskasvu ei ole tulevaisuudessa mahdollinen. Sekä elintaso että elämän laatu heikkenevät, jos luontoa ei vaalita.

    Tämän viikon maanantaina pidetyssä maantieteen ainereaalikokeessa oli seuraavat kysymykset: 1) litosfäärilaattojen (mannerlaattojen) liikkeet ja niistä seuraavat maanjäristykset yms., 2) aikavyöhykkeet, 3) uusiutuvat energianlähteet Euroopassa, 4) Facebookin käyttö eri valtioissa, 5) Intian riskit, 6) malaria, 7) ilmasto ja ilmastonmuutos valitulla alueella, 8) paikkatietopalvelut kansalaisten arkielämässä, 9) Kolin maiseman ja kartan tulkinta sekä 10) Suomenlahti riskien ja mahdollisuuksien alueena. Nämä kaikki kysymykset ovat varmasti jokaisella tärkeitä kansalaistaitoja aivan siinä missä yhteiskuntaoppikin.

    Tulevaisuudessa paikkatieto, kansainvälistyminen ja ympäristökysymykset lienevät entistäkin tärkeämpiä. Miksi lukio-opetusta aiotaan vähentää juuri näitä asioita käsittelevistä maantieteestä ja biologiasta?

    Nettikeskusteluissa ilmastonmuutos ja evoluutio sekä ihmisten terveys ovat runsaasti mielipiteitä herättäviä asioita. Kyllä keskustelun pohjaksi tarvitaan myös luonnontieteellistä faktaa, jota biologiassa opetetaan. Ilman lukiosta saatavaa tietoa ihmiset on helppo johdatella pseudotieteellisillä kannanotoilla aivan väärille linjoille. Lukiossa opetetaan myös tärkeää kriittisyyttä.

    Toki myös opetussuunnitelmatyössä olisi tärkeää miettiä, mitkä ovat kaikille tärkeitä, pakollisilla kursseilla opetettavia asioita. Nyt esimerkiksi biologiassa on kaksi pakollista kurssia, joista ensimmäinen käsittelee evoluutiota ja ekologian perusteita, toinen solun toimintaa ja perinnöllisyyttä. Ehdotuksen mukaan pakollisia kursseja jäisi vain yksi.

    Itse olisin halukas siirtämään nyt valinnaisena opetettavan ympäristöekologian kurssin (maapallon ympäristöongelmat ilmastonmuutoksesta otsonikatoon, happamoitumiseen, rehevöitymiseen jne.) kaikille pakolliseksi, koska tämä on koko maapallomme kannalta ratkaisevan tärkeää asiaa. Yksi pakollinen kurssi ei kuitenkaan riitä, koska ennen ympäristöekologian ymmärtämistä pitäisi ensin opettaa ekologian perusteet. Lisäksi olisi hyvä tietää ainakin jotakin myös evoluutiosta, solun toiminnasta ja ihmisen anatomiasta sekä fysiologiasta.

  2. Biologian ja maantieteen kurssien painoarvoa olisi perusteltua jopa kasvattaa, kun otetaan huomioon tämän päivän ja tulevaisuuden suuret haasteet. Tietoa pitäisi lisätä esimerkiksi siitä, mitä luonnon monimuotoisuus merkitsee ihmisten hyvinvoinnin kannalta.

    Luonnossa asiat linkittyvät toisiinsa monin tavoin. Tieto erilaisten asioiden merkityksestä suhteessa toisiinsa kasvaa. Palapeli on sen verran monisäikeinen ja keskeinen, että uusi tieto pitää saada yhteiskunnassa käyttöön.

  3. Pitäisiköhän biologian ja maantiedon kurssien vähentämisen sijasta yhdistää niitä. Muun muassa ekosysteemit ja ilmastonmuutoksen seuraukset niille ovat aiheita, joissa tarvitaan vahvasti molempia osa-alueita. Lukiotasolla perustietojen pitäisi olla jo hallussa, joten tällainen poikkitieteellinen nälökulma voisi olla paikallaan. Sekä työelämässä että yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ongelmat ovat usein nimenomaan poikkitieteellisiä, eivät yhden tieteenalan sisäisiä.

    Vastaavaa poikkitieteellisyyttä on helppo löytää myös muista ainehydistelmistä, esim: aluepolitiikka (maantieto+yhteiskuntaoppi+talous), Aineen rakenne (raja kemian ja fysiikan välillä on veteen piirretty viiva) ja seismologia (fysiikka + maantiede)

  4. Biologian ja maantiedon pakollisia kursseja ei pidä vähentää, koska valinnaisina aineet jäävät helposti väliinputoajiksi. Jos oppilas esimerkiksi painottaa opintojaan pitkään matematiikkaan, fysiikkaan ja kemiaan, ei valinnaiselle biologialle käytännössä jää tilaa, jos lukion haluaa suorittaa kolmessa vuodessa.

    Katsomusaineista voisi hyvin karsia. Ja jos joku olisi kysynyt silloin, kun itse olin vielä lukiossa, olisin ilman muuta ehdottanut pakkoliikunnan totaalista poistamista.

  5. Ajatus poikkitieteellisyyden lisäämisestä koulutukseen tuntuu perustellulta. Olisi hyvä tunnistaa keskeiset linkit eri aihepiirien välillä ja uudistaa koulutusta. Näin kokonaisuus hahmottuisi paremmin.

  6. Hei olen täysin samaa mieltä että näitä aineita pitäisi olla enemmän eikä vähemmän. Miten tavallinen kansalainen voi vaikuttaa tähän, olisiko ideoita?

  7. Mitä enemmän biologian ja maantieteen käytännön painoarvoa tulevien ratkaisujen perustana tuodaan esille, sitä suurempi on mahdollisuus, että näiden alojen käytännön merkitys muuttuvassa maailmassa tunnistetaan.

    Tuntuisi perustellulta liputtaa myös poikkitieteellisyyden puolesta. Kommenttiketjussa on jo esimerkkejä tästä. Yksi keskeinen juttu voisi olla biologian tarjoama tuki hahmottaa ihmisen terveydelle keskeisiä asioita. Kiinnostava on esimerkiksi linkki luonnoltaan monimuotoisen elinympäristön ja ihmisen terveyden välillä.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa