Jari Kolehmainen: Mitä ilmastonmuutoksesta pitäisi opettaa lukiossa?

Vieraskynäblogissa Jari Kolehmainen

”Ilmastonmuutos johtuu siitä, että merirosvojen määrä maapallolla on vähentynyt.” Onneksi kukaan ei ole väittänyt tosissaan näin, vaikka diagrammina korrelaatio voidaan esittää. Sen sijaan yleinen virhekäsitys lukion aloittavilla on tämä: ”Ilmastonmuutoksen tärkein syy on otsonikato, jonka takia tulee enemmän uv-säteilyä.”

Lukiossa pitääkin aloittaa ilmastonmuutoksen opettaminen perusteista, mutta toisaalta pitää tarjota myös syvällinen tarkastelu. Lukiolaiset omaksuvat erittäin monimutkaisia asioita, jos ne selitetään selvästi. Tämä vaatii riittävästi aikaa.

Ilmastonmuutosta käsitellään eniten valinnaisilla kursseilla: biologian ympäristöekologiassa ja maantieteen hasardimaantieteessä. Kun lukion opetussuunnitelmien uudistaminen on taas aluillaan, olisi toivottavaa, että ilmastonmuutos mainittaisiin useammassa yhteydessä. Olisi myös hyvä keskittää johonkin, esimerkiksi pakolliselle luonnonmaantieteen kurssille, nykyistä laajempi osio ilmastonmuutoksesta. Aihe on pirstoutunut moniin osiin ilman selvän kokonaiskuvan antavaa pakettia.

Kestävän kehityksen aihekokonaisuuden osana ilmastonmuutosta tulisi opettaa kaikissa oppiaineissa. Sitä voi tarkastella myös kirjallisuuden ja elokuvien keinoin. Olen antanut opiskelijoilleni Risto Isomäen, Antti Tuomaisen ja Colin Beavanin kirjoja, joita on luettu kriittisestikin. Näitä kirjoja voisi tarjota myös äidinkielen ja kirjallisuuden lukudiplomiin.

Hyviä elokuvia ovat Venus-teoria, Katastrofin aineksia, Epämiellyttävä totuus, Age of stupid ja Sizzle – A global warming comedy. Ongelma on laillisten versioiden saatavuus. Joitakin olemme nähneet elokuvateatterissa tilausnäytöksinä, mutta useita ei saa katsottavaksi lainkaan. Olen tuloksetta toivonut niitä Koulukinon esityslistalle. Onkohan Luonto-Liitolla mahdollisuutta neuvotella asiasta?

Luonto-Liitto on ansiokkaasti kehittänyt Ilmari-ilmastonmuutoslähettiläiden toimintaa. Tässäkin ongelmana on saatavuus, sillä lähettiläitä ei ole joka alueella. Myös Globen uupuneet -teatteriesityksen taustalla Luonto-Liitto on vaikuttanut. Tätä esitystä suosittelen kaikille, kun se syksyllä jatkaa kiertuettaan.

Ilmasto-opetuksessa pitää sanoa, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on selvä tieteellinen fakta. Toisaalta pitää välttää varmuusloukku. Ilmastonmuutoksen etenemisen ennustaminen ja seuraukset eivät ole yhtä varmoja kuin sen fysikaalinen perusta. Tämä seurausten epävarmuuden hyväksyminen on usein opiskelijoille hyvin vaikeaa. Sitä joutuu pitkään perustelemaan ja havainnollistamaan esimerkein.

Epävarmuuden takia keskeinen osa opetusta on kiinnostuksen herättäminen ja jatkuvaan tietojen seuraamiseen sekä päivittämiseen opettaminen. Tärkeää on kannustaa omaa ajattelua, kunhan se pohjautuu faktoihin. Turhan epävarmuuden herättämistä selvistä faktoista pitää välttää. Pitäisi myös ymmärtää sään ja ilmaston ero. Yhden paikan tai yhden vuoden perusteella ei voi päätellä mitään maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta.

Otsonikadon ja ilmastonmuutoksen yhteyskin pitäisi löytää. Ilmastonmuutos lämmittää troposfääriä eli ilmakehän alaosaa, eikä lämpö pääse karkaamaan ylemmäksi stratosfääriin. Näin otsonikato stratosfäärissä kiihtyy, koska se tehostuu kylmässä. Jääkiteet nimittäin toimivat reaktiopintoina. Ilmastonmuutos siis lisää otsonikatoa, mutta otsonikato ei ole ilmastonmuutoksen syy. Sen sijaan merirosvoista en puhu ilmasto-opetuksessa mitään.

Jari Kolehmainen on Kouvolan Lyseon lukion ja Kouvolan iltalukion biologian ja maantieteen lehtori, joka kirjoittaa myös omaan blogiinsa ja Ilmastotietoon.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *