Viikkopäiväkirja 20 (16.-22.5.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa ja kirjoitin lyhyesti jääkiekon maailmanmestaruuden myötä lajin ympäristövaikutuksista. Pyöräiltyäni Luonto-Liiton toimistolle tapasin uuden työharjoittelijamme Anun. Lounasta söin yhdessä Mikael Kallavuon kanssa. Keskustelimme mahdollisesta wikileaks-tyyppisestä ympäristörikosten paljastamissivustosta. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja kokoustin yhdessä puheenjohtajan ja talouspäällikön kanssa. Illalla istuin Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa. Illalla isä tuli vielä yökylään matkalla Joensuusta Brysseliin.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja vastailin Huili-lehdelle lapsen tekemisen ympäristövaikutuksista. Aamupäivällä osallistuin Luonto-Liitossa tehtyyn työsuojelutarkastukseen. Lounaan jälkeen pyöräilin Lauttasaareen, jossa olin puhumassa kansalaistoiminnasta Helsingin Nuorisoasiankeskuksen henkilöstölle. Tämän jälkeen siirryin Kallioon Kallio-liikkeen tapaamiseen, jossa puhuin uudestaan samasta asiasta. Tämän päivän kansalaistoiminta on kuin ilmaveivi. Siinä pitää olla inspiroiva yksilösuoritus, hyvä joukkue ja meininki sekä luova yleisö. Järjestöjen kesken pistimme myös tiedotteen ulos hallitusneuvotteluita koskien.

Keskiviikko: Kävin aamulla läpi sähköpostit ja Facebookin. Kevyen lämmittelyjuoksun jälkeen venyttelin ja tein lihaskuntoharjoittelua. Aamun uutisia seuratessa ei voinut kuin hämmästellä kiekkoleijonien käytöstä. Itselle ei tulisi mieleenkään vetää känniä päälle, jos tietäisi, että joutuu potentiaalisesti antamaan lausuntoja lukemattomille tiedotusvälineille ja esiintymään 100 000 ihmisen edessä. Jääkiekkoteemaa jatkoin myös kirjoittamalla blogin ilmaveivistä: Ilmaveivi ja kansalaisvaikuttaminen: Mitä voimme oppia? Tämän jälkeen pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle, jossa kävin läpi talous-, henkilöstö- ja hallintoasioita. Iltapäivällä Jyrki Katainen julkisti porukan, joka lähti neuvottelemaan hallitusohjelmasta. Samalla varmistui myös se, että olen itsekin mukana säätytalolla. Illalla sovimme Tomin kanssa Ekopopin julkaisutilaisuudesta. Kirja julkaistaan Kirjan ja ruusun päivänä tiistaina 24.5. klo 10 Kansalliskirjaston Monrepos-salissa.

Torstai: Kävin aamulla juoksemassa ja kahlasin läpi sähköposteja valmistautuen samalla hallitusohjelmaneuvotteluihin. Pyöräiltyäni Luonto-Liiton toimistolle hoidin henkilöstöasioita ja kävin läpi työsuojelua koskevia kysymyksiä. Iltapäivällä piipahdin eduskunnassa hallitusohjelmaneuvotteluihin liittyen sekä toimin puheenjohtajana Lapset Luontoon -hankkeen seminaarissa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Alkuillan istuin jälleen eduskunnassa hiomassa hallitusohjelmaneuvotteluiden tavoitteita.

Viikonloppu: Osallistuin perjantaiaamusta lähtien säätytalolla käytäviin hallitusneuvotteluihin. Kyse on vähän kuin kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista pienoiskoossa: Tunnelmia säätytalon hallitusneuvotteluista. Viime viikolla pohdittiin Elonkehä-lehden paneelikeskustelussa sitä, mihin katosi radikaali ympäristöliike. Ehkä se löytyy säätytalolta?

Viikko lukuina

– 20 kokousta
– 3 puhetilaisuutta
– 6 blogikirjoitusta
– 1 haastattelu

– 47 km juoksua
– 100 km pyöräilyä

– 104 tuntia töitä tai vapaaehtoistöitä

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa