Vieraskynäblogissa Heikki Sairanen
Avoimuutta ja ympäristötuhojen ehkäisemistä ei välttämättä miellä toistensa välttämättömiksi kumppaneiksi. Sitä ne kuitenkin ovat.
Kun meistä kukin kuluttajana valitsee tuotetta kaupassa, ei meille kanavoida kovinkaan paljoa tietoja eri tuotteista.
Kaupanhyllylle asti näkyy kunnolla oikeastaan pelkästään hinta. Tiedostavampi kuluttaja voi ehkä päätellä jotain ainesosaluettolosta ja kenties jostain tutusta standardista: Reilusta kaupasta tai vaikka Joutsenmerkistä.
Samalla yritykset käyttävät valtavia summia rahaa markkinointiin, jossa tuotteen hyvät ominaisuudet paisutellaan tai jopa luodaan tyhjästä. Samalla huonot ominaisuudet taas vaietaan. Tuotteen ainoa vihreä piirre nostetaan kepin nokkaan ja sitä keppiä sitten heilutellaan kuluttajille mainostoimiston koko osaamisen voimin. Ei ole ihme, että mainonta on puolestaan joutunut kulutuskriittisten ihmisten kepin nokkaan.
On kuitenkin turha ajatella, että pelkkä mielikuvamarkkinoinnin kielto toisi ongelmaan ratkaisua. Ongelma on kuitenkin nykyään ihan yhtä suuri jokaisessa ekokaupassa kuin suuren yhtiön kaupassa. Mikäli ei käännä aivojaan “tämä kauppa rakastaa maailmaa ja kaikki on hyvää”-tilaan, voi ekokaupassakin usean tuotteen kohdalla pysähtyä miettimään, onko vihreys vain viherpesua vai syvempää sitoutumista.
Miten hyvä yritys voisi osoittaa, ettei kyse ole vain viherpesusta vaan syvemmästä sitoutumisesta kestävään kehitykseen? Toimimalla radikaalin avoimesti. Nykyaikainen logistiikka mahdollistaa jokaisen tuotteen seuraamisen koko tuotannon läpi. Jokainen askel voidaan seurata, jokaisesta askeleesta voi jäädä merkintä tietokantaan ja tietokanta voidaan avata kiinnostuneille. Jokainen ainesosa voidaan kirjata ylös myös sähköisessä muodossa ja niiden reitti maatiloilta, tehtaista ja kaivoksista voidaan samoin avata.
Tällainen tieto on tietysti raakaa ja kuluttaja ei voi sitä ymmärtää. On kuitenkin vain ajan kysymys, kun kuluttajalle voidaan kanavoida kaikki tieto riittävän yksinkertaisessa muodossa kauppahyllylle asti vaikkapa kännykän välityksellä. Tällainen jalostettu tieto takuulla kiinnostaisi kuluttajaa, joten sen tarjoaminen on varmasti jollekin yritykselle hyvää liiketoimintaa heti kun pohjaksi tarvittava tieto on saatavilla.
Toisaalta ei välttämättä tarvitse jäädä odottamaan yritysten muutosta – vapaaehtoista tai pakotettua. Esimerkiksi Yhdysvalloissa toimi jo nyt esimerkiksi GoodGuide, joka jakaa kuluttajalle helposti ymmärrettävässä muodossa tietoa tuotteiden sosiaali- ja ympäristövaikutuksista ja tuotteen sisältämistä kemikaaleista. Eikä tähän palveluun ole haettu tukea yrityksistä. Se on vain tehty.
Tieto haluaa vapautua. Muutokseen kannattaa varautua, sillä se on vääjämätöntä.
Heikki Sairanen on radikaalia avoimuutta ajava vihreä toimija
