Turkistarhaus ja sen loppu

Eläin- ja ympäristöjärjestöt järjestävät yhteisen mielenilmauksen turkistarhauksen kieltämiseksi. Kulkue lähtee keskiviikkona 23.2. klo 15.00 Helsingin Rautatientorilta Aleksis Kiven patsaalta päätyen eduskuntatalolle.

Mielenosoitus on seurasta viime viikolla julkisuuteen tulleesta vastenmielisestä kuvamateriaalista suomalaisilta turkistarhoilta. Kiitos eläinoikeusaktivisteille siitä urhoollisesta ja väsymättömästä työstä, jonka myötä asia on saatu poliittiseen keskusteluun.

Turkistarhaus tulisi kieltää nähdäkseni kolmesta syystä

1. Turkistarhaus on turhaa eläinten rääkkäystä. Joka vuosi neljä miljoonaa turkiseläintä kärsii ja kuolee suomalaisilla turkistarhoilla.

2. Turkistarhaus kuormittaa turhaan ympäristöä. Turkistuotanto aiheuttaa vuosittain 430 tonnin typpipäästöt ja 45 tonnin fosforipäästöt.

3. Turkis on turhake eikä ihminen sitä tarvitse.

Seuraavan hallituksen tulee tehdä suunnitelma turkistarhauksesta luopumiseksi. Mitä pikemmin tarhaajille löydetään vaihtoehtoisia tapoja harjoittaa elinkeinoa, sen parempi.

Olen kirjoittanut turkistarhauksesta aiemmin mm. tänne: Turkistarhaus on kiellettävä.

LISÄYS: 23.2. klo 18.00:
Mielenosoitukseen osallistui satoja ihmisiä! Hieno meininki. En usko, että Suomessa tullaan harjoittamaan turkistarhausta enää kovin pitkään. Viimeisimmät paljastukset osoittavat jälleen kerran miten heikoissa kantimissa tilanne alalla on.

Lisätietoja ja järkyttävää kuvamateriaalia suomalaisilta tarhoilta löytyy täältä.

Yksi kommentti artikkeliin ”Turkistarhaus ja sen loppu”

  1. Hei Leo. Tässä omia pohdintojani.

    1) Rääkkäyksestä. Olen nähnyt kuvia turkistarhoilta loukkaantuneista eläimistä, jotka silminnähden kärsivät. Olen myös nähnyt luontodokumentin jossa hyeenalauma syö antiloopin elävältä. Luonnossa eläimet myös kuolevat nälkään. Turkistarhoilla taas olettaisin että säännöllistä ravintoa on saatavilla ja häkissä ollaan petoeläimiltä turvassa. Toisaalta taas jatkuva paikallaanolo häkissä tuonee erilaisia vaivoja ja kipua (istumatyötä tekevänä kokemusta on). Henkistä kärsimystäkin lienee, kukapa ihminen haluaisi vankilassa olla. Mutta toisaalta, turkistarhaeläin ei käsittääkseni tiedä paremmasta, vapaudesta, joten ei osaa sitä surra. Kunhan pohdiskelen tässä. Kokonaisuudessaan kyseenalaistan väitteen että turkistarhassa eläin kärsisi enemmän kuin luonnossa.

    2) Ympäristökuormasta. Tämä varmasti pitää paikkaansa, turkistarhaus kuormittaa ympäristöä. Toisaalta niin kuormittaa kaikki ihmisen toiminta. Ja niin kuormittavat ne luonnossa elävät eläimetkin. Relevantti kysymys olisi kuormittaako turkistarhaus ympäristöä merkittävästi muita toimialoja enemmän. Perstuntumani sanoisi että ei. Tämä tuntuu näistä kolmesta perustelusta huonoimmalta.

    3) Kaikissa perusteluissasi esiintyy sana ”turha” ja tässä se on vielä omana kohtana. Turhahan turkis on, ainakin kun vedetään raja siihen mikä on välttämätöntä ihmiselle. Ehkä 50000 vuotta sitten turkis oli välttämätön lämpimänä pysymiseen. Myönnän, onhan se ikävää että eläin kasvatetaan ja tapetaan turhaan. Näkisin silti että tässä perustelussa keskitytään liikaan siihen mitä ihmiset tuntevat. Eläinten etuahan tässä pitäisi ajatella. Eläimen näkökulmasta on ihan sama käyttääkö sen turkkia luolaihminen vai rikas porvarirouva. Monia ihmisiäkin kuolee turhaan sodissa mutta se ei tarkoita etteivätkö he olisi eläneet onnellisen elämän. Ehkä olen kyyninen mutta mielestäni koko kysymys ”Miksi elän” on huijausta. Toki kaikki haluavat tuntea että heidän elämällään on merkitys, mutta sillä ei tarvitse olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kukapa meistä on sanomaan että häkissä elänyt eläin ei kokenut elämäänsä merkitykselliseksi.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa