Antti Poikola: Hallinnon läpinäkyvyys 2010-luvulla

Vieraskynäblogissa Antti Poikola

Suomella on pitkä historia hallinnon läpinäkyvyyden kehittämisessä. Historia ulottuu aina vuoteen 1766, jolloin Ruotsin parlamentti hyväksyi maailman ensimmäisen julkisuuslain. Historia on kunniakas, mutta pelkkä historia ei takaa ruusuista tulevaisuutta.

Nykyajan läpinäkyvyyden vaatimukset ovat erilaiset, kuin 1766, 1866, 1966 ja vielä 1999. Enää ei riitä, että halinnolta saa kysyttäessä vastauksen (tiedonsaantioikeus), vaan vaatimuksena on julkisen datan avoimuus – kaiken sen, mikä on teoriassa julkista pitäisi olla myös käytännössä saatavilla ja uudelleenkäytettävissä.

Julkisen sektorin hallussa olevasta datasta osa on julkista ja osa on sensitiivistä. Tietoaineistojen avaaminen kohdistuu luonnollisesti vain ei-sensitiivisiin aineistoihin. Avoimella datalla tarkoitetaan laillisesti ja teknisesti uudelleenkäytettävää dataa, jota voi julkishallinnon ohella tuottaa myös muut toimijat.

Data itsessään ei ole hyödyllistä, vaan sitä pitää jalostaa tekemällä palveluita. Esimerkiksi tietokanta jukisen liikenteen aikatauluista ei suurinta osaa meistä juuri kiinnostaisi, mutta Reittiopas -palvelu on yksi Suomen käytetyimmistä ja tunnetuimmista verkkopalveluista.

Reittiopasta ylläpitävä HSL kuuluu niihin harvoihin julkishallinnon organisaatioihin, joka on ymmärtänyt, että samalla, kun tuottaa kansalaisia hyödyttävän verkkopalvelun voi tarjota myös palvelun raaka-aineen eli datan muiden käytettäväksi. Reittioppaan avoimia rajapintoja hyväksikäyttäen on muun muassa tehty palveluita niin iPhone (ReittiGPS), kuin Android (Andropas) älypuhelimille. Nämä mobiilipalvelut ovat syntyneet ilman, että HSL:n olisi tarvinnut osallistua niiden kehittämiseen millään lailla.

Tieto ei ole niukkuudesta kärsivä resurssi, jaettaessa sen määrä ei vähene, eikä laatu heikkene. Tämä on hyvin ymmärretty, eikä monikaan vastusta julkisin varoin tuotetun tiedon avoimempaa jakamista. Käytännössä kuitenkin useimmat organisaatiot jalostavasta omista tietokannoistaan verkkosivuja, julkaisuja, asiakirjoja ja dokumentteja, mutta eivät julkaise itse dataa. Miksi näin on?

Nykyinen julkisuuslaki (621/1999) takaa tiedonsaantioikeuden julkisista asiakirjoista. Laki ei kuitenkaan sano mitään tietoaineistojen teknisestä tai laillisesta uudelleenkäytettävyydestä. Lisäksi maksuperustelain (150/1992) nojalla julkishallinnon tietovarannoista monissa tapauksissa veloitetaan vielä maksu. (edes julkisuuslakia ei aina noudateta). Datan julkaiseminen unohdetaan, kun organisaatiot keskittyvät täyttämään lain velvoitteet ja julkaisemaan dokumentteja.

Kehitteillä olevan Vaalilupausarkisto -palvelun tekijät pyysivät eduskunnan sivuilta löytyviä äänestysietoja, sekä kansanedustajien puheenvuoroja ja profiilitietoja koneluettavassa muodossa. Eduskunnan tietohallinnon vastaus oli:

…kyllähän [järjestelmän toimittaja X] näitä tekee toimeksiannosta, joka lienee tässä tapauksessa määriteltävissä hyvinkin tarkasti. Voitte pyytää hintatiedon [virkamies Y:ltä] . Maksajana on maksuperustelain mukaan vaalilupausarkisto eli luovutamme tiedot omakustannushintaan. Meiltä tarvitaan hyväksyminen tiedon poiminnalle tietokannoistamme.

En valinnut esimerkkiä mollatakseni eduskuntaa, sillä eduskunnassa on ainakin jo herätty valmistelemaan tietovarantojen avaamista toisin, kuin suurimmassa osassa julkishallinnon organisaatioita. Esimerkki vain on tuore ja todellinen ja kuvaa erinomaisesti asioiden nykytilaa.

Virallista tietojen avautumista odotellessa monet palveluiden kehittäjät ovat valinneet teknisesti tuskallisemman ja lain harmaalla alueella olevan lähestymistavan ja tehneet omia niin sanottuja screen scraper (ruudun raapija) -ohjelmia, jotka käyvät automaattisesti läpi verkkosivuja ja tallentavat tiedot sieltä tietokantaan. Näin esimerkiksi Kansanmuisti.fi on raapinut eduksunnan sivuja ja duunitori.fi taasen työvoimaviranomaisten sivuja.

Arkea helpottavien sovellusten ohella päätöksenteon perusteena käytettävän tiedon tulisi olla avointa demokratian toteutumisen nimissä. Esimerkiksi liikennehankkeiden perusteluina käytetään liikennesimulointeja ja verotuksen ja tulonsiirtojen perusteena kansantalouden simolointimalleja.

Simulaatiot ovat mustia laatikoita, joiden toiminta on harvojen käsissä – vain johtopäätökset ja pieni osa olettamuksista on päättäjien ja saatavilla. Mallin laskukaavoihin sisältyvät monilukuiset olettamukset tarkastelun kohteina olevista ilmiöistä ja arvaukset siitä, miten ne puolestaan vaikuttavat muihin ilmiöihin, jäävät täydelliseen pimentoon. Mallien ja laskentaan käytettyn datan tulisi olla avoimesti saatavilla, jotta pohjaolettamuksista voitaisiin keskustella.

Tällaisen avoimuuden luulisi kiinnostavan myös puolueita ja poliitikkoja. Tähän mennessä Suomessa asiaa on kuitenkin edistänyt lähinnä kansalaisaktiivit ja pieni joukko asdiaan vihkiytyneitä virkamiehiä. Poliitikoita, jotka ovat julkisesti ottaneet kantaa avoimemman tiedon puolesta on yhdenkäden sormilla laskettava määrä.

Antti Poikola

Kirjoittaja on Liikenne- ja viestintäministeriön julkaiseman ”Julkinen data – johdatus tietovarantojen avaamiseen” -oppaan (Poikola, Kola Hintikka 2010) pääkirjoittaja. Avoimen datan ohella Poikola on paneutunut pyöräilyn edistämiseen, kansalaisten ja julkishallinnon välisten yhteistyöratkaisujen kehittämiseen (fillarikanava.fi) ja avoimuuteen pohjautuvien toimintamallien jalkauttamiseen.

2 kommenttia artikkeliin ”Antti Poikola: Hallinnon läpinäkyvyys 2010-luvulla”

  1. Miksi?
    Miksi me organisaatiot jalostamme näitä verkkosivuja, dokumentteja ja muita asiakirjojamme, emmekä edes ajattele näitä tuotoksiamme julkaistavana datana?
    Ihmiset ovat vain sellaisia, että toimintatapojen muuttaminen on koetaan työlääksi ja uusi asia pelottavaksi. Jos joku kysyisi, mikä datan julkaisemisessa pelottaa, harva läytäisi äkkisältään mitään vakuuttavaa syytä. Betoni tuottaa heti mielikuvan vahvasta ja paloturvallisesta materiaalista, puuta täytyy perustella. Mielikuvatasolla epäluulo elää ja voi hyvin. Datankin tuottamisen perusperiaatteet ja käytännöt on tehtävä mahdollisimman helpoiksi tuottajille, jotta asiaan saadaan vauhtia.

Kommentointi on suljettu.

Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Seuraa minua Instagramissa