Tammikuun yhteenveto: Kohti uusia haasteita

Leo Stranius susien puolestaVuoden ensimmäinen kuukausi on takana. On aika tehdä lyhyt yhteenveto kuluneista viikoista.

Ohessa siis päällimmäiset kuulumiset niin omasta arjesta, Luonto-Liitosta kuin eduskuntavaalikampanjasta ja kaupunginvaltuustostakin.

Kuuden havainnon jälkeen tammikuun tekemiset myös numeroina.

 

1. Uusia haasteita. Vuosi alkoi vauhdikkaasti, kun minut valittiin Suomen luonnonsuojeluliiiton suojelupäälliköksi vuoden loppuun kestävään sijaisuuteen. Luonto-Liiton toiminnanjohtajan tehtävästä olen palkattomalla vapaalla huhtikuun alusta lähtien. Työt Suomen luonnonsuojeluliitossa alkavat kuitenkin jo helmikuussa, eli olen keväällä kahden työn loukussa. Siihen päälle sitten vielä eduskuntavaalit.

2. Luonto-Liitto. Luonto-Liitossa olemme suunnitelleet Lähimetsät haltuun -kärkikampanjaa. Metsäkampanjassa saimme Metsähallituksen pysäyttämään Keuruulla tapahtuneet arvokkaan metsän hakkuut. Lisäksi keskustelua on herättänyt susiasiat, erityisesti kannanhoitosuunnitelma ja tappoluvat sekä Perhon salametsästystapaus. Tammikuussa järjestimme myös Eläköön sudet! –mielenosoituksen. Susipolitiikkaa olen kommentoinut niin televisiossa, radiossa kuin lehdissäkin. Tammikuussa olen hoitanut myös työntekijöiden kehityskeskustelut. Vireillä on paljon kaikkea kivaa!

3. Eduskuntavaalikampanja. Töiden ohella myös eduskuntavaalikampanjaa on tehty täydellä höyryllä. On kampanjaryhmän kokoamista, lahjoitusten keräämistä, kampanjateemojen hiomista, visuaalista ilmettä, vaalikoneisiin vastaamista ja vaikka mitä. Olemme tavanneet huippupätevän kampanjapäällikköni Elina Matteron kanssa vähintään viikoittain. Täältä voit katsoa, miten itse voit halutessasi auttaa.

4. Kaupunginvaltuusto. Kaupunginvaltuuston kokouksia ehti tammikuussa olla kaksi. Hyväksyimme keskustakirjastosuunnitelman. Itse olen jättänyt kaksi aloitetta: Toinen jäteasemien kierrätyksen helpottamisesta ja toinen viittomakielen liputuspäivän saamisesta Helsinkiin. Ympäristölautakunnassa ympäristöjohtajan valintaprosessi on edennyt siihen vaiheeseen, että tehtävään on ehdolla nyt Esa Nikunen.

5. Oma arki. Arki kahden pienen lapsen sekä työ- ja politiikkakuvioiden kanssa on haastavaa. Puolisoni onkin venynyt paljon. Kiitos Annukka! Tammikuussa vauva oppi kävelmään (9kk iässä) ja kaahottaa nyt pitkin asuntoa. Liikunnalle on jäänyt paljon vähemmän aikaa kuin olisin toivonut, mutta sellaista tämä tietysti on, kun eduskuntavaalikampanja vyöryy päälle. Tammikuun ilonaiheita oli myös hienosti huomiota kerännyt Vegaanihaaste, jonka yhtenä tukijana sain toimia.

6. Ajanhallintaintensiivit. Tammikuussa pidin myös ajanhallintakoulutusta ystävälleni Laura Rantaselle. Tämä on poikinut ajanhallintaluentoja niin Madventures/Docventures tuotantoyhtiölle, Ellun Kanoille kuin Vihreiden puoluetoimistollekin. Mikäli olet kiinnostunut ajanhallintavinkeistä, niin ota yhteyttä.

Tammikuu numeroina

– Olin töissä Luonto-Liitossa 139,5 tuntia
– Tein vapaaehtoistyötä 36,5 tuntia
– Käytin aikaa kunnallispolitiikkaan 20 tuntia
– Käytin aikaa eduskuntavaalikampanjaan 42 tuntia
– Käytin aikaa kuntoiluun 33 tuntia
– Kävin puhumassa 5 tilaisuudessa
– Annoin 5 haastattelua
– Kirjoitin 10 lausuntoa, kolumnia tai tiedotetta
– Julkaisin 24 blogia
– Osallistuin 54 kokoukseen
– Osallistuin 2 seminaariin
– Kävin kerran matkalla (Tallinnassa)

Hyvää alkanutta helmikuuta!

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa