Helsingin Sanomat julkaisi isänpäivänä laajan jutun käpyläläisistä koti-isistä.
Oma isänpäiväni sujui tiiviisti perheen kanssa juhla-aamiaisen, iltapäiväbrunssin ja uimahallissa käynnin muodossa. Siinä välissä ehdin leikkiä lasten kanssa niin sisällä kuin ulkona.
Isänpäivä on hyvä hetki miettiä omaa vanhemmuutta. Omat lapseni ovat tällä hetkellä 4- ja 1,5-vuotiaita. Vipinää riittää kaiken muun keskellä.
Ohessa on viisi ajatusta isyydestä tai oikeastaan vanhemmuudesta laajemminkin.
Vieraskynäblogissa bloggaaja Demi Aulos kirjoittaa teiniäitiydestä ja vanhemmaksi tulemisesta.
Vanhemmuus on pieniä hetkiä
Marraskuun märkiä lumihiutaleita satoi tuulilasiin. Sormet ja varpaat olivat jäässä, mutta sisällä kyti onni ja innostus. Yritin estää intoa tunkemasta naamalle, yritin olla täysin pokerina liikenteessä. Tässä vaiheessa minulla ei ollut mitään sanottavaa.
Hän oli laittanut viestin edellisenä päivänä. Opel ajoi, stereoista tuli suomiräppiä. Hän oli saanut ajokortin vasta vähän reilut puoli vuotta sitten, mutta ajoi niin kuin olisi ajanut aina. Pysähdyimme radanvarteen, hän nousi autosta edes katsomatta minuun päin. Huolestuin. Meidänhän piti puhua.
Oheinen kolumnini julkaistiin Kirkko & Kaupunki -lehdessä 7.5.2014.
Rennompi ekoisi
Tänä keväänä olen päässyt ihastelemaan uuden elämän ihmettä, kun perheeseemme syntyi toinen lapsi.
Kun saimme ensimmäisen lapsen, kirjoitin Ekoisi-blogia, jossa käsittelin vauva-arkea ympäristönäkökulmasta. Halusin kirjoittaa, koska mistään ei löytynyt kootusti tietoa siitä, miten ympäristöasiat tulisi ottaa huomioon vauva-arjessa.
Neuvolassa kerrottiin kyllä miten vauvaa tulee hoitaa, mutta ei sitä, miten hänen kanssa voi elää mahdollisimman vähän luontoa kuormittaen. Olimme omien tietojemme, koulutuksemme, tuntemustemme ja ympäristöasioista kiinnostuneiden ystäviemme varassa. Kirjoittamalla halusin tasoittaa tietä tuleville ekovanhemmille.
Olen ollut helmikuun 2013 alusta lähtien kotona hoitovapaalla pienen lapseni kanssa.
Vuoden vaihteessa on jälleen aika palata töihin Luonto-Liiton toiminnanjohtajaksi.
Kun hoitovapaan lisäksi mukaan lasketaan isyysvapaa ja isäkuukausi, olen saanut olla kotona alle kolme vuotiaan lapseni kanssa yli vuoden. Sanoisin, että olen etuoikeutettu.
Harva kuolinvuoteellaan lopulta katuu sitä, että tuli oltua liikaa lapsen kanssa ja liian vähän töissä. Juuri tämä ajatus on minuakin motivoinut silloin, kun arki lapsen kanssa kaikkine kotitöineen ei ole ollut niin hohdokasta.
Ohessa on neljä vapaata ajatusta hoitovapaasta ja lapsen kanssa kotona olemisesta
Vauva täytti viikonloppuna vuoden. Tästä lähtien tuo ihmeellinen ja kehittyvä ihminen on taapero. Vauvalta tunnelmia kysyessäni hän vastasi iloisesti ”ää”.
Syntymäpäiväjuhlia emme järjestäneet. Toiset isovanhemmat kävivät juhlistamassa vauvaa edellisenä viikonloppuna ja toivat hänelle lahjaksi sähköhammasharjan ja kirpputorilta hankittuja vaatteita. Vinkkejä ekologiseen juhlien järjestämiseen voi katsoa kuitenkin nimijuhlistamme.
Vuosi vanhempana on ollut opettava kokemus. Ohessa on viisi ensimmäisenä mieleen tullutta havaintoa:
Äitiyspakkausta hehkutetaan usein hyvänä lapsiperheiden tukimuotona.
Ennen vauvan saamista itsekin ajattelin, että äitiyspakkaus (tosin mielummin puhuisin sukupuolineutraalimmin vanhemmuuspakkauksesta tai lapsipakkauksesta) on hieno ja erinomaisen tarpeellinen.
Tästä syystä myös otimme äitiyspakkauksen, vaikka yläkerran naapuri ehdottikin, että kaiken tarpeellisen saa käytettynä ja pakkaus kannattaa vaihtaa rahaan.
Nyt kolmen kuukauden ikäisen vauvan kanssa olen huomannut, että yläkerran naapuri oli oikeassa. Äitiyspakkaus on osoittautunut osittain turhaksi.
Aika usein sanotaan, että lapsen saaminen muuttaa koko elämän.
Tähän liittyen sain palautetta maanantaina julkaisemaani kirjoitukseen vauvan vapaapäivästä.
Palautteessa muistutettiin, että vanhemmuus ei ole perhelomailua. Todettiin, että vauva muuttaa lähestulkoon kaiken pienen lapsen hoidon ollessa ympärivuorokautista työtä vähintään kahdelle ihmiselle.
Vaikka elämä vauvan myötä muuttuukin, niin väitän, että muutos ei ole niin dramaattinen kuin usein annetaan ymmärtää.
Kirjoitus on alunperin julkaistu Luonto-Liiton Lapset luontoon -sivuilla.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja kansalaistoiminta ovat usein nuorten ja opiskelijoiden hommaa.
Elämän ruuhkavuodet valmistumisen, töiden ja perheellistymisen myötä vievät huomion toisaalle. Ei tietenkään kaikkien osalta, mutta aika usein näin käy.
Nyt olen itse samassa tilanteessa. Saimme puolison kanssa lapsen syyskuun alussa. Vanhemmuuden myötä arki pitää järjestää lapsen ehdoilla. Mielessäni kalvaa huoli. Jääkö elämässä ja ajatuksissa enää aikaa ja tilaa muulle kun oman perheen sisäisille asioille?
Kirjoittelin heinäkuussa lastenhoidon seitsemästä periaatteesta. Viikonloppuna vauva täytti tasan kuukauden.
Nyt on aika tehdä hiukan ensimmäistä väliarviota, miten kaikki on oikeasti sujunut.
Tällä viikolla en uskaltanut kirjoittaa ekoisi-blogia, koska olen saanut siitä niin paljon kriittistä palautetta. Sosiaalinen paine kirjoittaa ja käyttäytyä kulttuurin muovaavalla tavalla on vahva.
Vanhemmuus herättää selvästi voimakkaita tuntoja puoleen ja toiseen.
Ymmärrän hyvin, että lapsen ja vanhempien etu pitää monessa kysymyksessä asettaa etusijalle.
Tunnistatko arjen tuotteiden sisältämät ikuisuuskemikaalit?
Todella hienoa materiaalia siitä miten voimme keventää kemikaalikuormaa kaikkina vuodenaikoina. Neljänä vedenaikana.
Hyvää työtä #kevennäkuormaa @suomen_vesistosaatio @minunmereni ja kaikki muut!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily!
Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!
#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen.
Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja.
Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista.
@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät.
Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle.
Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä.
Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa.
Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen.
Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.
Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.
Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.
Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.
Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Ei ole todellista! Mun ja Rauhatädin @rauhatati tuore räp-biisi Poljen poljen soi juuri äsken Radio Helsingin aamulähetyksessä! Samalla kun poljin Helsingin sateisilla pyöräteillä. 🌍🚴
Vietimme tänään @annukka.berg kanssa 18. hääpäivää. Tavoitteena oli tehdä vähintään 18 km kävely Tuusulanjärven ympäri sekä keskustella elämästä ja nauttia kulttuurimatkailusta. Lopulta kävelymatkaa kertyi 26,66 km.
Kiitos kaikista näistä vuosista ja kilometreista rakas Annukka! ❤️❤️❤️
Taustaksi:
Aloitimme 15. hääpäivänä perinteen, jossa kävelemme hääpäivän kunniaksi sen verran kilometreja kuin olemme olleet vuosia naimisissa. Ensimmäisen kerran kävelimme 15 km Karjaalta Fiskarsiin. Pari vuotta sitten kävelimme Porvoon ympäri 16 km ja viime vuonna kävelimme Vanhankaupunginlahden ympäri 17 km. Nyt vuorossa oli Tuusulanjärvi.
Todella tärkeä ja ajassa kiinni oleva kirjoitus Risto Sulkavalla Suomen Kuvalehdessä!
Esimerkiksi soiden ennallistaminen olisi parasta mahdollista rauhanturvaamista ja puolustuspolitiikkaa. Märät ja vaikeakulkuiset suot kun hidastaisivat mahdollisen hyökkääjän etenemistä samalla kun ilmasto ja vesistöt hyötyvät. Lisäksi purkamalla rajan pinnassa olevat metsäautotiet, voitaisiin vaikeuttaa lisää mahdollisen hyökkääjän liikkumista.
Luonnonsuojelu ja ennallistaminen on siis edullinen ja monivaikutteinen tapa vahvistaa kansallista turvallisuutta.
https://suomenkuvalehti.fi/mielipide/soiden-ennallistaminen-parantaisi-maanpuolustusta-kirjoittaa-risto-sulkava/
Kiitos @ristosulkava3
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni
Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
12 vuotta kuntapolitiikassa!
Minut valittiin ensimmäistä kertaa Helsingin kaupunginvaltuustoon syksyllä 2012. Ensimmäinen valtuuston kokous kaupunginvaltuutettuna oli 16.1.2013. Tuossa kokouksessa tein valtuustoaloitteen Helsingin vuosittaisista päästövähennyksistä ilmastolain avulla.
Yhteensä ehdin olla kaupunginvaltuutettuna tai varavaltuutettuna melkein 12,5 vuotta. Kausi päättyy nyt toukokuun 2025 lopussa.
Näiden vuosien aikana Helsinki on esimerkiksi asettanut hiilineutraaliustavoitteen ja tiukentanut sitä, luopunut kivihiilestä, perustanut ison joukon uusia luonnonsuojelualueita, rakentanut paljon uusia ratikkalinjoja ja pyöräteitä sekä alkanut tarjota vegaaniruokaa päiväkodeissa ja kokeillut osallistavaa budjetointia. Hyvin paljon muutakin on tapahtunut, mutta mikään näistä ei tietenkään ole ollut omaa ansiotani. Olen vain saanut olla osaltani mukana vauhdittamassa vääjäämätöntä muutosta.
Noin 12,5 vuoden aikana olen saanut vaikuttaa kaupungin politiikkaan kaupunginvaltuuston lisäksi mm ympäristölautakunnassa, Helsingin Energian johtokunnassa, HKL:n johtokunnassa, ympäristö- ja lupajaostossa, Uudenmaan virkistysalueyhdistyksessä, HSY:n hallituksessa ja Uudenmaan liiton hallituksessa.
Paljon on jäänyt myös tekemättä. Helsinki investoi edelleen kohtuuttoman paljon yksityisautoilun edistämiseen, liian vähän pyöräilyyn ja rakentamisellaan nakertaa liian usein arvokkaita lähiluontokohteita. Kasvisruokailun edistäminen, joukkoliikenteen (hinnoittelun) tukeminen sekä suora demokratia ja asukkaiden äänten kuuleminen ovat olleet liian vähissä. Ruuhkamaksut antavat edelleen odottaa itseään ja biomassaa käytetään liikaa energiantuotannossa.
Uusi valtuusto ja luottamushenkilöt aloittavat työnsä kesäkuun alussa. Itse siirryn seuraamaan ja kannustamaan kuntapolitiikkaa katsomoon ja jatkan yhteiskunnallista vaikuttamista ja työtä planeetan puolesta välillä muilla areenoilla.
Kiitos kaikille mahtaville valtuusto- ja luottamushenkilökollegoille. Olen oppinut teiltä paljon. Paljon onnea ja tsemppiä tietysti myös uusille luottamushenkilöille!
Ohessa pari vaalikuvaa syksyn 2012 kuntavaaleista.
