Hiilijalanjälki

Tekoälyn päästöt

Tekoälyn päästöistä on puhuttu paljon. Joidenkin arvioiden mukaan esimerkiksi yhden ChatGPT-haun päästöt voivat olla jopa 10-100 kertaa suuremmat kuin perinteisen Google-haun päästöt ollen jopa 5-50 gCO2e per haku. Tämä vastaa helposti jo useamman sadan metrin fossiiliautoilua. Kun tekoälyhakuja tekee kymmeniä tai satoja päivässä, alkaa päästöjä kertymään jo ihan merkittävä määrä. 

Kuva Vuoden 2025 Purkutaidenäyttelystä Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture

Google julkaisi (https://cloud.google.com/blog/products/infrastructure/measuring-the-environmental-impact-of-ai-inference) vihdoin tietoja oman tekoälynsä energiankulutuksesta ja päästöistä. Googlen mukaan tehostumiskehitys on ollut huimaaa. Tällä hetkellä arvioidaan, että yksi tekstipohjainen tekoälyhaku kuluttaa 0,24 Wh energiaa, joka tarkoittaa noin 0,03 gCO2e päästöjä per haku kuluttaen noin 0,26 millilitraa vettä (vastaa noin viittä pisaraa). Vastaavasti yksi ChatGPT-haku (https://blog.samaltman.com/the-gentle-singularity) kuluttaa energiaa 0,34 Wh ja aiheuttaa näin noin 0,04 gCO2e päästöt. 

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. Isoa kuvaa nämä eivät silti muuta. Vaikka energiankulutus olisi 1 Wh eli nelinkertainen per haku, eivät päästöt olisi kuin 0,125 gCO2e eli edelleen 40-400 kertaa pienemmät kuin mitä olen aiemmin kuvitellut. 

Lue lisää

Triathlonin hiilijalanjälki

Triathlonin kilpailukausi alkaa olla tämän vuoden osalta ohi. On aika arvioida mitä tuli tehtyä/aiheutettua noin ilmaston näkökulmasta. Paljonko on triathlon-harrastukseni kasvihuonekaasupäästöt? 

Olen harrastanut triathlonia aktiivsesti usemman vuoden ja minua on pitkään vaivannut harrastukseni päästöt. 

Vaikka en lennä tai hanki juurikaan kilpailuvarusteita ja kuljen harrastuksiin pyörällä sekä syön lisääntyneeseen energiantarpeeseen vain ilmastoystävällistä vegaaniruokaa, olen silti miettinyt paljonko tulen aiheuttaneeksi mahdollisia lisäpäästöjä harrastukseni myötä. 

Paras tapa ottaa epätietoisuutta haltuun, on selvittää vaikutukset eli tässä tapauksessa päästöt. Käytännössä harrastukseni päästöt, jossa ilmastoasiat on huomioitu suhteellisen hyvin, on noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset tähän verrattuna eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia.  

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Seuraavassa olen arvioinut oman triathlon-harrastuksen päästöjä varustehankintojen, harjoittelun sekä harjoitusleirien ja kilpailujen näkökulmasta. Samalla pohdin mitä päästöt voisivat olla ”tyypillisen” aktiiviharrastajan toimesta. Lopuksi on listattu tärkeimmät suositukset siitä mitä jokaisen triathlon-harrastajan kannattaisi huomioida minimoidakseen omat päästönsä.  

Lue lisää

Matkustamisen päästöt – millä tavalla on ilmastoystävällisintä mennä Tukholmaan ja Eurooppaan?

Kannattaako Tukholmaan (ja Eurooppaan) mennä ilmastonäkökulmasta lentokoneella, laivalla, autolla, junalla vai pyörällä? Paras vaihtoehto on ilmaston kannalta juna, mutta laivan päästöt ovat yllättävän pienet.

Seuraavassa tekstissä pohdin seuraavia aiheita: 

-Kuinka paljon ovat laivamatkustamisen (ja lentämisen) päästöt Tukholmaan tai Tallinnaan? – Yllättävän pienet!

– Autoilun päästöt (myös sähköautoilun) Helsingistä Tukholmaan ovat suuremmat kuin laivan tai junan

– Olisiko polkupyörä kaikkein ekologisin vaihtoehto? Ei ole ellet noudata ilmastoystävällistä vegaaniruokavaliota. 

– Voisiko sähköpyörä olla ratkaisu? Melkein.  

– Entä paljonko päästöjä aiheuttaa matkustaminen avaruuteen ja takaisin? 

– Ilmastoystävällisintä on olla matkustamatta lainkaan

– Miksi tämä kiinnostaa minua? 

***

Lue lisää

Paljonko hiilijalanjälkeni oli vuonna 2021?

Vuonna 2021 seurasin poikkeuksellisen tarkasti kaikkea kulutustani ja tekemisiä. Näin oli helppo laskea myös oma hiilijalanjälki yleisimpiä laskureita käyttäen.

Oma hiilijalanjälkeni oli 1690 – 2100 kg CO2-ekv laskurista riippuen.

Hiilijalanjälkeni vuoden 2021 osalta Syken ilmastodieetti-laskurilla tehtynä:
Koti 200 kg, ruoka 700 kg, liikenne 60 kg, tavarat ja palvelut 700 kg ja jätteet 30 kg.

Tein hiilijalanjälkitestin neljällä eri laskurilla. Nämä olivat Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kehittämä Ilmastodieetti, Sitran Elämäntapatesti, Compensate -säätiön laskuri ja Spark Sustainabilityn laskuri. Mikäli tiedät muita hyviä laskureita, vinkkaa ihmeessä minulle!

Lue lisää

Kuntien päästöt tippuvat – seuranta laahaa perässä

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) mukaan kuntien ilmastopäästöt vähenivät 5,5 prosenttia vuonna 2019. Vuosien 2005-2019 aikana kuntien päästöt ovat vähentyneet 19 prosenttia.

Alueittain tarkasteltuna henkeä kohden suurimmat päästöt ovat Pohjanmaalla (11,7-12,4 tonnia per henkilö) ja pienimmät Uudellamaalla (4,5 tonnia per henkilö).

Päästöihin vaikuttaa kuitenkin elinkeinorakenne ja se, että mukana ei ole kulutusperäisiä päästöjä. Myöskään nieluja ei ole huomioitu. 

SYKEn tiedot perustuvat vuoden 2019 päästöihin, Viime viikolla HSY julkisti tiedot pääkaupunkiseudun vuoden 2020 päästöistä. Tämän mukaan päästöt laskivat yli 10 prosenttia vuonna 2020 edellisestä vuodesta. Päästöt laskivat kaikissa seudun kunnissa. Erityisesti siitä syystä, että kivihiilen käyttö väheni.

Ohessa pääkaupunkiseudun kuntien päästöt HSY:n tilastojen mukaan vuonna 2020 ja suluissa muutos edelliseen vuoteen: 

Lue lisää

Älypuhelimen käytön hiilijalanjälki

Kuinka paljon älypuhelimen käyttö aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä? Viime vuosina on keskustelu paljon netin käytön ilmastovaikutuksista.

Kuinka monta sähköpostia voi lähettää tai kuinka pitkään voi katsoa videota, jotta se vastaa kilometrin autoilua? Kuinka monta googlehakua voi tehdä tai e-kirjaa lukea, jotta se vastaa suomalaisen vuorokauden tai vuoden päästöjä?

Arvioin ja laskin tähän myös oman älylaitteeni käytön hiilijalanjäljen. Seuraavassa laskelmia ja pohdintaa älypuhelimen käytön hiilijalanjälkeen liittyen.

Lue lisää

Henkilökohtaisen hiilijalanjäljen kompensointi – Hiilipörssi

Olen sijoittanut pitkään Nordean ilmasto ja ympäristö -rahastoon.

Tuotto on ollut hyvä, yli 40% ja nyt päätin näillä tuotoilla kompensoida omat loppuelämäni päästöt, jotka ovat noin 2-3 tonnia vuodessa.

Helpoiten tämä onnistuu hankkimalla hehtaarin ennallistettavaa suota. Ennallistettavan suon hankinta onnistuu kätevästi Hiilipörssin kautta. Hinta on 800 euroa.

Kun suo ennallistetaan, loppuu sen päästöt ilmakehään ja suo alkaa sitoa hiiltä ilmakehästä.

Seuraavassa hiukan tarkemmin:

Lue lisää

Vapaa julkaistavaksi: Leo Stranius käyttää taas lämmintä vettä suihkussa!

Leo Stranius ja lämmin suihkuTällä viikolla Kauppalehti julkaisi listan 100 vaikutusvaltaisimmasta suomalaisesta.

Itselläni oli suuri kunnia päästä listalle vaikutusvaltaisimpien aktivistien joukossa.

Kauppalehti esitteli omat ansioni seuraavasti:
”Stranius, Leo (s. 1974), Vs. toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto

Suomalaisen ympäristöliikkeen tunnetuin kasvo elää kuten opettaa. Ei käytä lihaa, alkoholia, uunia, deodoranttia, shampoota eikä lämmintä vettä suihkussa. Excelöi elämänsä. Myy elämänhallintavalmennusta. Helsingin kaupunginvaltuutettu.”

Siis, että en käytä deodoranttia, shampoota enkä lämmintä vettä suihkussa! Ei ole suomalaisilla kansalaisaktivisteilla paljon valtaa tässä yhteiskunnassa, jos noilla teoilla pääsee kymmenen parhaan joukkoon! Samaan suihkuteemaan tarttui ohimennen tällä viikolla myös Yle Radio 1:n toimittaja Sari Valto kun olin keskustelemassa ruokavalinnoista.

Lue lisää

Arktista vimmaa ja John Webster: Katastrofin aineksia

Mikäli ilmaston lämpeneminen halutaan pitää kahden asteen tuntumassa, tulee teollisuusmaissa vähentää päästöjä Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) arvion mukaan vähintään 25-40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 80-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Olin torstaina (4.11.) Rovaniemellä Arktikumissa Arktista vimmaa elokuva- ja mediafestivaalilla kommentoimassa kahdessa eri paneelikeskustelussa John Websterin Katastrofin aineiksia -dokumenttia. Olen kirjoitellut aikanaan dokumentista myös Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoblogiin. Katastrofin ainekset muodostuvat dokumentissa seuraavista seitsemästä osatekijästä: 1. Ongelma ei ole minun 2. Psykologinen … Lue lisää

Bluesky

Instagram

leostranius

2 215 4 156

Toimitusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ekologisen elämän edelläkävijä. Triathlonisti, kirjailija ja äänikirjojen kuuntelija.

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.

14 0
Open post by leostranius with ID 18316416283285482
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä? Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia. Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa. En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy. Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.

Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.

69 4
Open post by leostranius with ID 18101379551316687
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään? Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa. Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista. Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään. Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa. Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi: - Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta. - Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta. - Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan. Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia? Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.

Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?

56 5
Open post by leostranius with ID 17906550228407418
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!

80 4
Open post by leostranius with ID 18375580954162440
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!

Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.

33 0
Open post by leostranius with ID 18073973717543603
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.

21 0
Open post by leostranius with ID 17882827290508075
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍 Kuva: Nasa.

Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.

45 2
Open post by leostranius with ID 17957770182110870
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin. Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.

Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.

70 3
Open post by leostranius with ID 17855555205633880
Missä kaikki mainokset ovat? Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen. Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen? Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä. Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan. Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia? Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa. Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää. Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään? Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.

Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki

36 3
Open post by leostranius with ID 18090672371086212
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki

Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.

144 4
Open post by leostranius with ID 18395206891197374
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.

Uusi ruokatrendi on täällä.

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅

20 2
Open post by leostranius with ID 18239535724305242
Uusi ruokatrendi on täällä. SIPULIVESI! Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅

Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!

Kiitos @jalotofu reseptistä!

36 4
Open post by leostranius with ID 18075148880580415
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! Kiitos @jalotofu reseptistä!
Seuraa minua Instagramissa