Heinäkuun viimeisellä viikolla teimme 12-vuotiaan lapseni kanssa Etelä-Norjan kierroksen.
Matkareitti kulki seuraavasti: Helsinki-Tukholma-Oslo-Stavanger-Bergen-Oslo-Tukhoma-Helsinki. Matkustettiin tietysti maatapitkin ja laivoilla.
Kaikkein upein kohde oli Preikestolen. Lisäksi maisemat Bergen-Oslo -radan varrella ovat häikäiseviä. Ei näitä paikkoja ole turhaan hehkutettu. Hieno kokemus oli myös Bergenissä 1333 kiviportaan kiipeäiminen Ulriken-vuorelle. Juoksulenkit eri kaupungeissa olivat hyvä tapa tutustua paikkoihin.
Mutta Norjalla on myös toinen puolensa: likainen öljy, vesistöjä kuormittava kalankasvatus, edelleen jatkuva valaanpyynti, rakentamisen pirstomat vuoret ja tunturit sekä metsähakkuut siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Jätevesiä johdetaan vuonoihin. Vegaaniruokatarjonta on Suomeen ja Ruotsiin verrattuna vaatimaton. Norjaan voisi yhtä hyvin olla myös matkustamatta.
Matkan päästöt olivat noin 131 kgCO2e per henkilö. Tämä vastaa noin 936 km ajoa fossiiliautolla. Jos olisin mennyt paikan päälle lentämällä (Stavangeriin tai Bergeniin), pelkkien lentojen päästöt olisivat olleet 388 kgCO2e ja siihen päälle tietysti majoitukset. Etelä-Norjan reissusta tuli laivamatkoista huolimatta vähemmän päästöjä kuin vastaavasta reissusta viime kesänä Pohjois-Norjaan, koska silloin linja-autolla matkustamista oli niin paljon enemmän.
Ohessa vielä tarkempi reitti, jos jotakuta kiinnostaa tehdä vastaava kierros:
