Miten laskea todellinen palkka?

Raha ei tee onnelliseksi. Työpaikkaa ei kannata valita pelkän rahapalkan takia. Miten sitten voisi huomioida muut työpaikan valintaan vaikuttavat tekijät?

Sain taannoin ympäristöministeriön ylitarkastaja Pekka Harju-Autilta aivan erinomaisen kaavan, jonka avulla voi laskea todellisen palkkansa.

Todellinen palkka on ansaittu rahasumma (R) kerrottuna energialla (E), ajalla (A) ja työn yhteiskunnallisella (Y) ja sosiaalisella (S) lisäarvolla sekä onnellisuudella eli työn mielekkyydellä (O).

Kaavana siis näin: Todellinen Palkka = RxExAxYxSxO. Ohessa on tarkemmat laskuohjeet. Kaikki kertoimet nettopalkan (euroa) jälkeen ovat välillä 0,5…2 seuraavasti:

– R = nettopalkka (euroa);

– E = työn energiakuluttavuus (Toimistotyö hyvine & kannustavine liikunta+virkistysmahdollisuuksineen=2; Perustoimistotyö=1; Fyysisesti hyvin kuluttava työ=0,5);

– A = päivittäinen työaika työmatkoineen (4h=2; 8h=1; 12h=0,75; 16h=0,5);

– Y = yhteiskunnallinen lisäarvo (ympäristötyö, humanitäärityöt=2, neutraali=1, oma napaduuni=0,5);

– S = sosiaalinen lisäarvo (Sopivasti sosiaalisuutta ja itsenäisyyttä, mukava pomo ja työtoverit =2; Perusmeininki, hyviä ja huonoja puolia edellisistä=1; V-mäinen työilmapiiri=0,5);

– O = subjektiivisesti koettu onnellisuus työn sisällön mielekkyydestä (Loistava=2; perus=1; epämiellyttävä=0,5).

Omalta osaltani todellinen palkka tällä kaavalla on 23 453 euroa/kk. Ei hassumpaa. Tuon verran pitäisi siis saada palkkaa, jotta minun kannattaisi vaihtaa nykyinen työni perustoimistotyöhön, jolla ei ole juurikaan yhteiskunnallista tai sosiaalista lisäarvoa ja jonka kokisin lähinnä tavalliseksi perusduuniksi.

Kiitos vielä kerran Pekka Harju-Autille erinomaisesta laskukaavasta!

14 kommenttia artikkeliin ”Miten laskea todellinen palkka?”

  1. Vähän subjektiivinen kaava. Sille jota yhteiskunnallisuus ei kiinnosta, omanapatyö on antoisampaa. Jos taas työstä oikeasti pitää, niin miksi ”oikea” palkka kasvaa, kun työaika lyhenee?

    • Hei Jani

      Hyviä huomioita! Kuten sanoin, sain kaavan Pekka Harju-Autilta. Varmasti tuota voi ja kannattaa virittää edelleen parempaan suuntaan. Eli olisiko sinulla ehdotusta, miten kaavaa saisi muutettua kommenttiesi pohjalta?

      Parhain terveisin
      -Leo

  2. Tuo O voisi kyllä olla isompi kertoimeltaan… laskin tuolla omaksi nykypalkakseni siinä 1600 e, mutta en kyllä vaihtaisi esim. ympäristöjärjestössä tehtävään työhön, josta saisin saman suhdeluvun tai enemmän. Enkä takaisin akateemisempiin paperihommiin, josta saisin niin ikään isomman suhdeluvun, mutta joissa olin onnettomampi. Musta tuntuu, että on kuitenkin kaikkein olennaisinta, että saa tehdä työtä siihen rytmiin & semmoisessa tiimirakenteessa, jossa jaksaa ajatella luovasti, uskaltaa heitellä ideoita ja jaksaa opiskella lisää. Ja että voi tuntea, että juuri tässä työssä itsellä on paljon annettavaa. (Itse en esim. koskaan ympäristöpuolella saanut sellaista oloa mutta hierojana taas se on helposti tunnistettavissa ja koettavissa.) Ympäristö ja humanitääritöiden lisäksi laittaisin tuohon S-kertoimen kakkosarvoiseksi kaikki hoitoalan työt, ehkä jopa koko sotelin. Vaikka ne ovatkin suorittavia töitä, ilman niitä yhteiskunnasta tulee aika karmea paikka. Ja aika moni idea noiden tärkeiden alojen kehittämiseen voisi nousta noiden duunien tekijöistä, jos heidän ajatuksiaan vain älyttäisiin hyödyntää / alojen sosiaalinen arvostus nousisi. Onneksi jokainen voi olla oma muutoksen moottorinsa työpaikoillaan! 🙂 Mikä kyllä edellyttää isoa O-lukemaa; sitä että tuntee olevansa kotonaan ja jaksavainen.

    Tuo työaikakerroin on oleellinen lähinnä tämmöisessä fyysisesti raskaassa työssä. Tässä sillä on oikeasti suuri merkitys. Sanoisin että mun työssä A ois kahdeksalla tunnilla jo miinuskertoiminen. Toimistotyössä se ei välttis sitä tosiaan ole.

  3. Työn fyysisyyden merkkaaminen miinukseksi on hieman erikoista. Toiset nauttivat fyysisyydestä, toiset eivät. Energiankulutus pitäisi olla siis muotoiltu tyyliin ”Työn fyysisyyden sopivuus sinulle”.

  4. Olen Janin kanssa hiukan eri mieltä. Voisi kuvitella, että jos mihin tahansa työhön lisää sen aspektin, että samalla tekee jotain ”hyvää”, saa olla melkoisen katkera ja pahantahtoinen ihminen jollei se yhtään lisää työn mielekkyyttä. Yhteiskunnallinen tms. panoshan ei tarkoita sitä, etteikö nauttisi itse työstä, itse näen sen vain bonuksena. Toisinsanoen työstä nauttiminen (ns. ”itsekkäistä” syistä) kuuluisi minusta ehkä kohtaan O – Y tuo siihen lisäarvon.
    Mutta ehkä itse kukin voisi määrittää itse omien arvostustensa mukaan näiden osa-alueiden kertoimet? Hmmm… esim. käyttämällä itselleen tärkeässä kohdassa kertoimia 0,25-2,25 ja vähemmän tärkeässä 0,75-1,75. Toimisiko tämä matemaattisesti oikein?

  5. Moi – Kiitos Leo kun laitoit tämän blogiisi! Saadaan enemmän mahdollisia kommentteja&ideoita – tämän spontaanisti heitetyn kaavan perusajatus on, että.tarvittaisiin mittari, jonka avulla päästäisiin vähän eroon tehdyn työn arvottamisesta vain rahan kautta: todellisuudessahan ihmiset kuitenkin tekevät esim työpaikan vaihto/valintapäätöksiä monilla eri tekijöillä, jotka sisältyvät useammin tämän kaavan kertoimiin kuin pelkkään rahaan.
    Kiitti Jani oivista huomioista! Vastaukset:
    1) Y-kertoimen yhteiskunnallinen lisäarvo tulee nähdä laajemmin, siis työn aidosta hyödystä yhteiskunnalle, vrt tämä tutkimus: http://globalsociology.com/2010/07/17/the-real-value-of-work/. Perustelu tälle kertoimelle tulee siis juuri siitä, että ihmisen kokemaan työn arvoon vaikuttaa myös se kuinka hyödylliseksi työ nähdään koko yhteiskunnan kannalta.
    2) Työn Aika-kerrointa todellakin voisi miettiä uusiksi, yllä esitetty on vain yksinkertaistettuna ajatus siitä että a) on syytä laskea myös työmatka mukaan; b) ylipitkät työt vähentävät kokonaisonnellisuutta. Tämä voisi olla parempi ehdotus kertoimeksi A:
    A = päivittäinen ’todellinen’ työaika työmatkoineen ja lomien määrä vuodessa (lauantaita ei lasketa lomapv:ksi): alle8h/pv JA yli 30pv/a =2; yli12h/pv TAI alle 30pv/a =1; yli12h/pv JA alle30pv/a=0,5.

    Käyttöohjeita: anna kullekin kertoimelle arvo yhdellä desimaalilla. Lopuksi tee itsearvioinnin. Kun olet laskenut ’oikean’ kuukausipalkkasi, katso tästä lopputulemasi ja päättele onko syytä tyytyväisyyteen:
    alle 5000€: mieti, onko työsi sinulle ylipäätänsä sopiva ja tai mitä isoja asioita voit muuttaa?
    yli 10000€: voit olla varsin tyytyväinen tilanteeseesi. Paljon parannettavaa kuitenkin on.
    yli 20000€: olet saanut aikaan todella hienon työelämän keitoksen!
    yli 40000€: VAU – aivan poikkeuksellisen erinomainen tilanne!!

  6. Koistinen: “Työn fyysisyyden sopivuus sinulle” on tosiaan paljon parempi muotoilu, kiitos! Ammatikseen lätkää pelaava tuskin harmittelee kauheasti työnsä kuluttavuutta – sehän on osa nautintoa!
    Jepa: Kuten edell kommenttini linkistä huomaat, oikeastaan kaikki hoitoalan työt saavat lähes kakkosen Y-kertoimesta. S-kerroin on spesifimpi: kunkin työpaikan sosiaalinen verkosto on kovin ainutlaatuinen, joten samassa duunipaikassa se voi vaihdella paljonkin.
    Jaja: periaatteessa oikein hyvä ajatus, että itse kukin voisi määrittää itse omien arvostustensa mukaan näiden osa-alueiden kertoimet. Kuitenkaan yli 2:n tai alle 0,5:n ei ole syytä kertoimissa mennä, muuten ’matemaattisesti’ yksi kerroin alkaa vaikuttaa kohtuuttomasti kokonaislopputulokseen. Siis sanoisin ohjeeksi vain: annettuaan kaikille kertoimille pisteet on syytä vertailla eri kertoimien arvostusta mielessään. Jos kokee jonkin kertoimen itselleen erityisen tärkeäksi, kyseiselle kertoimelle antamaansa pistettä voi reivata hieman lähemmäksi ääripäätä (siis kohti 2:n tai 0,5:n arvoa).
    Tarkoitus tässä ei olekaan yrittää luoda mitään ’objektiivisesti pätevää’ mittaria, vaan nyt haluttaisiin aikaansaada subjektiivisesti mahdollisimman toimiva mittari joka oikeasti kuvaa yksilölle työnsä arvoa hänelle itselleen (paremmin kuin raha).

  7. Teepä hauska ajatusleikki:
    Laita kaikki työpaikat, joissa olet työskennellyt (lyhytaikaisesta harjoittelusta pitempiin) allekkain paperille ekasta duunipaikasta viimeiseen. Laske REAYSO-kaavalla kaikille niille ’todellinen, sinun itsesi kokema’ palkka.
    Jos laskemasi ’todelliset palkat’ ovat jatkuvasti nousuuntaisia, on syytä hymyyn – olet tehnyt elämässäsi oikeita valintoja!

  8. Ehdotan monimutkaisempaa funktiota työn merkityksen suhteen.

    Työn määrän verrannollisuus työn sisältöön: jos ”saa” tehdä ”hyvää työtä”, silloin kai on parempi mitä enemmän ”työtä” on. eli käsite työ muuttuu, siitä tullessa jollain tavoin merkityksellistä. “Parasta mitä elämällä on tarjota, on saada työskennellä ahkerasti asioiden parissa,
    joilla on merkitystä.” – Theodore Roosevelt. Lienee ihan legitiimi näkemys?

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!