Miten laskea todellinen palkka?

Raha ei tee onnelliseksi. Työpaikkaa ei kannata valita pelkän rahapalkan takia. Miten sitten voisi huomioida muut työpaikan valintaan vaikuttavat tekijät?

Sain taannoin ympäristöministeriön ylitarkastaja Pekka Harju-Autilta aivan erinomaisen kaavan, jonka avulla voi laskea todellisen palkkansa.

Todellinen palkka on ansaittu rahasumma (R) kerrottuna energialla (E), ajalla (A) ja työn yhteiskunnallisella (Y) ja sosiaalisella (S) lisäarvolla sekä onnellisuudella eli työn mielekkyydellä (O).

Kaavana siis näin: Todellinen Palkka = RxExAxYxSxO. Ohessa on tarkemmat laskuohjeet. Kaikki kertoimet nettopalkan (euroa) jälkeen ovat välillä 0,5…2 seuraavasti:

– R = nettopalkka (euroa);

– E = työn energiakuluttavuus (Toimistotyö hyvine & kannustavine liikunta+virkistysmahdollisuuksineen=2; Perustoimistotyö=1; Fyysisesti hyvin kuluttava työ=0,5);

– A = päivittäinen työaika työmatkoineen (4h=2; 8h=1; 12h=0,75; 16h=0,5);

– Y = yhteiskunnallinen lisäarvo (ympäristötyö, humanitäärityöt=2, neutraali=1, oma napaduuni=0,5);

– S = sosiaalinen lisäarvo (Sopivasti sosiaalisuutta ja itsenäisyyttä, mukava pomo ja työtoverit =2; Perusmeininki, hyviä ja huonoja puolia edellisistä=1; V-mäinen työilmapiiri=0,5);

– O = subjektiivisesti koettu onnellisuus työn sisällön mielekkyydestä (Loistava=2; perus=1; epämiellyttävä=0,5).

Omalta osaltani todellinen palkka tällä kaavalla on 23 453 euroa/kk. Ei hassumpaa. Tuon verran pitäisi siis saada palkkaa, jotta minun kannattaisi vaihtaa nykyinen työni perustoimistotyöhön, jolla ei ole juurikaan yhteiskunnallista tai sosiaalista lisäarvoa ja jonka kokisin lähinnä tavalliseksi perusduuniksi.

Kiitos vielä kerran Pekka Harju-Autille erinomaisesta laskukaavasta!

14 kommenttia artikkeliin ”Miten laskea todellinen palkka?”

  1. Vähän subjektiivinen kaava. Sille jota yhteiskunnallisuus ei kiinnosta, omanapatyö on antoisampaa. Jos taas työstä oikeasti pitää, niin miksi ”oikea” palkka kasvaa, kun työaika lyhenee?

    • Hei Jani

      Hyviä huomioita! Kuten sanoin, sain kaavan Pekka Harju-Autilta. Varmasti tuota voi ja kannattaa virittää edelleen parempaan suuntaan. Eli olisiko sinulla ehdotusta, miten kaavaa saisi muutettua kommenttiesi pohjalta?

      Parhain terveisin
      -Leo

  2. Tuo O voisi kyllä olla isompi kertoimeltaan… laskin tuolla omaksi nykypalkakseni siinä 1600 e, mutta en kyllä vaihtaisi esim. ympäristöjärjestössä tehtävään työhön, josta saisin saman suhdeluvun tai enemmän. Enkä takaisin akateemisempiin paperihommiin, josta saisin niin ikään isomman suhdeluvun, mutta joissa olin onnettomampi. Musta tuntuu, että on kuitenkin kaikkein olennaisinta, että saa tehdä työtä siihen rytmiin & semmoisessa tiimirakenteessa, jossa jaksaa ajatella luovasti, uskaltaa heitellä ideoita ja jaksaa opiskella lisää. Ja että voi tuntea, että juuri tässä työssä itsellä on paljon annettavaa. (Itse en esim. koskaan ympäristöpuolella saanut sellaista oloa mutta hierojana taas se on helposti tunnistettavissa ja koettavissa.) Ympäristö ja humanitääritöiden lisäksi laittaisin tuohon S-kertoimen kakkosarvoiseksi kaikki hoitoalan työt, ehkä jopa koko sotelin. Vaikka ne ovatkin suorittavia töitä, ilman niitä yhteiskunnasta tulee aika karmea paikka. Ja aika moni idea noiden tärkeiden alojen kehittämiseen voisi nousta noiden duunien tekijöistä, jos heidän ajatuksiaan vain älyttäisiin hyödyntää / alojen sosiaalinen arvostus nousisi. Onneksi jokainen voi olla oma muutoksen moottorinsa työpaikoillaan! 🙂 Mikä kyllä edellyttää isoa O-lukemaa; sitä että tuntee olevansa kotonaan ja jaksavainen.

    Tuo työaikakerroin on oleellinen lähinnä tämmöisessä fyysisesti raskaassa työssä. Tässä sillä on oikeasti suuri merkitys. Sanoisin että mun työssä A ois kahdeksalla tunnilla jo miinuskertoiminen. Toimistotyössä se ei välttis sitä tosiaan ole.

  3. Työn fyysisyyden merkkaaminen miinukseksi on hieman erikoista. Toiset nauttivat fyysisyydestä, toiset eivät. Energiankulutus pitäisi olla siis muotoiltu tyyliin ”Työn fyysisyyden sopivuus sinulle”.

  4. Olen Janin kanssa hiukan eri mieltä. Voisi kuvitella, että jos mihin tahansa työhön lisää sen aspektin, että samalla tekee jotain ”hyvää”, saa olla melkoisen katkera ja pahantahtoinen ihminen jollei se yhtään lisää työn mielekkyyttä. Yhteiskunnallinen tms. panoshan ei tarkoita sitä, etteikö nauttisi itse työstä, itse näen sen vain bonuksena. Toisinsanoen työstä nauttiminen (ns. ”itsekkäistä” syistä) kuuluisi minusta ehkä kohtaan O – Y tuo siihen lisäarvon.
    Mutta ehkä itse kukin voisi määrittää itse omien arvostustensa mukaan näiden osa-alueiden kertoimet? Hmmm… esim. käyttämällä itselleen tärkeässä kohdassa kertoimia 0,25-2,25 ja vähemmän tärkeässä 0,75-1,75. Toimisiko tämä matemaattisesti oikein?

  5. Moi – Kiitos Leo kun laitoit tämän blogiisi! Saadaan enemmän mahdollisia kommentteja&ideoita – tämän spontaanisti heitetyn kaavan perusajatus on, että.tarvittaisiin mittari, jonka avulla päästäisiin vähän eroon tehdyn työn arvottamisesta vain rahan kautta: todellisuudessahan ihmiset kuitenkin tekevät esim työpaikan vaihto/valintapäätöksiä monilla eri tekijöillä, jotka sisältyvät useammin tämän kaavan kertoimiin kuin pelkkään rahaan.
    Kiitti Jani oivista huomioista! Vastaukset:
    1) Y-kertoimen yhteiskunnallinen lisäarvo tulee nähdä laajemmin, siis työn aidosta hyödystä yhteiskunnalle, vrt tämä tutkimus: http://globalsociology.com/2010/07/17/the-real-value-of-work/. Perustelu tälle kertoimelle tulee siis juuri siitä, että ihmisen kokemaan työn arvoon vaikuttaa myös se kuinka hyödylliseksi työ nähdään koko yhteiskunnan kannalta.
    2) Työn Aika-kerrointa todellakin voisi miettiä uusiksi, yllä esitetty on vain yksinkertaistettuna ajatus siitä että a) on syytä laskea myös työmatka mukaan; b) ylipitkät työt vähentävät kokonaisonnellisuutta. Tämä voisi olla parempi ehdotus kertoimeksi A:
    A = päivittäinen ’todellinen’ työaika työmatkoineen ja lomien määrä vuodessa (lauantaita ei lasketa lomapv:ksi): alle8h/pv JA yli 30pv/a =2; yli12h/pv TAI alle 30pv/a =1; yli12h/pv JA alle30pv/a=0,5.

    Käyttöohjeita: anna kullekin kertoimelle arvo yhdellä desimaalilla. Lopuksi tee itsearvioinnin. Kun olet laskenut ’oikean’ kuukausipalkkasi, katso tästä lopputulemasi ja päättele onko syytä tyytyväisyyteen:
    alle 5000€: mieti, onko työsi sinulle ylipäätänsä sopiva ja tai mitä isoja asioita voit muuttaa?
    yli 10000€: voit olla varsin tyytyväinen tilanteeseesi. Paljon parannettavaa kuitenkin on.
    yli 20000€: olet saanut aikaan todella hienon työelämän keitoksen!
    yli 40000€: VAU – aivan poikkeuksellisen erinomainen tilanne!!

  6. Koistinen: “Työn fyysisyyden sopivuus sinulle” on tosiaan paljon parempi muotoilu, kiitos! Ammatikseen lätkää pelaava tuskin harmittelee kauheasti työnsä kuluttavuutta – sehän on osa nautintoa!
    Jepa: Kuten edell kommenttini linkistä huomaat, oikeastaan kaikki hoitoalan työt saavat lähes kakkosen Y-kertoimesta. S-kerroin on spesifimpi: kunkin työpaikan sosiaalinen verkosto on kovin ainutlaatuinen, joten samassa duunipaikassa se voi vaihdella paljonkin.
    Jaja: periaatteessa oikein hyvä ajatus, että itse kukin voisi määrittää itse omien arvostustensa mukaan näiden osa-alueiden kertoimet. Kuitenkaan yli 2:n tai alle 0,5:n ei ole syytä kertoimissa mennä, muuten ’matemaattisesti’ yksi kerroin alkaa vaikuttaa kohtuuttomasti kokonaislopputulokseen. Siis sanoisin ohjeeksi vain: annettuaan kaikille kertoimille pisteet on syytä vertailla eri kertoimien arvostusta mielessään. Jos kokee jonkin kertoimen itselleen erityisen tärkeäksi, kyseiselle kertoimelle antamaansa pistettä voi reivata hieman lähemmäksi ääripäätä (siis kohti 2:n tai 0,5:n arvoa).
    Tarkoitus tässä ei olekaan yrittää luoda mitään ’objektiivisesti pätevää’ mittaria, vaan nyt haluttaisiin aikaansaada subjektiivisesti mahdollisimman toimiva mittari joka oikeasti kuvaa yksilölle työnsä arvoa hänelle itselleen (paremmin kuin raha).

  7. Teepä hauska ajatusleikki:
    Laita kaikki työpaikat, joissa olet työskennellyt (lyhytaikaisesta harjoittelusta pitempiin) allekkain paperille ekasta duunipaikasta viimeiseen. Laske REAYSO-kaavalla kaikille niille ’todellinen, sinun itsesi kokema’ palkka.
    Jos laskemasi ’todelliset palkat’ ovat jatkuvasti nousuuntaisia, on syytä hymyyn – olet tehnyt elämässäsi oikeita valintoja!

  8. Ehdotan monimutkaisempaa funktiota työn merkityksen suhteen.

    Työn määrän verrannollisuus työn sisältöön: jos ”saa” tehdä ”hyvää työtä”, silloin kai on parempi mitä enemmän ”työtä” on. eli käsite työ muuttuu, siitä tullessa jollain tavoin merkityksellistä. “Parasta mitä elämällä on tarjota, on saada työskennellä ahkerasti asioiden parissa,
    joilla on merkitystä.” – Theodore Roosevelt. Lienee ihan legitiimi näkemys?

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin