Syyskuun kokeilu: Paperikirjat vai äänikirjat

Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Syyskuussa kokeilin lukea mahdollisimman paljon paperikirjoja. 

Yksi inspiroivimpia kirjoja syyskuussa oli Fausto Brizzi: 100 onnen päivää. Tämän myötä ajattelin itsekin käynnistää 100 onnen päivää -kokeilun.

Kaiken kaikkiaan ehdin lukea kuukauden aikana kahdeksan paperikirjaa. Tämän lisäksi kuuntelin 28 äänikirjaa. 

Tyypillisesti luen kuukaudessa vain muutaman paperikirjan. Tämä tulee sen myötä, että osana aamutoimiani luen joka aamu vähintään 10 sivua paperikirjaa. Usein hiukan enemmänkin. Teen tämän siksi, että olen halunnut äänikirjojen ohella pitää jonkinlaista tuntumaa perinteiseen lukemiseen. 10 sivua päivässä lukutahti mahdollistaa kuitenkin kuukaudessa vain noin 300 sivun lukemisen.

Äänikirjat ovat itselleni mahdollistaneet pääsyn paljon suurempaan ja monipuolisempaan määrään kirjoja. Tämä ei olisi mitenkään mahdollista pelkillä paperikirjoilla. 

Aloitin kuuntelemaan äänikirjoja vuonna 2017. Ensimmäinen kuuntelemani äänikirja oli Paulo Coelhon Alkemisti. Hyvin pian siirryin kuuntelemaan äänikirjoja kaksinkertaisella nopeudella. Tämä siitä syystä, että se on lähempänä omaa lukuvauhtiani ja helpottaa myös keskittymistä itse kirjaan sen sijaan, että ajatus lähtee harhailemaan. 

Ennen äänikirjoja luin keskimäärin 25 – 50 kirjaa vuodessa. Vuonna 2020 luin/kuuntelin yhteensä 375 kirjaa ja vuonna 2021 yhteensä 370 kirjaa. Tänä vuonna sama tahti on jatkunut. 

Äänikirjat mahdollistavat kirjallisuuteen uppoutumisen esimerkiksi juostessa ja pyöräillessä sekä aamu- ja iltatoimia tai kotitöitä hoitaessa. Usein myös ruokaillessa. Itselläni äänikirjat ovat korvanneet myös esimerkiksi sängyssä uutisten lukemista tai sarjojen/elokuvien katselua tai pienissä hetkissä sosiaalisen median virran seuraamista. Ne ovat korvanneet myös lähes täysin musiikin, radion tai podcastien kuuntelun. 

Paperikirja on käyttöliittymänä huomattavasti jäykempi. Äänikirjat kulkevat aina mukana siellä missä puhelinkin. Peperikirjoille täytyy ottaa erikseen aika ja tila. Toisaalta tämä on hyväkin. Silti en koe, että kaipaisin paperikirjoja. Oikeastaan yksi harvoja syitä lukea paperikirjoja on se, että kaikkia kirjoja ei ole vielä saatavilla ääni- tai e-kirjoina. E-kirjakin on paljon kätevämpi verrattuna paperikirjaan, koska kirjat kulkevat puhelimessa joka on helppo kaivaa esiin ja aloittaa lukeminen välittömästi. 

Olisin tietysti kovasti toivonut, että olisin löytänyt tämän kokeilun myötä uudestaan paperikirjojen taikuuden. Välillä kieltämättä olikin nostalgista ruokailun yhteydessä lukea paperikirjaa tai iltaisin sänkyyn mennessä lopettaa päivä fyysisen kirjan kanssa. Valitettavasti suurimman osan aikaa paperikirjat osoittutuivat lähinnä hankaliksi.  Ei toki sisällön vaan enemmän käyttöliittymän näkökulmasta. 

Entäs paperikirjan tuoksu tai käsituntuma? En ole kaivannut. Sängyssäkin kirjaa on hankalampi pitää kädessä. Lisäksi valon pitää olla päällä, jotta näkee lukea. Syödessä paperikirja on hankala. Jos päästää irti, kirja singahtaa kiinni ja kohta katoaa. Pitää olla kirjanmerkki.  

Tietysti välillä on hyvä olla kuuntelematta mitään tai kuunnella hiljaisuutta. Ihan yhtä lailla on välillä myös hyvä sulkea silmänsä ja olla lukematta mitään. Paperikirja ja äänikirja eivät siis tämän suhteen eroa toisistaan. Toki äänikirjojen kuuntelun myötä ympäristöä tulee kuunneltua kovin paljon vähemmän. 

Tässä vielä syyskuun aikana lukemani paperikirjat: 

– Manu Jääski: Merenkurkun harmaa kummitus

– S.E. Hinton: Me kolme ja jengi

– Worldwatch Institute: Maailman tila 1992

– Richard Wiseman: Minuutissa muutokseen

– Fausto Brizzi: 100 onnen päivää

– Tim Ferris: 4 tunnin työviikko

– Sampo Sammalisto & Antti Asunmaa: Viisas pääsee vähemmällä taloudessakin

– Viktor E. Frankl: Ihmisyyden rajalla

Näistä ja kaikista muista lukemistani/kuuntelemistani kirjoista voit lukea kirjoittamani tekstit täältä: Syyskuun 2022 kirjat ja kirjasuositukset.

Ohessa aikaisemmat kokeilut:

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa