Ilmasto lämpenemässä katastrofaaliset 2,7 astetta

Tällä viikolla ilmastouutiset eivät ole valitettavasti olleet kovin kohottavia.

Ilmasto on lämmennyt esiteolliseen aikaan verrattuna noin 1,1 asteta. 1,5 asteen lämpenemistä pidetään kriittisenä rajana sille, jonka jälkeen vaikutukset ovat niin hallitsemattomia, että yhteiskunnat eivät enää selviä muutoksesta. Tämä raja saatetaan ylittää jo seuraavan viiden vuoden aikana.

Maailman maat ovat Pariisin ilmastosopimuksessa sitoutuneet pitämään ilmakehän lämpenemisen 1,5 asteen tuntumassa. Tämä tarkoittaa sitä, että päästöjä pitäisi globaalisti vähentää 45 % vuoteen 2030 mennessä ja päästöt pitäisi tiputtaa nollaan vuoteen 2050 mennessä.

Nykyisellä päästötasolla 1,5 asteen hiilibudjetti ei riitä enää kuin muutamiksi vuosiksi.

Tuoreen YK-raportin mukaan eri maiden tämän hetkiset toimenpiteet ja lupaukset vähentää päästöjä johtavat vuosisadan loppuun mennessä katastrofaaliseen 2,7 asteen lämpenemiseen. Vuoteen 2030 mennessä päästöt uhkaavat kasvaa 16 prosenttia vuoden 2010 tasoon verrattuna.

Kuva: UNFCCC Full NDC Synthesis Report: Some Progress, but Still a Big Concern

Lue lisää

Voisiko ravintolan listalla olla lähtökohtaisesti tarjolla vegaaniruokaa?

Olemme käyneet lasten kanssa usein viikonloppuisin uimahallissa uimassa. Polskimisen jälkeen on kiva jäädä uimahallin kahvila-ravintolaan syömään ja katselemaan lasien läpi muiden uintia.

Viime sunnuntaina uimahallin kahvilassa oli tarjolla lihapullia ja perunamuusia. Tapettuja ja kuolleita eläimiä. Ällöttävää. Yleensä ravintolasta saa kysymällä kuitenkin aina myös vegaaniruokaa. Tällä kertaa keittiö valmisti meille spagettia soijasuikale-tomaattikastikkeella. Leipien päälle tuli lisäksi vegaanista margariinia.

10-vuotiaan lapsen meille valmistamat vegaanihampurilaiset

Hämmästyttävän moni lapsiperhe otti uimahallin ravintolassa mukisematta tuon tarjolla olleen lihapulla-annoksen. Miksi? Veikkaan, että siksi kun sitä tarjottiin.

Ravitsemuksen, ympäristön ja ilmaston sekä eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta meidän annos oli parempi. Suurella todennäköisyydellä se oli parempi myös maun puolesta. Miksi se ei ollut lainkaan tarjolla ruokalistalla?

Lue lisää

Budjettiriihestä tuli ilmastoriihi – Vai tuliko sittenkään? Ilmastoasiantuntijat pettyneitä

Ilmastokysymykset nousivat tällä viikolla budjettiriihen ja politiikan keskiöön.

Tämä on hyvä asia. Ilmastokriisin aikakaudella on syytäkin, että ilmastoasiat ovat politiikan teon ytimessä. Eikä ainoastaan budjettiriihen aikana vaan kaikissa päätöksissä. Joka päivä.

Valitettavasti tehokkaimmat keinot jäivät käyttämättä. Yksittäisinä esimerkkeinä herättää ihmetystä, että lyhyitä reittilentoja tuetaan samalla kun kävelyn ja pyöräilyn rahat vähenevät. Monet yritykset menevät ilmastotoimissa kuitenkin menojaan. Ei kannata jäädä ilmastonmuutoksen suhteen historian väärälle puolelle.

Politiikka on toki yhteisten asioiden hoitamista, monien erilaisten intressien yhteensovittamista ja kompromissien taidetta. Siitä huolimatta olisi toivottavaa, että päätöksenteko perustuisi enemmän tutkittuun tietoon.

Esimerkiksi sähköauton hankintatuen maksavat kaikki veronmaksajat ja hyödyn saavat lähinnä vain hyvätuloiset, jotka sähköautoja hankkivat. Sen sijaan polttoaineveron maksaa vain polttoaineen käyttäjät, jotka nekin ovat usein hyvätuloisia. Lisäksi polttoainevero olisi kertaluokkaa tehokkaampi keino vähentää päästöjä, kuten Sanna Kurronen avaa Twitterissä. Se siitä tietoon perustuvasta päätöksenteosta ja oikeudenmukaisesta siirtymästä.

Seuraavassa vielä muuta pohdintaa ja nostoja viikon budjettiriihestä ja ilmastokeskustelusta.

Lue lisää

Kestävyysmuutoksen tekijät

Käynnistimme syyskuun alussa Kirsi Vuorisen kanssa Kestävyysmuutoksen tekijät -nimellä kulkevat livelähetykset.

Tavoitteena on nostaa esille tekijöitä ja ratkaisuja aikamme suurimpiin haasteisiin.

Ensimmäinen jakso tuli ulos pe 2.9.2021. Vieraina olivat Sitran Mari Pantsar ja Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen. Jakson voi katsoa täältä.

Ensimmäisessä jaksossa keskustelimme elokuun alkupuoliskolla ilmestyneestä IPCC:n tuoreesta raportista ja mitä sen viesti on mm. poliittisille päättäjille, yrityksille sekä kunnille.

Ohessa vielä muutama oma nosto tuoreesta IPCC-raportista ja siitä, mitä jokaisen täytyisi siitä ainakin ymmärtää.

Lue lisää

Elokuun kokeilu: Käsilläseisonta

Kokeilen tänä vuonna joka kuukausi jotain uutta tapaa. Elokuussa harjoittelin käsilläseisontaa.

Olen viimeksi seisonut tai kokeillut käsilläseisontaa lapsena. Muistan, että yläkouluikäisenä liikunnan tunnilla sai pisteitä liikuntanumeroa varten, jos osasi tehdä permannolla tiettyjä voimisteluliikkeitä. Tuolloin onnistuin sekä käsilläseisonnassa että käsilläkävelyssä. Tämän jälkeen en ole hommaa kokeillut.

Kuukauden harjoittelun jälkeen onnistun käsilläseisonnassa seinää vasten. Kuten kuvasta kuitenkin näkyy, vartalo ei ole suorassa enkä pysy montaa sekuntia asennossa ilman tukea.

Halu kokeilla käsilläseisontaa taisi herätä siitä, kun kesällä Hangossa ystävämme teini-ikäinen lapsi seisoi käsillä suvereenisti ja teki tasaisella nurmikolla voltin taaksepäin. Homma näytti niin hienolta, että halusin kokeilla, voisiko moinen onnistua vielä minulta.

No ei onnistunut. Ei lähellekään. En edes uskaltanut tai osannut kunnolla ponnistaa käsilläseisonta-asentoon. Siispä harjoittelemaan.

Ajattelin, että yksi kuukausi voisi olla sopiva aika oppia käsilläseisontataito uudestaan, jos harjoittelen hiukan joka päivä. Alkuun katsoin YouTubesta Jukka Rajalan erinomaisen opetusvideon.

Lue lisää

Heinäkuun kokeilu: Päivittäinen liikunta

Kokeilen tänä vuonna joka kuukausi jotain uutta tapaa. Heinäkuussa ajattelin, että on aika kuntoilla kunnolla ja pyrkiä tekemään kahden treenin päiviä. 

Otin tavoitteeksi liikkua joka päivä heinäkuun ajan. Suunnitelmissa oli, että herään joka aamu lomalla viideltä, käyn joka toinen aamu juoksemassa ja joka toinen aamu pyöräilemässä. Tämän lisäksi käyn iltapäivällä tai illalla vielä ylimääräisellä pyörälenkillä. Vähintään niinä päivinä, kun olen käynyt aamulla juoksemassa.

Näiden lisäksi jatkan joka aamuisia 7 minute workout -lihaskuntotreenejä, joita olen tehnyt keskeytyksettä joka ikinen päivä nyt jo yli 1,5-vuoden ajan eli 1.1.2020 lähtien.

Heinäkuun alussa olimme lomailemassa Hangossa, kuin puolivälissä päivä Kristiinankaupungissa sekä kuun lopussa vielä Uudessakaupungissa ja Joensuussa. Kuntoilut piti siis sovittaa loma- ja mökkimatkoihin.

Kuukausi lähtikin aluksi hyvin käyntiin. Onnistuin pitämään päivittäistä liikuntarytmiä yllä 2/3 kuukaudesta. Tämän jälkeen flunssa sekoitti kuviot.

Nautin siitä, että nousen ylös aikaisin ja hoidan päivän liikunnat heti alta pois. Tämä antaa huimasti energiaa päivään.

Apple Watching ja Ouran ilmoitukset samalta aamulta.

Seuraan mielenkiinnolla myös kehoni reaktioita ja valmiutta. Käytössäni on Oura ja Apple Watch. Siinä missä Apple Watch tyypillisesti vain kehottaa minua liikkumaan entistä enemmän, Oura toppuuttelee ja vaatii lepäämään.

Lue lisää

EU:n ilmastopaketti: tervetullut, mutta riittämätön

EU julkaisee 14.7.2021 suunnitelman päästövähennystoimista (Fit for 55) eli siitä, miten pääsemme tavoitteeseen vähentää päästöjä 55 % vuoteen 2030 ja näin siirtyä kohti hiilineutraalia Eurooppaa vuoteen 2050 mennessä.

Komission paketti sisältää uusia aloitteita ja esityksiä nykyiseen lainsäädäntöön. Näitä ovat muun muassa energiatehokkuusdirektiivi, päästökauppa ja päästökaupan ulkopuolisen sektori (taakanjako), uusiutuvan energian direktiivi, maankäytön muutokset ja nielut (LULUCF) sekä hiilitullit.

Vaikka EU:n sitova lainsäädäntö vauhdittaa konkreettisia ilmastotoimia, ei se ole linjassa ilmastotieteen kanssa. Nyt käsillä oleva esitys ei myöskään vaikuta ihmisten arkeen niin paljon kuin julkisessa keskustelussa helposti kuvitellaan.

Ohessa viisi havaintoa EU:n Fit for 55 -ilmastopaketista:

Lue lisää

Puoli vuotta ilman uusia tavaroita

Voisitko olla kuukauden ostamatta ainuttakaan tavaraa? Onnistuisiko kokonainen vuosi? Päätin kokeilla. Nyt testiä on puoli vuotta takana. Seuraavassa hiukan kokemuksia.

Miksi kulutukseen pitää kiinnittää huomiota? Siksi, että ilmastokriisin ja luontokadon taustalla on se, että kulutamme liikaa luonnonvaroja.

Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa meidän pitää vakavasti miettiä kulutustamme niin yksilöinä kuin yhteiskunnankin tasolla. Suomi on asettanut tavoitteekseen, että vuonna 2035 primääriraak-aineiden kotimainen kokonaiskulutus ei ylitä vuoden 2015 tasoa. Jos tavoite otetaan tosissaan, toimiin pitää ryhtyä nyt. Olkoon tämä kokeilu oma henkilökohtainen kontribuutioni Suomen tavoitteeseen.

Lue lisää

Kruunusillat hanke etenee – HKL:n saavutuksia 2017-2021

Se on siinä! HKL:n viimeisessä johtokunnan kokouksessa päätimme tänään 1.7.2021 vielä hyväksyä Kruunusillat-hankkeen päivitetyn hankesuunnitelman ja kustannusarvion.

Neljän vuoden urakka HKL:n johtokunnassa on omalta osaltani nyt takana. Aika paljon ollaan saatu vuosina 2017-2021 aikaiseksi. Alla muutamia poimintoja.

HKL:n saavutuksia 2017-2021

Lue lisää

Kesäkuun kokeilu: Iltarutiinit kuntoon

Kokeilen tänä vuonna joka kuukausi jotain uutta tapaa. Kesäkuussa päätin kokeilla iltarutiinien vakioimista ja aikaista nukkumaanmenoa.

Miksi iltarutiinit? Minulla on hyviä kokemuksia siitä, kun olen ottanut käyttöön aamurutiinit ja etätyöpäivän päätteeksi tapahtuvat siirtymät vapaa-ajalle.

Siirtymärutiinit auttavat jaksamisessa ja keskittymisessä. Näin asiat eivät jää turhaan pyörimään mieleen. Ajattelin, että kesäkuussa olisi sopiva hetki aamurutiinien ja työpäivän päätteeksi tapahtuvan siirtymän ohella kiinnittää huomiota vuorokauden kolmanteen tärkeään hetkeen eli nukkumaanmenoon.

Illan päätteeksi pyöräilemässä. Iltaisin kannattaa välttää raskasta liikuntaa, koska se häiritsee yöunia. Kevyt liikunta sen sijaan auttaa siirtämään ajatukset toisaalle päivän tapahtumista.

Ajatukseni oli vakioida nukkumaanmenoaika ja herätys samalla tavoin kuin tein tammikuussa kokeillessani helvetinviikkoa. Tuolloin onnistuin viikon ajan mennä nukkumaan joka ilta klo 22.00 mennessä ja heräsin joka aamu klo 5.00.

Tavoitteenani oli, että vakioin iltarutiinit ja aloitan ne päivittäin klo 21.45 seuraavasti:

Lue lisää

Bluesky

Instagram

leostranius

2 215 4 156

Toimitusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ekologisen elämän edelläkävijä. Triathlonisti, kirjailija ja äänikirjojen kuuntelija.

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.

15 0
Open post by leostranius with ID 18316416283285482
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä? Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia. Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa. En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy. Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.

Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.

69 4
Open post by leostranius with ID 18101379551316687
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään? Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa. Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista. Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään. Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa. Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi: - Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta. - Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta. - Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan. Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia? Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.

Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?

56 5
Open post by leostranius with ID 17906550228407418
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!

80 4
Open post by leostranius with ID 18375580954162440
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!

Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.

33 0
Open post by leostranius with ID 18073973717543603
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.

21 0
Open post by leostranius with ID 17882827290508075
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍 Kuva: Nasa.

Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.

45 2
Open post by leostranius with ID 17957770182110870
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin. Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.

Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.

70 3
Open post by leostranius with ID 17855555205633880
Missä kaikki mainokset ovat? Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen. Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen? Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä. Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan. Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia? Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa. Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää. Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään? Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.

Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki

36 3
Open post by leostranius with ID 18090672371086212
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki

Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.

144 4
Open post by leostranius with ID 18395206891197374
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.

Uusi ruokatrendi on täällä.

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅

20 2
Open post by leostranius with ID 18239535724305242
Uusi ruokatrendi on täällä. SIPULIVESI! Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅

Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!

Kiitos @jalotofu reseptistä!

36 4
Open post by leostranius with ID 18075148880580415
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! Kiitos @jalotofu reseptistä!
Seuraa minua Instagramissa