Vastuullinen toimija luopuu fossiilisten ohella lihasta

Muistatteko kohun kun Helsingin yliopiston ravintolat lopettivat naudanlihan tarjoilun lokakuussa 2019?

Tämän jälkeen toukokuussa 2021 ravintolaketju Fafa´s ilmoitti, että poistaa punaisen lihan ruokalistoiltaan. Kolmantena merkittävänä toimijana Helsingin kaupunki ilmoitti marraskuun alussa 2021 lopettavansa ihan tarjoilun tilaisuuksissa. Jälleen nousi suuri ruokakeskustelu.

Näiden lisäksi on varmasti muitakin tahoja, jotka ovat jo päättäneet luopua lihasta. Enkä tarkoita nyt jo niitä lukemattomia kasvis- tai vegaaniravintoloita vaan enemmän niitä toimijoita, joilla on pitkät perinteet liharuokien tarjoajana tai valmistajana. Onhan esimerkiksi Hesburger jo linjannut, että sen myymistä suolaisen valikoiman tuotteista ranskanperunoita lukuun ottamatta puolet on lihatonta vuoteen 2030 mennessä.

Tällä hetkellä on todennäköisesti vielä mahdollista listata kaikki nämä edelläkävijät. Mielelläni myös kuulen näistä!

Tuskin menee kuitenkaan kovin pitkään, kun siirtymä lihasta luopumiseen yleistyy yhtä nopeasti kuin eri toimijoiden hiilineutraaliuslupaukset.

Monien ravintoloiden ja elintarvikkeiden myyjien on mahdollista tehdä siirtymä vastuulliseen ruokatarjotaan varsin nopealla aikataululla. Paljon helpompi kuin esimerkiksi siirtyä hiilineutraaliuteen, joka vaatii yleensä paljon enemmän toiminnan suunnittelua ja investointeja.

Hyviä ja myös kotimaisia kasvisruokia on tällä hetkellä tarjolla yllin kyllin. On vaikea löytää rationaalisia perusteluja eläinperäisten tuotteiden käytön jatkamiselle. Mitään muuta kuin vanhat totutut tavat tai se, että oma liiketoiminta on kiinni eläinperäisten raaka-aineiden myynnissä. Toki joitakin saatavuusongelmia saattaa olla ja erityisesti korkea hinta voi rajoittaa joidenkin kasvisperäisten elintarvikkeiden hankintaa.

Vastuullinen toimija tekee kuitenkin siirtymän kasvispohjaisiin tarjoiluihin jo nyt tai asettaa ainakin tavoitteen, milloin irtautuu ympäristölle, terveydelle ja eläimille kestämättömästä ruokavaliosta. Miksi? Siitä syystä, että eläinperäiset elintarvikkeet eivät tee hyvää ihmisen terveydelle, eläinten hyvinvoinnille tai ilmastolle ja ympäristölle.

Olisi kiinnostavaa nähdä esimerkksi ruoka-alan ulkopuolelta ensimmäinen pörssiyritys, joka päättää tehdä vastuullisen ruokalupauksen. Enkä tarkoita tällä kotimaisen tai lähellä tuotetun ruuan suosimista, reilua kauppaa, luomua tai hävikkiruuan hyödyntämistä, jotka kaikki sinällään ovat ihan hyviä juttuja, mutta aika värittömiä ja mauttomia vastuullisuuslupauksia.

6 kommenttia artikkeliin ”Vastuullinen toimija luopuu fossiilisten ohella lihasta”

  1. Mä olen HOK-Elannon edustajistossa. HOK-Elanto pitää itseään vadtuullisena toimijana, sana vastuullisuus en mainittu erittäin usein kaikissa sen teksteissä. Vihreässä ryhmässä jotkut myös ylistävät tätä. Kuitenkin, kun tein aloitteen vegaanisen ruoan tarjoamisen parantamisesta, minuun suhtauduttiin erittäin nuivasti. Onko sulla ideoita miten HOK-Elannon saisi oikeasti vastuulliseksi?

    • Hienoa, että olet edistänyt vastuullisuutta ja vastuullista ruokaa! Ei tuossa auta muu kuin jatkaa yrittämistä eri keinoilla. Aina aika ei ole kypsä tai sopiva, mutta ennenmmin tai myöhemmin hommat kyllä pitkässä juoksussa etenevät 🙂

  2. Onko luomuravinnon suosiminen tosiaankin yksi ” värittömiä ja mauttomia vastuullisuuslupauksia ” ?
    Mihin olet Leo hukannut ympäristö-ja ravitsemustuntemuksesi , vai onko sinulla sitä koskaan ollutkaan ?
    Mielestäni ei yksin riitä, että siirrytään kasvispitoiseen ruokaan. Kaikkien ihmisen tarvitsemien ravintoaineiden tulisi lisäksi olla luomutuotettua ( organic , BIO ) . Muutoin kasvisravinto ja sen laajamittainen tuottaminen ei ole hyväksi ympäräristölle eikä varsinkaan ihmisen terveydelle, sillä ympäristötekijät ( mm.maaperän ilman ja vesien saastuminen , Suomessakin ) vaikuttavat ravinnon puhtauteen ja terveellisyyteen. Tässä asiassa kyse on selvästi laadusta suhteessa kasvisravinnon määrään. Määrää voidaan lisätä samalla laatua lisäämällä.
    Tässä ravintoasiassa Glasgowin COP-konferenssin päätökset jäivät tosi ”mauttomiksi ja värittömiksi vastuullisuuslupauksiksi ”! Niitä kun ei oikeastaan edes tehtykään. EU sentään yrittää jotenkin edistää luomuravinnon tuottamista alueellaan. Mitä tekee Suomi konkreettisesti ?

  3. PS.
    Leo, mihin on kadonnut eläintuntemuksesi ? Eipä yleistetä kaikkien eläinten ravintotarpeita ihmiseläinten tarpeiden mukaan ! Eläimet eivät ole ihmisiä, ovatpa ne vaikka kuinka lähellä ihmistä monessa suhteessa.
    Eläinperäinen ravinto on monelle eläimelle vielä välttämätöntä, koska ne ovat alkujaan lihansyöjiä ( carnivores ). Pelkän kasvisruuan syöttäminen vaikkapa kissalle tai koiralle on sillle suorastaan hengenvaarallista. Kissa on alkuaan villi kuumien aavikoiden metsästäjä, ja sen on säilyttänyt paljon alkuperäistä villiä olemustaan ravinnonkin osalta. Koira on lähtöisin sudesta, joka on sekin metsästävä villieläin, lihansyöjä. Koira on säilyttänyt biologisen tarpeensa syödä eläinperäistä ravintoa. Sen ruuansulatuselimistö on pääsiallisesti eläinravinnon syöjän elimistö, eikä kasvissyöjän.

  4. Aiheeseen liittyen :
    Ranskassa on valmisteilla maataloustuotteita ja elintarvikkeita koskeva arvosteluasteikko ” Planet Score ”. Kyse on lakisääteiseksi tarkoitetusta asteikosta, jonka lopullinen malli on vielä tarkemmin määriteltävissä. 35 tuottajaa ja yritystä kokeilee jo tätä asteikkoa yli tuhannen elintarvikkeen luokittelemisessa niiden ympäristöystävällisyyden perusteella. Kuten jo käytössä oleva ” Nutri Score ” auttaa tuntemaan tuotteen ravintoarvon niin tämä arvoasteikko auttaa tunnistamaan maataloustuotteen ja elintarvikkeen ympäristövaikutuksen. Kullekin tuotteelle ilmaistaan sen vaikutus väriskaalalla vihreästä punaiseen sekä kirjaimin A:sta E:hen.” Planet Score ” ilmaisee erikseen tuotteen tärkeimpien ympäristöä koskevien panosten osuuden : ilmasto ( mm.kasvihuonekaasujen osuus ) , vaikutus biodiversiteettiin ja kasvinsuojeluaineiden myrkyllisyys. ” Planet Score ” ottaa huomioon tuotantotavan verratessaan saman kategorian tuotteita, esimerkiksi onko salaatti luomutuotettua vai ei.
    Tätä asteikkoa valmistelevat tahot ( mukana on mm. valtion tutkimuslaitoksia ) painottavat asteikon ominaisuutta olla heti sovellettavissa käytäntöön.
    Kuluttajajärjestöt vauhdittavat sen käyttöönottoa virallisesti.
    Voitaisiinko tällaista asteikkoa kehittää ja soveltaa Suomessakin , ja myöskin ravintoloiden ja muiden toimijoiden ruuantarjonnassa ?

  5. PS.
    ” Planet Score ” ei ole talous-tai yhteiskuntamalli. Kokeilu tarkoittaa sen arviointia miten asteikko saadaan käytännössä toteutetuksi ja hyvin toimivaksi. Siis tarkoitus on ottaa se käyttöön kunhan sen toteutus ja toimivuus on selvitetty perinpohjin. Tässä kokeilu ei tarkoita sitä, että sen tuloksena päätettäisiin otetaanko asteikko käyttöön vai ei.

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa