Maksuton joukkoliikenne Helsinkiin

Oheinen mielipidekirjoitukseni julkaistiin Helsingin Sanomissa viime sunnuntaina 29.1.2012.

Maksuton joukkoliikenne Helsinkiin

Tallinna kaavailee maksutonta joukkoliikennettä. Asiasta on tarkoitus järjestää kansanäänestys, mikäli kaupunginhallituksen esitys menee läpi valtuustossa. Voisiko Helsinki seurata perässä?

Myös Helsingissä on selvitetty maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksia.  Selvityksen mukaan joukkoliikenteen maksuttomuus lisäisi matkoja noin kolmanneksella. Yksityisautoilun vähenemisen seurauksena liikenteen tuottamat hiilidioksidipäästöt alenisivat noin kymmenen prosenttia.

Toisaalta selvityksen mukaan joukkoliikenteen käyttäjiksi siirtyisi erityisesti kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Autoilijalle joukkoliikenteen hinnan merkitys on kulkutapaa valittaessa pieni. Maksuttoman joukkoliikenteen vuosittaiset kustannukset olisivat noin 140 miljoonaa euroa.

Maksuton joukkoliikenne ei siis välttämättä ole paras mahdollinen tapa kehittää Helsingin liikennejärjestelmää.  Kannattaa kuitenkin muistaa, että lisääntyvä joukkoliikenne lisäisi myös turvallisuutta, vähentäisi onnettomuuksia ja melua sekä parantaisi muun liikenteen (esimerkiksi tavaraliikenteen) sujuvuutta.

Saavutettu kymmenen prosentin päästövähennys on myös niin merkittävä, että asiaa kannattaisi kokeilla vaikka aluksi kuukauden tai parin ajan. Kustannukset pystytään kattamaan esimerkiksi ottamalla käyttöön ruuhkamaksut.

Vaihtoehtoisesti voitaisiin myös puolittaa lippujen hinnat tai tarjota vain kaikille uusille kaupunkilaisille kuukauden maksuton joukkoliikennekortti, joka totuttaisi uudet asukkaat käyttämään kaupungin joukkoliikennettä. Jälkimmäistä vaihtoehtoehtoa on myös alustavasti ideoitu Suomen kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelman yhdeksi kokeiluhankkeeksi.

Maksuton joukkoliikenne olisi myös tyylikästä. Se olisi iso profiloiva tekijä kaupungille. Todennäköisesti merkittävämpi kuin se 140 miljoonaa euroa kaupungille maksava mahdollinen Guggenheim.

Tukholmassa on ruuhkamaksut, ja Tallinnaan suunnitellaan maksutonta joukkoliikennettä. Mikä on Helsingin valinta? Voisiko se olla sekä ruuhkamaksut että maksuton joukkoliikenne? Vai sittenkin jotain muuta? Se, mikä tänään tuntuu utopialta ja mahdottomalta, on huomispäivän realismia ja välttämätöntä.

Leo Stranius
Pääsihteeri
Luonto-Liitto

5 kommenttia artikkeliin ”Maksuton joukkoliikenne Helsinkiin”

  1. Mitä järkeä? Kuten tuossa ylläkin todetaan, maksuton joukkoliikenne vähentäisi lähinnä jalankulkua ja pyöräilemistä. Jos pitäisi vähentää yksityisautoilua, pitäisi saada ihmiset käyttämään joukkoliikennettä työmatkoilla. Se taas on kiinni ihan muusta kuin hinnasta.

    • Kuten mainittu, niin kyllä yksityisautoilukiin tuosta vähenisi – päästöjen näkökulmasta noin kymmenen prosenttia. Paras yhdistelmä olisi tietysti ruuhkamaksut + maksuton joukkoliikenne.

  2. Johan ratikoissa ja metroissa on vapaaehtoinen maksu 🙂
    Ja ulkomaalaiset turistithan pääsevät tosiaan jo nyt ilmaiseksi, koska heitä ei ole käytännössä mahdollista sakottaa. Tätä voisi vaikka mainostaa!

    Tosiaan, maksuttomuudessa on hieman idean jyvää, mutta se ei todellakaan auta profiloimaan julkista liikennettä yksityisautoilun vaihtoehtona – pikemminkin päin vastoin. Omalla autollaan status- ja helppoussyistä kulkevat eivät tule valitsemaan köyhien ja likaisten ihmisten täyttämää, koko ajan pysähtelevää ja ruuhkaista julkista kulkuneuvoa niin kauan kun voi yhä oman itsensä herrana huristella mukavasti auton ratissa.

    Voisikohan lanseerata busseihin, metroihin ja ratikoihin business-luokan, jossa on wlan, työtilat, aamun kahvi ja vaikka torkkupeitot. Siinä hyvin toimeentulevien köyhäkammoon ratkaisu.

  3. Ilmainen joukkoliikenne voisi hyvinkin olla hyvä idea. En kuitenkaan malta olla huomauttamatta eräästä asiasta.

    Linkkaamasi arvion mukaan CO2-päästöt vähenisivät noin 56 000 tonnia vuodessa. (Tämä tarkoittaa maanlaajuisesti laskettuna liikenteen päästöjen vähenemistä noin 0,3 prosenttia ja kokonaispäästöjen vähenemistä alle 0,1 prosenttia; jutussa voisi olla hyvä mainita erikseen, että tuo päästöjen vähenemä tarkoittaa Helsingin liikenteen päästöjen vähenemistä.)

    Hyvä juttu tietenkin. Mutta olen haistavinani tietyn kaksoisstandardin käryn.

    Muistetaanhan nämä luvut ja argumentit päästövähennyksistä sitten, kun seuraavan kerran joku väittää noin 3 000 000 tonnin päästövähennyksistä, ”etteivät päästöt vähenisi … nimeksikään?”

    http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2008/keltainenmielenilmaus

    Muistetaanhan?

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa