Ekoisi: Kertakäyttövaipat vai kestovaipat?

Ympäristönäkökulmasta meille on ollut alusta lähtien selvää, että käytämme vauvan kanssa kertakäyttövaippojen sijaan kestovaippoja.

Kertakäyttövaippojen luonnonvarojen kulutus on Suomen luonnonsuojeluliiton MIPS-laskelman mukaan vuoden aikana 1134 kg, kestovaippojen on 353 kg.

Kestovaippojen käyttö vaatii tietysti ylimääräistä pyykin pesemistä. Meidän tapauksessa puolikas pyykkikone pyörii noin kerran vuorokaudessa. Vaippapyykin mukana tulee samalla pestyä tietysti muuta pyykkiä, ml. suurin osa vauvan vaatteista.

Monet perustelevat kertakäyttövaippojen käyttöä niiden käytön helppoudella. Itse en ole tästä lainkaan vakuuttunut.

Ohessa 2+1 syytä, miksi kestovaipat ovat mielestäni kertakäyttövaippoja kätevämpiä:

1. Kertakäyttövaippoja pitää olla jatkuvasti ostamassa ja kantamassa kaupasta. Kestovaippojen osalta tätä ongelmaa ei ole. Erillisiä vaippaostoksia tarvitaan vain vähän. Riittää, että hankkii noin 15-30 kestovaippaa.

2. Kertakäyttövaippojen myötä roskia ja sen myötä roskisreissuja tulee enemmän. Siinä missä meillä täyttyy pieni ämpäri kerran vuorokaudessa kestovaipoista, täyttyisi kertakäyttövaippoja käyttäessä roskapussi. Ja se roskapussi pitäisi viedä erikseen roskikseen siinä missä kestovaipat voi laittaa suoraan ämpäristä pesukoneeseen ja sieltä kuivumaan.

+ Voi tietysti olla, että kertakäyttövaippojen imukyky on parempi kuin kestovaipoilla. Se on mielestäni kuitenkin keskeinen syy käyttää nimenomaan kestovaippoja.

Vauva ei kertakäyttövaipoissa opi välttämättä lainkaan viestimään vessahädästä vaan tekee tarpeensa automaattisesti vaippaan. Tämä taas pidentää aikaa, jolloin vauva oppii kuivaksi. Kertakäyttövaippojen kanssa on siis helposti naimisissa kuukausia tai jopa vuosia pidempään kuin kestovaippojen.

Kestovaippojen kanssa vessahätäviestinnän ja vaipattomuuden harjoittelu on kätevää. Sen myötä tulee varmistettua, että lasta ei pidetä liian kauan märkänä. Tämä on erityisesti lapsen ja lopulta myös vanhemman etu.

No millaisia kestovaippoja sitten kannattaisi hankkia? Sitä pohdintaa varten suosittelen puolisoni Annukka Bergin tekstiä yleisestä teoriasta koskien kestovaippoja: Teoria kestovaipoista.

Edelliset Ekoisi -kirjoitukset ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
– Osa 13: Vessahätäviestintä
– Osa 14: Päivä isyysvapaata
– Osa 15: Miksi lapsia?
– Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
– Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
– Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
– Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
– Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
– Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
– Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
– Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
– Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
– Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
– Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
– Osa 27: Arjen ekovinkkejä  – ota talteen!
– Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
– Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
– Osa 30: Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa?
– Osa 31: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa
– Osa 32: Piilomerkityksiä vauvalle
– Osa 33: Ekoisin joulumuistio
– Osa 34: Lapsiperheen joulu: Viisi vinkkiä tavarapaljoudesta selviämiseksi
– Osa 35: Mitä tavaroita vauva tarvitsee vuorokauden aikana?
– Osa 36: Jalkakäytävien talvikunnossapito
– Osa 37: Perhelomalla Hangossa
– Osa 38: Vertailussa kantoliina ja lastenvaunut
– Osa 39: Wanted: Ekologinen päiväkoti

9 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Kertakäyttövaipat vai kestovaipat?”

  1. Onko sulla tietoa kertisten vesijalanjäljestä? Olen yrittänyt etsiä tietoa siitä, mutta en oikein ole löytänyt.

  2. Minusta kertakäyttövaipat on poikkeustilanteissa ihan käteviä, esim matkoilla tai mökillä. Ja ehkä aivan vastasyntyneellä eka viikon ajan. Muuten kestovaipat toimii meillä parhaiten. Tosin yhtä näppärinä pitäisin molempia maitokakkavaiheessa kun kakka irtoaa vaipasta huonosti.
    Sitten kiinteiden aloituksen jälkeen kakka on kätevää vain kipata pönttöön vaipasta, ei tarvitse joka kerran huuhdella, siinä vaiheessa kestovaippa on minusta parhaimmillaan!

    Tuosta kuivaksi oppimisesta en ole aivan samaa mieltä, se on kuitenkin oppimisen lisäksi myös biologinen kypsyyskysymys milloin lapsi oppii kuivaksi. Ja tietysti temperamentilla on osansa asiaan kuivuuden motivoinnissa! Kaikki lapset ei tunnu huomaavan, vaikka vaippa olisi miten märkä.

  3. Matkoilla meilläkin on aina kertiksiä mukana (aina ei nimittäin ole edes pesumahdollisuutta majapaikoissa, eikä vaipat välttämättä ehtisi kuivua, jos ne pestä voisikin). Matkoilta jääneitä vaippoja on tietenkin kotona kaapissa, ja kun vauva oli pienempi, ne muutamia kertoja pelasti tilanteen vasinkin yötä vasten, kun huomasi, että vaipat on kaikki kuivumassa tai odottamassa pyykkikoneeseen pääsyä, kun meillä ei ihan joka päivä niitä pestä. Sittemmin niitä ei olla kotioloissa tarvittu, mutta kyllä ne käteviä erikoistilanteissa on!

    Kestovaipat vie kyllä tietynlaisissa vaatteissa enemmän pyllytilaa kuin normivaipat, vaikka nuo kestovaipat oliskin ihan ohuimpia. 80-luvun vaatteet oli (tai on vieläkin) hirveän leveitä, olikohan ne siis suunniteltu kestovaippoja varten? Kestovaipoissa on muuten se hyvä puoli, että vaikka ne maksavat, niistä saa aina osan takaisin. Itse oon myynyt huonojakin vaippoja ja kaikki on tehneet kauppansa. Ja vaikka kestovaipat maksaa, niin niitä yleensä käytetään vähemmän aikaa kuin muovivaippoja. Vaikka kertakäyttöiset vaipat saattaa tuntua halvemmalta vaihtoehdolta, niitä täytyy ostaa sitten kuitenkin pidemmän ajan. Eikä niistä saa takaisin penniäkään, vaan pitää lisämaksuna maksaa jätemaksut nopeammin täyttyvistä roskapöntöistä!

    Pottailuista olisi kiva kuulla myös! Meillä lapset on käyneet potalla n. nelikuisesta lähtien, ja lähes kaikki kakat on tehty 6-8 kk ikäisestä lähtien potalle. Helpottaa hirveästi pyykkäämistä 😉 Kotioloissa meillä ollaan pääsääntöisesti oltu ilman vaippaa reippaasti alle vuoden ikäisestä lähtien (paitsi unilla, kun ei ole avovaippaa käytössä) ja yövaipatkin on jätetty pois huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa kuin kellään kaveripiirin lapsilla. Tokihan se on yksilöllistäkin, mutta kestoilu varmasti vaikuttaa asiaan, vaikkakaan pelkästään kestovaippailu ei tuota kuivaksioppimista automaattisesti tuo.

    Pakko vielä mainita, että todella monet kaverini, ketkä omien sanojensa mukaan kestovaippailee, käyttää kuitenkin aina öisin ja osa myös päiväunilla kertakäyttövaippoja. Eihän se nyt kestovaippailua mun mielestä ole :/

  4. Kuivaksi oppiminen on tosiaan hermostollisesta kypsymisestä kiinni. Oikeasti kuiva lapsi on vasta, kun osaa pidättää, ja tämä hermostollinen kypsyminen tapahtuu kahden vuoden tienoilla (joillain vähän aiemmin, joillain vähän myöhemmin).
    Meillä on myös kokemusta siitä, että lapsi oppi kuivaksi vasta noin 2,5-vuotiaana, vaikka käytössä oli kestovaipat ja lasta käytettiin siitä lähtien potalla, kun hän oppi istumaan.

  5. Meidän perheessä ollaan kanssa oltu ”sekakäyttäjiä”. Kotona ollessa käytettiin vain kestovaippoja (taskuvaippoja) ja reissun päällä ollessa kertiksiä (mummoloissa usein kestovaippoja). Mielestäni kestovaipat eivät ole ollenkaan työläitä. Työlästä oli alkuun etsiä tietoa vaipoista tai paremminkin tietoa oli ehkä liikaakin saatavilla ja aloittelevana tuntui, että sormi menee suuhun kaikkien mahdollisten termien kanssa. 😉 Kaikkien pitäisi vaan rohkeasti kokeilla eikä lannistua heti alkuun, jos vaatteet kastuvat. Ohivuodotkin vähenevät, kun vauva alkaa liikkumaan ja olemaan enemmän pystyasennossa. Me meinasimme luovuttaa, kun vauva alkoi liikkumaan ja vauvan pukeminen alkoi olla todella vaikeaa, kun ei pysynyt paikoillaan, mutta onneksi emme luovuttaneet.

    Meidän pojat ovat nyt 3 ja 5 vuotiaat. Kummankaan kanssa emme harjoitelleet pottailua, koska eivät viihtyneet potalla 2 sekuntia kauempaa 8 kk-1,5 vuoden ikäisinä ja silloinkin sai suostutella, vaikka kuinka kauan. Lisäksi eivät tykänneet pukemisesta, joten pottailu unohdettiin kokonaan tuolloin. Kuitenkin oppivat päiväkuiviksi reilusti alle 2 vuoden ikäisinä aivan yht’äkkiä loppukesästä. Alkuun vähän lahjoimme xylitol-pastillilla tai kalkkitabletilla 😉 ”saat pastillin, jos istut potalle”. Muutamana päivänä teimme näin ja vaipat jäivät siihen. Mielestäni aina ei tarvita harjoittelua vaan lapset oppivat, kun ovat valmiita siihen.

    Kiitokset kivasta blogista!

  6. Ollessani Mongoliassa oppaamme kertoi, etta han laittoi lapsensa potalle 14 paivan ikaisena, jonka jalkeen lapsi on tehnyt tarpeensa pottaan. Lapsi vain istutetaan potalle puolen tunnin valein, jolloin han tekee tarpeensa itse. Tama on ilmeisesi viela aika yleinen kaytanto. Olisikohan meilla jotakin opittavaa tasta?

    • Kiitos kiinnostavasta esimerkistä! Ihan varmasti meillä olisi maailmalta opittavaa. Vaipat ovat kuitenkin suhteellisen tuore ja osittain turha keksintö.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa