Ekoisi: Vauvavuosi on nyt ohi: Viisi havaintoa vanhemmuudesta

Vauva täytti viikonloppuna vuoden. Tästä lähtien tuo ihmeellinen ja kehittyvä ihminen on taapero. Vauvalta tunnelmia kysyessäni hän vastasi iloisesti ”ää”.

Syntymäpäiväjuhlia emme järjestäneet. Toiset isovanhemmat kävivät juhlistamassa vauvaa edellisenä viikonloppuna ja toivat hänelle lahjaksi sähköhammasharjan ja kirpputorilta hankittuja vaatteita. Vinkkejä ekologiseen juhlien järjestämiseen voi katsoa kuitenkin nimijuhlistamme.

Vuosi vanhempana on ollut opettava kokemus. Ohessa on viisi ensimmäisenä mieleen tullutta havaintoa:

1. Töissä pitää olla tehokkaampi ja kotona nöyrempi. Ennen vauvaa sai tehdä töitä ja yhteiskunnallista vaikuttamista melkein vuorokauden ympäri. Nyt töistä tullaan kotiin klo 17.30 ja aikataulut pitää säätää yhä enemmän muiden ehdoilla. Samalla on yhä tärkeämpää, että töissä voi tehdä mielekkäitä ja merkityksellisiä asioita, koska ylimääräisille harrastuksille on vähemmän tilaa. Aiemman kahden ihmisen sijaan kotona pitää ottaa huomioon kolmen ihmisen tarpeet.

2. Ekoelämä vauvan kanssa on mahdollista: Isompaa asuntoa, autoa tai uusia tavaroita ei ole tarvittu. Myös kestovaippailu ja vaipattomuus ovat toimineet. Tästä huolimatta on kohtuutonta vaatia, että jokainen kykenisi tekemään isoja elämäntapamuutoksia ilman yhteiskunnan tarjoamaa tukea.  Vauvan saaminen/hankkiminen on yksi elämän murroskohta, jolloin ihminen on herkkä uusille vaikutteille. Olisi suotavaa, että tarjolla olisi esimerkiksi ekologista perhevalmennusta.

3. Halu toimia ekologisesti kestävän yhteiskunnan puolesta on lapsen myötä syventynyt. Nyt on entistä itsekkäämpi syy hillitä kiihtyvää ilmastonmuutosta ja lajien sukupuuttoaaltoa sekä vähentää luonnonvarojen kulutusta. Oma lapsi kun tulee vääjäämättä kohtaamaan tämän sukupolven törttöilut tulevina vuosikymmeninä. Mitä teimme silloin, kun jotain oli vielä tehtävissä? Olemmeko ensimmäinen sukupolvi, joka ottaa ilmastokysymyksen tosissaan vai viimeinen, joka ei niin tee?

4. Ihmiset ottavat vanhemmuuteen liittyvät asiat henkilökohtaisesti. Aiemmin kuvittelin, että ympäristökysymyksistä ruoka on se, joka tulee niin lähelle ihmisten ihoa, että siitä kirpoaa kaikkein äkäisimmät kommentit. Olin väärässä. Vaikka yrittää kirjoittaa vanhemmuudesta kuinka kieli keskellä suuta, on usein joku syyllistymässä tai pahoittamassa mieltään. Kaikki lapset ovat erilaisia ja omasta yksittäisestä esimerkistä on huono lähteä yleistämään laajemmin. Henkilökohtaisuudesta huolimatta myös vanhemmuus on kuitenkin alue, jossa asioita ja valintoja täytyy tehdä ympäristön ja ekologisten rajojen ehdoilla.

5. Vanhemmuuden myötä olen oppinut. Kymmenien kirjojen, satojen keskusteluiden sekä lukemattomien palautteiden ja kommenttien myötä olen oppinut vauvoista, lapsista ja vanhemmuudesta huimasti.  Aiemmin minulla ei ollut aavistustakaan kiintymysvanhemmuudesta, imetyksestä, vessahätäviestinnästä ja vaipattomuudesta, sormiruokailusta, kantoliinoista ja -repuista, vaunujen kanssa juoksemiesta, perhepedistä, sukupuolisensitiivisyydestä tai tutittomuudesta. Ekoisi-blogi on ollut opettava kokemus ja on ollut hienoa, miten paljon asia on herättänyt kiinnostusta. Vanhemmuudesta kirjoittaminen on ollut antoisaa ja auttanut jäsentämään omia ajatuksia ja näkemyksiä repaleisen vauva-arjen keskellä.

Syntymäpäiväviikolla vauva alkoi kävellä ilman tukea. Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri ihmiselle.

Tästä on hyvä ponnistaa taaperoarkeen.

Lue myös nämä:
– Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
– Kuuden kuukauden yhteenveto
– Yhdeksän kuukauden kokemuksella

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa