Olemme harjoitelleet vauvan kanssa alusta lähtien vessahätäviestintää.
Kyse on siis siitä, että pyrimme tunnistamaan, milloin vauvalla on pissa- tai kakkahätä ja viemään hänet tuolloin tarpeille vessaan.
Näin kestovaippoja tarvitsee vähemmän, ympäristöä säästyy ja vauva oppii nopeammin kuivaksi.
Lisäksi olemme pyrkineet viime kuukausien aikana ja kesän myötä olemaan mahdollisimman paljon myös ilman vaippaa.
Vessahätäviestintä on toiminut vaihtelevasti.
Keskimäärin ehkä puolet tarpeista on tehty lavuaariin tai vessanpyttyyn ja puolet on mennyt kestovaippaan, housuihin tai lattialle. Alussa homma toimi yllättävän hyvin. Sen jälkeen tuli takapakkia eikä vauva suostunut muutamaan kuukauteen juurikaan vessassa asioimaan.
Viimeaikoina vessahätäviestintä on kuitenkin toiminut jälleen paremmin. Tällä hetkellä vuorokaudessa tulee pestäväksi noin 5-8 kestovaippaa, joista keskimäärin kolme vaippaa yön aikana (jolloin vauvaa ei käydä pissattamassa). Parhaimmillaan selviämme päivästä siis muutamalla kastuneella kestovaipalla. Välillä niitä taas saattaa tuhlaantua päivän mittaan yhteensä 5-6 kappaletta. Erityisesti reissun päällä ollessa vessatus on haastavampaa, ja vaippoja kastuu yleensä enemmän.
Mistä ihmeestä vauvan vessahädän sitten voi tunnistaa? Meillä homma toimii seuraavasti:
– Vauva pissaa noin tunnin tai parin välein eli kellosta katsomalla voi ennakoida, milloin vauvalla on vessahätä.
– Vauva pissaa erityisesti silloin, kun hän herää unilta tai tullaan ulkoa sisälle.
– Vauvan kehosta näkee, milloin pissa on tulossa.
– Vauva on oppinut, että lavuaarin yllä tai vessanpytyllä ollessamme ja hokemalla pispis, on tarkoitus pissata tai kakata.
Aina hommat eivät toki mene ihan putkeen. Välillä vauva ei yksinkertaisesti suostu olemaan vessassa, vaan kiemurtelee itsensä vapaaksi ja pissaa sitten tyylikkäästi muutaman sekunnin päästä lattialle tai syliin. Myöskään potalla vauva ei ole viihtynyt.
Viime aikoina olemme pitäneet vauvaa kotona ja pihalla kokonaan ilman vaippaa. Tämän seurauksena myös pissoja ja välillä kakkojakin on tullut lattialle. Tosin niiden siivoaminen lattialta on oikeastaan helpompaa kuin vaipan vaihto. Kunhan tavara vain ei osu matolle tai kallisarvoisten esineiden päälle.
Välillä vessahätää taas ei huomaa lainkaan. Esimerkiksi tullessamme mökkivierailulta viikonloppuna Turkuun, vauva teki bussimatkan lopuksi yllättäen ja varoittamatta kakat. Ajattelimme, että vaihdamme sotkeutuneen vaipan nopeasti heti laiturilla mukavassa kesäillassa.
No kakka olikin valtava ja vauva oli reisiään myöten siinä itsessään. Lisäksi vauva halusi lähteä rennon bussimatkan jäljiltä terhakkaasti tallustelemaan ympäriinsä. Siinä sitten yritimme pitää lähdössä olevaa vauvaa paikallaan ja siivota kaikkialle leviävää kakkaa. Mukana oli tietysti vielä myös vaunut, polkupyörä ja kasa kasseja, jotka piti siinä samalla nostella bussista pois.
Samalla laiturille suoraan viereemme pysähtyi toinen linja-auto, joka jätti matkustajat suoraan kakkaesityksemme ja tavara-karavaanimme keskelle. Vauva ei tilanteesta häkeltynyt, vaan rupesi näyttävästi pissaamaan. Oli siinä varmasti katsomista, kun aikuiset yrittävät pitää ympäriinsä tallustelevaa ja pissaavaa vauvaa paikallaan, jotta saisivat pyyhittyä pois kaikkialle leviävää kakkaa.
Ainakin itse nauroin ääneen.
Kannattaa lukea myös aiemmat kirjoitukseni vessahätäviestinnästä ja vaipattomuudesta.
Edelliset ekoisikirjoitukset löytyvät täältä.
Olisi kiinnostavaa tietää, onnistuuko joku oikeasti vvv:n kanssa siten, että lattiat/vaatteet eivät sotkeennu kovin usein? Itse olin esikoisen kanssa kiinnostunut vvv:stä ja muistan että noin 8 kk:n ikäisenä oli sellainen jakso, että homma onnistui kohtuuhyvin, mutta sitä ennen ja sen jälkeen olimme vaippojen varassa. Märkien vaatteiden vaihtaminen tai sotkujen pyyhkiminen lattioilta ei mielestäni ole yhtään sen ekologisempaa kuin kestovaippailukaan. Esikoisen kohdalla totesin myös, että kaikki vauvat eivät pissaa aina automaattisesti ollessaan ilman vaippaa hoitopöydällä. Tätä mainostettiin kovasti vvv:stä kertovissa jutuissa ja sillä perusteltiin lapsen luontaista tarvetta elää ilman vaippaa.
Olen myöhemmin tajunnut myös, että aikuislähtöinen vauvan vessattaminen on täysin eri asia kuin lapsen omaehtoinen kuivaksioppiminen ja näinollen olen kääntänyt kelkkani ja tullut sille kannalle, että todellakin lapsi oikeasti oppii kuivaksi 1-3-vuotiaana sitten kun on siihen itse valmis. Lapsen kiinnostuksen voi herättää pottailuun jättämällä vaipat pois, mutta kestovaipat ja vvv eivät opeta lasta sen aikaisemmin kuivaksi kuin mitä hänen omat valmiutensa ovat.
Toisekseen vaippoja käytetään Suomessa paitsi ilmastollisista syistä (talvi), myös yhteiskunnan siisteysarvojen vuoksi. Minä ainakin pidän parempana sitä, että lapsella on vaippa kodin ulkopuolella silloin, kun hän ei vielä ole kuiva. Ja esimerkiksi matkustaessa aikaisin kuivaksi oppineen lapsen kanssa voi olla hankala kulkea, kun vessaan pitäisi päästä heti hädän tullen eikä viiden minuutin päästä. Asuimme ennen Lapissa ja talvella autossa etelämpään matkustettaessa lapsen kiireellinen vessahätä oli hankala tilanne. Välimatkat kun ovat pitkät huoltoasemien välillä ja talvipakkasella lapsen on hankala hätäänsä toimittaa ulkona. Samoin huomasin vanhoilla sinisillä pikajunilla kulkiessa (pohjoisessa niitä ainakin vielä käytetään), että perinteinen kohiseva junanvessa voi olla pienelle lapselle pelottava paikka käydä tarpeillaan. Tällöin tuntee kiitollisuutta siitä, jos lapsi ei olekaan oppinut kovin varhain kuivaksi, että suostuu reissun päällä käyttämään vaippaa.
Olen edelleen sitä mieltä, että vvv on hauska harrastus, jos perhe siitä tykkää ja lapsella kannattaa aina olla tarjolla potta, vaikkei olisi siitä edes kiinnostunut. Mutta mikään varsinainen ratkaisu vvv tai vaipattomuus ei ainakaan meidän tapauksessa ole ollut mihinkään asiaan. Tulipa melkoisen pitkä selostus, mutta halusin jakaa omia käytännön kokemksia, kun tuntuu että aikoinaan itse luin vvv:stä vain niitä ylistäviä kirjoituksia 😉 Kiitos Leo sinulle siitä, että olet ainakin rehellisesti kirjoittanut miten teillä on vessahätäviestintä sujunut.
Kiitos perusteellisesta kommentista ja hyvistä huomioista Omppu! Erittäin kiinnostavaa kuulla myös toisenlaisia havaintoja ja näkemyksiä aiheesta!
Kiinassa (jossa vvv on ainakin viime vuosiin asti ollut normi), myös muut hygienianormit (lattia ja maa on likainen paikka johon sopiikin heittää mitä tahansa, aikuisten sylkeä ja lasten pissata ja kakata) linjassa vvv:n kanssa. Kerran olin todistamassa kun lounaiskiinassa bussimatkalla äiti laittoi muitta mutkitta lapsensa bussin käytävälle kakalle, kun ei vessaa ollut tarjolla. Junamatkoilla olen nähyt monta kertaa äidin pissattamassa lastaan junan vessan lavuaariinkin, ja kauppakeskuksissa lattialle ja jalkakäytävälle. Halkiohousut ja joka paikkaan kakattamisen ja pissattamisen ookous helpottavat vvv:tä Kiinassa kummasti. Ja monin paikoin on yhtä kylmää kuin talvella suomessa, kuvassa mennää halkiohousuilla talvella: http://2.bp.blogspot.com/_aduxDIrVjYg/TEzrR6QQaLI/AAAAAAAAAz4/h88it3JiN2g/s1600/Chinese+baby+with+split+pants.jpg
tällainen on ihan yleinen näky: http://2.bp.blogspot.com/_DUvKJX4aS4Y/TBeeIfpTHUI/AAAAAAAACO4/xNYxTUT5kHI/s1600/DSCN7348+-+Copy.JPG
Pitäisiköhän tällaiseen pyrkiä Suomessakin? Ehkäpä kuitenkaan ei?
(Toki normit ja sitä myöten tavat ovat muuttuneet ja muuttumassa. Pekingin olympialaisten alla oli iso sylkemisenvähentämiskampanja)
Korkkarit jalassa ja ilman käsineitä ei ihan pärjää tämän Suomen Lapin talvessa 😉 Tarkoitan talvella sitä, että lumihanki on metrinen ja lokakuusta huhtikuuhun lapsi kulkee pihalla polarn o pyretin haalarissa (lämpimin merkki), villahaalarissa, huopikkaissa + villasukissa, villalapasissa joiden päällä nahkahanskat, ruskovillan kypärämyssyssä, villapipossa, kaulahuivissa ja alimmaisena merinovilla-alusasu. Ei ihan tulis mieleen kuoria lasta vaatteistaan pissaamista tai kakkaamista varten (eikä se edes suostuisi niitä toimittamaan pakkastuulen iskiessä pyllyyn) saatika pukea pelkkiä halkiohousuja, vaikka olisivatkin paksummasta kankaasta, kuten ilmeisesti kuvassa ovat.
Varmasti Kiinasta löytyy yhtä kylmiä paikkoja kuin täältä meiltä, mutta tuskin lapset siellä ulkoilevat tuntikausia kuten täällä, ellei ole varaa hankkia kunnollisia ulkovaatteita. Ainakin mummoni kertoman mukaan siihen aikaan kun lapset Suomessa olivat vielä housuttomia ja kengättömiä ”paitaressuja”, ulkoilua talvella oli vältettävä ihan käytännön syistä. Jos kaikille lapsille ei ollut omia kenkiä, piti ulkona varmaan käydä vuorotellen. Siihen aikaan lapsetkin olivat varmasti tottuneet käymään kylmässä huussissa, mutta nämä nykyaajan keskuslämmitykseen tottuneet mukulat pissaavat mieluummin housuun kuin talvipakkaseen.
Näin ollen olen ymmärtänyt vaippojen olevan erittäin nerokas keksintö, ja olen iloinen että saan elää nykyaikisten kehittyneiden pesukoneiden ja kestovaippojen aikakaudella lasteni kanssa 😀
Hei!
Kommenteja edellisten kommenttien pohjalta:
Kakat junankäytävällä – tai näin hellesäällä julkisessa uima-altaassa – eivät kyllä ilahduttaisi… Kai jokainen (tässä yhteiskunnassa) normaali ihminen koettaa vvv:tä harrastaessaan ottaa huomioon myös ympäristönsä ja muut ihmiset.
Niin paljon kuin vvv antaakin, niin kyllä se myös oikeasti ottaa. Esimerkiksi omia kulkemisia on varmasti aikoinaan lasten kanssa täytynyt suunnitella osin sen mukaan, että reitin varrelta löytyy sopiva vessa. Myös päivähoitopaikan resurssit hyvin pienten lasten potattamiseen ovat tosi niukat, ja johti pienempien kotona pitämiseen siihen asti, kun pärjäsivät 5 – 7h tunnin hoitopäivän ilman vaippaa. Hoitopaikka on myös pitänyt valita niin, että vessat eivät ole raskaiden ovien takana, jotta lapsi pääsee sinne helposti itsekin eikä vain ”virallisina” vessahetkinä.
Toisaalta, kyllä juuri matkustamisessa pienten kanssa (esim. Kööpenhaminassa tai junalla Rovaniemelle ja takaisin) on ollut suuresti iloa siitä, että vvv (ja kestovaipat) on ollut kuvioissa mukana!
Aika tyypillinen vvv:n tuoma lisäpiirre vauva- ja pienen lapsen kanssa elämisen arkeen on lapsen herääminen pissahädän tunteeseen. Ihan pientä joutuu kuitenkin ruokkimaan öisin, joten siinä yhteydessä pissattaminen ei mielestäni juuri lisää vaivaa. Myöhemmin vähän isomman mahdolliset yölliset pissakiukkuhuudot voivat olla kyllä aika rankkoja, jos on itse juuri ollut pääsemäisillän syvään uneen… ”Ei mitään hätää, sulla on vain pissahätä…” Tämä on kuitenkin yksilöllistä; toiselle lapselle voi riittää, että sängyn vieressä on potta tai kuivaliinapintainen kestovaippa pepussa.
Hmm… Kyllä täällä Pääkaupunkiseudullakin voi olla talvella olla välillä tosi kylmä, paljon lunta ja tarve topata lapsia. Enimmäkseen talvileikkejä tulee harrastettua kuitenkin omalla kotipihalla tai puistossa, jolloin sisälle vessaan ei ole niin hirveä matka, jos isompi hätä yllättää. Ja jos käydään pissalla ennen uloslähtöä ja heti takaisin sisälle tultua niin ei se välttämättä vaivaa kesken leikkejä. Varsinkaan poikien kanssa ihan kaikkea ei toisaalta pikkuhädän tullessa tarvitse riisua, kun ”pistoolilla” saa suhistettua vaikka vetskarin raosta. Mutta mikä tosiaan estää pitämästä hyviä kestovaippoja apuna ulkoilussa niin kauan kuin tarvitsee. Taskuvaipat ovat huimasti kätevämpiä ja kuivaliinapintaisina myös lapsiystävällisempiä tällaisissa olosuhteissa kuin harso- kuoriyhdistelmät tms.
Myönnän! Tilanteessa, jossa on talvipakkasilla isompia lapsi ulkoilutettavana ja pikkuvauva mukana, ei varmasti ole aina mahdollisuutta lähteä pissittelemään, kuten olisi kesän lämmössä pikkuisen kanssa vaikka suojaisen puun takana.
Olen samaa mieltä siitä, että kun syystä tai toisesta pissat ja kakat ovat jonain aikana enemmän vaatteissa kuin lavuaarissa, potassa tms., niin vaipat suojelevat sekä lapsen että aikuisen hermoja, ja suojelevat myös vaatteita turhilta ja niitä kuluttavilta pesuilta. (Energiatehokas ja hyvin linkoava pesukone on myös tosi jees.)
Omat pottailuvinkkini: Potta kannattaa tutustuttaa lapselle mahdolliseksi ”erittämispaikaksi” samohin aikoihin kun lapsi on oppinut istumaan, joka tapauksessa reilusti ennen kuin pienokainen mieluummin juoksee kuin pysyy hetkeäkään paikallaan! Potan funktio selviää lapselle parhaiten, jos ja kun hän näkee myös vanhempiensa käyvän istuen asioillaan isolla potalla. Nallen tai muun vastaavaan potta voi olla myös kiva.Unohtamatta hieman isommalle lapselle Tony Rossin ”Tahdon pottani” -klassikkokuvakirjaa 🙂
Niin hyvä juttu kuin vvv onkin, ei se kuitenkaan ole, eikä edes pitäisi olla, kaiken autuaaksi tekevä uskonkappale!
Oma suhteeni vvv:ään on muuttunut alun ”täyshippeily”-epäilystä suureen kunnioitukseen aivan pienenkin lapsen kehontoimintojen hallintaa ja niistä viestimistä kohtaan, samoin kuin mahdollisuutta parantaa yleensä kommunikaatiota pienen lapsen kanssa. Suhteeni vvv:ään on myös hyvin praktinen: Jollain tavalla parin ensimmäisen vuoden eriteruletti on joka tapauksessa hoidettava, ja tämä tapa, eli vvv:n yhdistäminen kestovaippailuun tuntuu nykyisin vain kaikkein järkevimmiltä ja miellyttävimmältä kokonaisratkaisulta niin lapsen, itsemme kuin ympäristön kannalta.
Vvv on myös todella avannut silmiä vaippafirmojen masinoimiin mielikuviin. Vaippateollisuuden etuhan olisi, että lapset kulkisivat vaipoissa vähintään neljävuotiaiksi, kuten naisille on jot pitkään markkinoitu jotain imuvälinettä pikkuhousuihin kuukauden jokaiseksi päiväksi…
Poista Leo tämä, jos on jo joku linkannut:
http://kiintymysvanhemmuus.fi/files/2009/08/vaipattomuus-eli-vauvojen-vessahataviestinta.pdf
Eli Katri Pääkkö-Matilaisen useaan ulkomaiseen lähteeseen perustuva artikkeli, jossa paljon tietoa ja näkökulmia vessahätäviestinnästä kiinnostuneille.
******
Mitä todennäköisimmin vvv:n (ja meidän vanhempien viitseliäisyyden) ansiosta keskimmäinen kokonaan ilman vaippoja 1v 9 kk iässä ja kuopus 1v 11 kk. Takapakit, pissakiukut ja lattiapissat ennen noita aikoja olen ottanut ihan normaalina settinä lapsen kasvuprosessissa. Eikä meillä ole muuten mattoja vieläkään, paitsi parvekkeen kylmän lattian peittona… Huom, huom.. Lapset (ja aikuiset) ovat yksilöitä.