Kampanjateemat

Ohessa on luonnos kunnallisvaalikampanjateemoista. Kaikki kommentit ovat tervetulleita! Kuulen mielelläni, mitä asioita on tärkeä nostaa esiin kunnallisvaaleissa.

Tulevien sukupolvien Helsinki

1. Lasten Helsinki
– Neuvoloille lisää resursseja kertoa ympäristöasioista sekä päiväkoteja mukaan Vihreä lippu ja Luonnossa kotonaan -toimintaan.
– Ympäristöystävällistä ja terveellistä kausi- ja kasvisruokaa päiväkoteihin ja kouluihin.
– Kaupunkimetsiä, kiipeilypuita ja puhtaita luonnonvesiä lapsille.
– Kaadetaan turhat aidat kortteleiden sisäpihoilta ja laajennetaan turvallisia leikkipaikkoja.
– Tarjotaan matalan kynnyksen kotiapua lapsiperheille.

2. Ympäristöviisas Helsinki
– Helsingin Energia fossiilivapaaksi – hiilikasojen sijaan ekoenergiaa ja tuulivoimaloita.
– Lisää kaupungin rakentamia nollaenergiataloja.
– Kokeillaan kaupunkilaisille maksutonta joukkoliikennettä.
– Maalataan katuihin 100 km pyöräkaistoja sekä jatketaan pyöräily-Baanaa Kaisaniemeen.
– Suojellaan kaupunkimetsät sekä tehdään kaavoista virkistys- ja luontoarvojen kannalta viisaita.

 3. Onnellinen Helsinki
– Julkisissa hankinnoissa painotetaan ympäristö- ja sosiaalikriteereitä sekä eläinten hyvinvointia.
– Ihmisten vaikutusmahdollisuuksia lisätään kansalaisaloitteella ja suorilla kansanäänestyksillä.
– Julkisin varoin tuotettu tieto vapautetaan kaikille – päätöksenteosta tehdään avointa.
– Tehdään Helsingistä viherkattojen, kaupunkiviljelyn ja rosoisena rehottavan kulttuurin keidas.
– Lisätään epäkaupallisia, yhteisöllisyyttä parantavia tiloja.

12 kommenttia artikkeliin ”Kampanjateemat”

  1. Anteliaisuuden ja huomaavaisuuden opettaminen ja toteuttaminen. MIkään ei muutu elleivät ihmisten henkisyys- sydämet muutu. Tunnetaan naapurusto niin hyvin että huomataan jos jollain on ongelmia .

  2. Avaisitko hieman tuota ”Helsingin Energia fossiilivapaaksi – hiilikasojen sijaan ekoenergiaa ja tuulivoimaloita.”

    Miten tuo käytännössä tapahtuu? Millä korvataan kivihiili,maakaasu sekä raskas polttoöljy? Mihin sijoittaisit tuulivoimalat? Millä rahalla tuo toteutetaan? kaupunki ottaa raskaasti lisää velkaa, rahaa ei ole.

  3. Sain tänään kunnalisvaalimainoksesi. Yksi kamppanjateemoistasi on Helsingin Energia fossiilivapaaksi – ekoenergiaa ja tuulivoimaloita. Ideana loistava, en vain näe mihin Helsingissä mahdutetaan kaikki tarvittavat tuulivoimalat ja mikä on vaihtoehtosi fossiiliselle polttoaineelle? Kaikki ekoenergia kun ei ole enää ekoa, kun lasketaan sen kuljettamiseen käytetty polttoaine yms. sekä se ettei ekoenergia ole hyötysuhteeltaan samaa luokkaa kuin fossiiliset, jolloin niitä tarvitaan huomattavasti enemmän.

    Tämä aihe on hyvä ja aiheellinen, mutta olisi mukava saada sinulta ja muiltakin vastauksia kuinka tämä toteutetaan ja millä rahalla?

    • Hei Suvi ja Lauri
      Kiitos palauteesta!
      Käytännössä Helsingin Energian fossiiliset polttoaineet voidaan korvata bioenergialla (esim. pelletit ja puuhiili) ja tuulivoimalla sekä tietysti energiansäästötoimenpiteillä. Kivihiilen käyttöä emme yksinkertaisesti voi enää jatkaa. Isompia tuulivoimapuistoja kannattaa rakentaa merelle.

  4. Jos yhtään ymmärrän voimalaitosten esim. puupelletti tarvetta verrattuna kivihiileen. Niin meillä ei ole tarpeeksi suuria puupelletintuottajia, jotka kattaisivat Helsingin Energian (tai muunkaan suuremman kaupungin) tarvitseman polttoaineen määrän. Tuottajat eivät myöskään sijaitse pääkaupunki seudulla, joten pelletti on kuljettava polttolaitokselle, tämä tarkoittaa rekkoja, isoja letkoja rekkoja. Puupellettiä ei myöskään voi varastoida ulos, joten myös varastot puupelletin polttamiseen on rakennettava.

    Tuulivoima puistojen haitoista ja hyödyistä keskustellaan edelleen, eikä meidän itämeremme ole kovinkaan suuri, joten sinne tuskin saadaan rakennettua isoja puistoja.

    Muistetaan myös se, että Suomessa voimaloiden hyötysuhteet poltettuun fossiiliseen polttoaineeseen nähden on euroopan suurimpia. Meillä voimalaitokset ovat yhteistuotantolaitoksia, eli niistä saadaan sekä sähköä että lämpöä, myös tämä on hyvin harvinaista muualla euroopassa.

    Kun käy Helsingin Energia nettisivuilla, huomaa että kehitystä tapahtuu.
    Muutokset vievät aikaa ja rahaa. Ja rahaa nopeisiin muutoksiin ei kaupungilla ole.

    Yhä edelleen idea on hyvä, mutta kaipaisin ideoita niistä todellisista toteutuksista. Kuka tahansa osaa sanoa, että vaihdetaan kivihiili pellettiin, mutta mitä tämä kaikki tarkoittaa ja mitä se maksaa tavalliselle käyttäjälle?

    • Hei Suvi
      Pellettejä kyllä riittää. Nythän ne viedään Suomesta Tukholmaan. Ja Helsinkiin ne tulisivat tietysti laivoilla (ei suinkaan rekoilla).

  5. Suomen pellettien vuosittainen tuotanto on 300 000t, Sörnäisissä sijaitsevan hanasaaren voimalaitoksen polttoaineeksi ne riittäisivät , 74 päiväksi. Pellettitehtaiden maksimikapasiteetti n,700 000t, riittäisi n, 171 päiväksi.

    Jos sekä Salmisaaren että Hanasaaren voimalaitoksia ajettaisiin vain puupelleteillä, pelletit riittäisivät 90 päiväksi. Tahtoo sanoa että pellettejä ei ole riittävästi. Puuhiiltä valmistetaan lähteestä riippuen 300t – 500t vuosittain. Se riittäisi yllä mainittujen polttoaineeksi pariksi tunniksi.

    Kertoisitko mistä varat voimalaitosten uusimiseen/muuttamiseen?

    • Moi Lauri
      Pellettituotannon ja biohiilen potentiaali on huomattavasti suurempi. Eihän tuota vaihtoa nyt yhdessä yössä tehdä vaan kyllä siinä muutama vuosi vääjäämättä kuluu..

  6. Suomen pelletti tuotanto vuodessa, ei riitä pyörittämään vuotta edes yhtä helsingin voimalaitosta. Joten vaikka emme Ruotsiin pelletiä enää myisi, tulisi Helsingissä kylmä ja pimeä talvi pelkää pelletiä poltettaessa.

    Ja vaikka maantietoni on hakusessa, niin suurimmat pelletti tuottajat sijaitsevat Vierumäellä, Turengissa, Peräseinäjoella ja Haapavedellä. Näistä ei mielestäni ole suoraa laivayhteyttä Helsinkiin, joten kyllä ne pelletit osan matkaa kulkisivat rekoissa.

  7. Hei!

    Minkälaisilla toimilla sinun mielestäsi saadaan Helsingistä kulttuurin keidas? Entä mitä ajattelet Helsingin taidemuseon tulevaisuudesta?

    • Kiitos viestistä Suvi! Helsingistä saadaan kulttuurikeidas lisäämällä epäkaupallisia tiloja, tarjoamalla tilaa ravintolapäivän, siivouspäivän ja kaupunkiviljelyn kaltaisille ruohonjuuritason jutuille. Helsingin taidemuseota tarvitaan, koska taide pitää ihmiset järjissään. Guggenheimiä ei tarvita.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Seuraa minua Instagramissa