Tänään tulee viikko täyteen kotona vauvan kanssa. Vaikka arjen rutiinit hakevat edelleen paikkaansa, joitakin käytännön havaintoja voi jo hyvin nytkin tehdä.
Tässä vaiheessa lapsi tarvitsee lähinnä ruokaa, puhtautta ja läheisyyttä eli käytännössä imetystä, vaipan vaihtoa ja pyllyn pesua sekä ihokontaktia.
1. Ruoka. Imetys on ekologinen tapa ruokkia lasta. Varsinkin kun äiti noudattelee ympäristöystävällistä ja terveellistä vegaaniruokavaliota.
Vieraskynäblogissa Katja Lahti
Äitini kuoli vuosi sitten. Rintaperillisen tehtävä on karu: käydä läpi vainajan elämänsä hankkima omaisuus ja loppusijoittaa se tavalla tai toisella.
Tiesin toki, että Äitee oli kaikkien aikojen tavarahamsteri sen lisäksi, ettei hän heittänyt mitään pois, mutta silti järkytyin.
Irtaimisto oli valtava ja kattoi niin ikivanhaa, pariin kertaan perittyä, käytettyä, vähän käytettyä ja uutta, vielä pakkauksissa olevaa tavaraa – myös markka-ajalta. Laidasta laitaan. Kolme mikroaaltouunia. Puurohiutaleita seuraavaksi 20 vuodeksi. Kosmetiikkaa pienen kauneushoitolan tarpeisiin. Lasten polkupyöräkin löytyi.
Vuoden kestäneen tyhjennysprojektin päätteeksi Fida vastaanotti rekka-autollisen tavaraa. Siinä ajassa kristallisoitui ajatus jos toinenkin.
Tällä viikolla en uskaltanut kirjoittaa ekoisi-blogia, koska olen saanut siitä niin paljon kriittistä palautetta. Sosiaalinen paine kirjoittaa ja käyttäytyä kulttuurin muovaavalla tavalla on vahva.
Vanhemmuus herättää selvästi voimakkaita tuntoja puoleen ja toiseen.
Ymmärrän hyvin, että lapsen ja vanhempien etu pitää monessa kysymyksessä asettaa etusijalle.
Olin viikonloppuna puhumassa puolueiden nuorisojärjestöjen yhteispoliittisessa seminaarissa kansalaisvaikuttamisesta.
Oli ilahduttavaa, että Allianssitalolle oli saapunut niin suuri joukko politiikasta kiinnostuneita nuoria.
Ennen omaa puheenvuoroa oli aikaa selailla Allianssin sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön Nuorten Paneeli 201 -raporttia Nuoret ovat nykypäivä ja tulevaisuus (pdf). Aineisto perustuu 883 pääasiassa 13-20 vuotiaan nuoren vastauksiin.
Mistä nuorten hyvinvointi oikein muodostuu? Silmiini tarttui pari kiinnostavaa havaintoa:
Avaimen syysjuhlat 31.8.2011
Arvoisa juhlayleisö!
Tämä puhe on kirjoitettu, koska olen puolisoni kanssa synnytyspuuhissa saamassa ensimmäistä lastani.
”Jos saisin puhua kaloista, puhuisin niiden persoonallisuudesta, kyvystä tuntea kipua sekä siitä, kuinka paljon ihminen haittaa kalojen elämää myrkyttämällä vedet mitä moninaisimmin keinoin, patoamalla sekä meluamalla. Ja oikein pitkän puheen kun pitäisin, mainitsisin myös ydinvoimaloiden vaikutukset vesistöihin ja kaloihin.”
Näin kirjoitti ystäväni Satu Kauramäki Facebook-kysymykseen: ”Jos sinun pitäisi pitää puhe kaloista, niin mistä oikein puhuisit?”
Sain kysymykseen neljäkymmentä muutakin kommenttia.
Ohessa kuluneen viikon menot ja fiilikset.
Maanantai: Kirjoittelin aamulla ekoisi-blogiin lastenvaunuähkystä. Pyöräiltyäni Luonto-Liiton toimistolle tapasin Mercur-pankin edustajan koskien uutta ilmastotiliä ja kävin lounaalla Villen ja Kirsin kanssa mahdollista suomalaista Civicrm-projektia koskien. Iltapäivällä sovimme Luonto-Liiton toimistokokouksessa uusista työaikakäytänteistä ja pidin kevyen kehityskeskustelun Sinin kanssa. Samalla oli järkyttävä huomata, että valtiovarainministeriön budjettiesitys lipsui pahasti hallitusohjelmassa sovituista ympäristötavoitteista. Alkuillan kävin toimistolla läpi päivän mittaan kertyneitä sähköposteja. Illalla katsoimme Annukan kanssa elokuvan Lentävien tikarien talo.
Pyöräillessä huomaa aika usein kuolleita eläimiä. Oheisen kuvan uhri tervehti minua Käpylässä. Eikä ihme.
Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liiton (SEY) mukaan (pdf):
”Vuosittain tieliikenteessä kuolee Suomessa jopa 7 miljoonaa luonnoneläintä. Liikenteen eläinuhreista on lintuja 40 %, pikkunisäkkäitä 35 %, sammakkoeläimiä 23 % ja matelijoita 3 % – hyönteisiä ja muita selkärangattomia ei ole tilastoitu. Poroja ja hirviä menehtyy vuosittain liikenneonnettomuuksissa 8 000 yksilöä.”
WHO:n mukaan liikenteessä kuolee maailmanlaajuisesti vuosittain 1,3 miljoonaa ihmistä – 3500 joka päivä.
Vieraskynäblogissa Li Andersson
Vasemmistoliiton keväällä julkaistussa ympäristöohjelmassa oli perinteisten aiheiden, kuten ruoan, energian, monimuotoisuuden ja liikenteen, lisäksi osio työstä.
Työ on yhtä keskeinen tekijä arjessa kuin syöminen, liikkuminen tai asuminen. Se vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen ja on yhteiskunnallisten tuotantosuhteiden ytimessä.
Uudistuvalle, punavihreäksi itsensä määrittävälle vasemmistolle työ on edelleen yksi tärkeimmistä aiheista.
Työ ja vaatimus työajan lyhentämisestä ovat luonnollinen osa vasemmiston ympäristöpolitiikkaa.
Jotenkin minusta tuntuu, että pienten lasten välinevarustelu on mennyt överiksi.
Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että joku hankkii tuhannen euron lastenrattaat ennen kuin on saanut yhtään lasta tai siitä, että huuto-netistä löytyy vaikka seuraava ilmoitus:
”Myydään paljon autoilevan perheen käytöstä lähes käyttämättömät uudenveroiset tummansiniset Brio Kombi yhdistelmävaunut. Ostettu esikoiselle, mutta jäivät hyvin vähäiselle käytölle ja seuraavat lapset olivatkin tyttöjä, joille vaunufriikki äiti ostikin sitten punaiset rattaat.”
Ihmisillä taitaa olla liikaa rahaa, joka johtaa helposti luonnonvarojen ylikulutukseen.
Ohessa kuluneen viikon menot ja fiilikset.
Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa, kirjoittelin ekoisi-blogia ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Lounaan jälkeen istuin toimistolla vetämässä työntekijöiden syyssuunnittelusessiota. Tulossa on paljon hienoja juttuja! Illaksi junailimme itsemme Annukan kanssa Satun ja Michaelin luokse Lahteen. Kiitos ihanille ystäville vieraanvaraisuudesta ja herkullisesta illallisesta! Valitettavasti VR:n liikenne oli päässyt sekoamaan ja palasimme kotiin bussilla. Näin jouduimme jättämään polkupyörät yöksi Pasilaan.