Leo Stranius Helsingin kaupunginvaltuustoon: Lähiluonnon, ilmaston ja hyvinvoinnin puolella
Olen saanut puolustaa lähiluontoa, tehdä ilmastoystävällistä ja sosiaalisesti kestävää kaupunkipolitiikkaa Helsingin kaupunginvaltuustossa viimeisen kahdeksan vuoden ajan.
Kiitos tästä mahdollisuudesta! Nyt toivon, että voin jatkaa työtä myös seuraavat neljä vuotta. Huomenna Helsinki on vihreä. Sinä päätät.
Kuuntelin tänään (16.2.2021) ilmestyneen Bill Gatesin kirjan Kuinka välttää ilmastokatastrofi.
Ensinnäkin upeaa, että Gates on havahtunut ilmastokriisiin. Hänen tilannekuva vaikuttaa myös olevan oikea. Nykyiset päästöt pitää tiputtaa nollaan mahdollisimman nopeasti. Olkoonkin, että Gates uskoo kirjassaan kovin vahvasti nykyiseen teknologiaan ja markkinavoimien ohjaukseen.
Kirjan heikkous onkin ehkä siinä, että Bill Gatesin ratkaisut perustuvat pitkälti nykymenon jatkuvuuden turvaamiseen. Yhteiskunnan sähköistäminen, ydinvoima, hiilidioksidin talteenotto ja biopolttoaineet. Kirjan kautta välittyy vahva usko siihen, että nykymeno voi jatkua ja suuren mittakaavan teknologiset ratkaisut hoitavat homman.
Siirtyminen vanhasta lineaaritaloudesa hiilineutraaliin kiertotalouteen, jossa myös luonnon monimuotoisuus vahvistuu, on tämän ajan keskeinen haaste. Ohjelmassa kiertotalous nähdään myös merkittävänä taloudellisena mahdollisuutena Suomelle.
Ohjelmassa asetetaan kolme ylätavoitetta:
Vuonna 2035 primääriraaka-aineiden kotimainen kokonaiskulutus ei ylitä vuoden 2015 tasoa.
Resurssien tuottavuus kaksinkertaistuu vuoden 2015 tilanteesta vuoteen 2035 mennessä.
Materiaalien kiertotalousaste kaksinkertaistuu vuoteen 2035 mennessä.
Yhteensä ohjelmassa on ehdotettu 41 toimenpidettä ja/tai suositustä sekä näille vastuutahot. Ohessa neljä havaintoa tai nostoa ohjelmasta.
Teos on huikea kertomus Sodankylästä kotoisin olevan Riikka Karppisen havahtumisesta luonnonsuojeluun ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Sodankylän Jeanne d´Arc on tarina siitä, miten havahtuminen, huoli ja ahdistus muuttuvat konkreettiseksi ja tehokkaaksi vaikuttamistyöksi. Tarina Viiankiaavan suojelusta kansainvälistä kaivosjättiä vastaan. Tarina nuoren naisen arjesta Lapissa ja Helsingissä sekä välillä armeijan leivissä.
Vuosi 2020 oli poikkeuksellinen. Paluuta vanhaan kuitenkaan tuskin on luvassa. On aika kurkottaa menneisyyden sijaan eteenpäin ja tulevaisuuteen. Sitä ennen kuitenkin vielä kertaus menneeseen vuoteen.
Vaikka itselleni vuosi 2020 oli hyvä. Monin paikoin ja monille se on ollut kamala.
Koronapandemia on määritellyt totuttuja käytänteitä ja arkea monilla uusiksi. Yhteiskunnat ja yksilöt kykenivät kuitenkin sopeutumaan uusiin toimintatapoihin paikoin ennennäkemättömän nopeasti. Monet uudet käytännöt jäävät pysyviksi rokotteesta riippumatta.
Tämä herättää toivoa siitä, että kun alamme käsittelemään demokratioissa kriisiä kriisinä, meillä on mahdollisuus vastata myös ilmastokriisin, luontokadon ja luonnonvarojen ylikulutuksen kaltaisiin ongelmiin. Tämän takia tein myös aloitteen, että myös Helsinki julistaisi ilmastohätätilan.
Koronapandemian ohella maailmanpolitiikkaa ovat ravisuttaneet vuonna 2020 Yhdysvaltojen presidentinvaalit ja Black Lives Matter -liike. Koronapandemian myötä myös ilmastopäästöt vähenivät hetkellisesti ja liikkeelle laitettiin ennennäkemätön määrä investointeja puhtaaseen teknologiaan. Ympäristö- ja vastuullisuusteemat eivät kadonneet mihinkään politiikan, yritysten ja yksilöiden agendalta.
Oheinen kirjoitukseni julkaistiin Käpylä-lehdessä joulukuussa 2020.
Mistä lapseni halusi minun kirjoittavan?
Halusin antaa äänen lapsille vuoden viimeiseen Käpylä-lehden Takaikkunaan.
Kysyin 9-vuotiaalta lapseltani, mistä hän haluaisi minun kirjoittavan Käpylä-lehteen. Hänen mukaan minun pitäisi kirjoittaa ilmastonmuutoksesta. Lapsi toivoi, että ilmastokriisi pystytään pitämään hallinnassa emmekä joutuisi kohtaamaan äärimmäisiä sääilmiöitä.
Kysyessäni tarkemmin aihetta ja näkökulmaa, lapseni toivoi, että Käpylässä olisi vähemmän autoilua ja enemmän biokaasu- ja sähköautoja, ei tehtäisi uusia rakennuksia ja istutettaisiin lisää metsää.
Ekologinen kriisi herättää tunteita. Toiset kokevat huolta, toiset vaikuttavat välinpitämättömiltä. Miksi?
Olen saanut olla mukana Koneen Säätilön tuella toteutetussa hankkeessa, jossa näitä kysymyksiä on mietitty perusteellisesti. Lue: https://www.luontojatunteet.fi/
Hankkeessa käynnistettiin myös haastattelusarja. Ohessa omat vastaukseni.
Luonto ja tunteet -haastattelusarja käynnistyy! 🤩 Tervetuloa tutustumaan huippuasiantuntijoihin ja mielenkiintoisiin persooniin. On olemassa paljon ihmisiä, jotka jo tekevät runsaasti tekoja luonnon puolesta. Tässä heistä yksi!
Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi tänään raportin Ekologisesti kestävällä digitalisaatiolla ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin. Kyseessä on ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategiaa valmistelevan työryhmän loppuraportti.
ICT-sektori on merkittävä energia- ja luonnonvarojen kuluttaja sekä päästöjen aiheuttaja. Arvioiden mukaan ICT-alan osuus maailman kasvihuonepäästöistä on noin 3–5 %. Toisaalta ala mahdollistaa myös muille sektoreille ekotehokkuuden kasvattamista ja päästöjen vähentämistä.
Oheinen Mari Holopaisen ja minun mielipidekirjoitus julkaistiin 19.9.2020 Helsingin Sanomissa.
Rakentamisessa pitää muistaa lähiluonnon merkitys
”Helsingin rakentamistavoitteita on syytä arvioida suhteessa viheralueiden säilymiseen.”
Helsingissä käsitellään parhaillaan maankäytön ja asumisen ohjelmaa. Viranhaltioiden pohjaesityksessä tavoitteena on rakentaa kaupunkiin vuosittain vähintään 7 000 asuntoa. Tämä tarkoittaisi tuleville vuosille mittavaa rakentamisen painetta.
On selvää, että Helsinkiin tulee rakentaa lisää, mutta samalla ympäristön ja luonnon kannalta kestävää rakentamisen tasoa ja vauhtia tulee arvioida kriittisesti. Mitä enemmän tavoittelemme rakentamista, sitä kovemmat paineet kohdistuvat asukkaille tärkeisiin luonto- ja virkistysalueisiin sekä kulttuuriympäristöihin.
Suomi ja 32 muuta maata on haastettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ilmastokriisin vaatimien toimenpiteiden laiminlyönnistä portugalilaisten lasten ja nuorten toimesta.
Asiasta uutisoi esimerkiksi The Guardian. Lisäksi aihetta on ansiokkaasti käsitellyt omassa blogissaan julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen.
Valtioiden ja myös yritysten haastaminen oikeuteen ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta tai toimenpiteiden laiminlyönnistä on uusi kiinnostava ilmastoaktivistien toimintamuoto. Rautiaisen mukaan maailmalla on vireillä jo yli tuhat ilmastovalitusta, Suomessa ei vielä yhtään.
Kestävä elämä ei ala täydellisistä valinnoista vaan suunnasta. Oma matkani vegaaniksi kesti melkein 20 vuotta oheisen julisteen näkemisestä. Ja sen jälkeen se mikä oli selvää vuonna 1995, tuli pysyväksi osaksi arkea vasta 2007.
Jokainen valinta on kuitenkin oikeaan suuntaan ja arvostettavaa! Mikä olisi sun askel kohta kestävää arkea tänä vuonna?
Kirjoittelin omasta pitkästä siirtymästä Substackiin: https://leostranius.substack.com/p/kestava-elama-ei-ala-taydellisyydesta
Third Rockin toimitusjohtaja viides kokonainen vuosi. Yritysvastuuregulaation lässähdyksestä huolimatta varsin kelvollista ja toivottavasti vaikuttavaa tekemistä noin 100 eri yrityksen tai organisaation kanssa. Lyhennetty työviikko täydellä palkalla sai mukavasti huomiota ja herätti paljon kiinnostusta.
Liikuntaa kertyi vuoden aikana yhteensä 862 tuntia. Uintia 281 km, pyöräilyä 8085 km ja juoksua 1302 km. Joka aamu kevyt venyttely ja 7 minute workout.
Kesäloman aluksi tein omatoimisen triathlonin täysmatkan. Lisäksi kertyi kaksi puolimatkaa, maraton/ultrajuoksu (51 km) ja 16 puolimaratonia.
Kirjallisuutta. Vuoden alussa ilmestyi kirjani 1,5 astetta parempi arki. Yhteensä luin tai kuuntelin vuoden aikana 250 kirjaa.
Kävin 50 lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Tästä aiheesta on tavoitteena kirjoittaa seuraavaksi kirja. Omaksi yllätyksekseni sain kirjan tekemistä varten jopa apurahan Suomen tietokirjailijoilta.
Luottamustehtäviä. Olen saanut olla Animalian hallituksessa edistämässä eläinten oikeuksia ja toimia Myrskyvaroitus-yhdistyksen hallituksen neuvonantajana edistämässä ilmastoasioita.
Matkustelua ja kokouksia. Yhteensä 70 matkapäivää. Suurin osa kotimaassa. Kesällä maata pitkin Kilpisjärven kautta Pohjois-Norjaan Tromssaan ja Lofooteille. Tänäkään vuonna ei ainuttakaan lento- tai laivamatkaa. Lisäksi vuoden aikana yhteensä 837 kokousta.
Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Tästä yhteistyöstä julkaistiin toukokuussa ensimmäinen räp-kappale. Biisin nimi on ”Poljen poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen.
Sijoituksia. Lahjoitimme 10,13 % kotitalouden nettotuloista (9740,50 e) hyväntekeväisyyteen. Uskon, että kaikkein vastuullisinta ja tuottoisinta sijoittamista pidemmällä tähtäimellä on rahan lahjoittaminen niille tahoille, jotka edistävät kestävää maailmaa.
Unta kertyi vuoden aikana keskimäärin 6 tuntia ja 2 minuuttia yössä. Keskimäärin 7 minuuttia vähemmän yössä kuin edellisen vuonna.
Saa olla kiitollinen ja onnellinen, että tänä vuonna on pysynyt terveenä ja hyvässä kunnossa sekä voinut tehdä niin paljon sitä mistä tykkää eli käytännössä mm. harrastaa triathlonia.
Mitä tuli tehtyä eli vuoden 2025 liikunta numeroina…
-Uinti: 125,5 h, 281 km -Pyörä: 391 h, 8085 km -Juoksu: 142,5 h, 1302 km -Fysiikka: 175 h -Muuta: 28 h
(Suuri osa tunneista/kilometreistä on arkiliikuntaa tai höntsäilyä eikä tavoitteellista treenaamista)
Tämä pitää sisällään myös yhden omatoimisen täydenmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-/ultrajuoksun (51 km) ja 16 puolimaratonia sekä päivittäiset 7 minute workout -treenit.
Liikuntaa yhteensä 862 h. Keskimäärin 16,5 tuntia viikossa tai 2 h 22 min päivittäin.
Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria?
Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.
Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.
Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta.
Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään.
Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä.
Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.
Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä.
Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
Kirjamessujen kävijämäärät rikkoivat viime viikolla uusia ennätyksiä. Kirjat kiinnostavat, joten tässä pari erinomaista kirjasuositusta kaikille, jos ette ole jo lukeneet/kuunnelleet tai muuten jo täyttäneet sähköistä tai fyysistä kirjahyllyä uusilla kirjoilla viikonlopun aikana.
Sami Keto: enemmän kuin sapiens
Mitä on olla ihminen? Kohti kestävämpää suhdetta maailmaan! Loistava kirja lajien luontosuhteesta. Kirja laajentaa ja syventää merkittävästi sen esikuvana toiminutta sinänsä erinomaista Yuval Noah Hararin Sapiens - Ihmisen lyhyt historia -teosta. Sami Keto osoittaa lukemattomin esimerkein upeasti ihmisen paikan osana luontoa.
”Maailman vaikutusvaltaisimpia eliöitä ovat olleet sinibakteerit, jotka muuttivat maapallon ilmakehän hapellisiksi ja mahdollistivat valtavan määrän muun elämän kehittynistä.”
Kun ihastellaan tai kauhistellaan ihmisen maankäyttöä esimerkiksi maanviljelyksen myötä, on hyvä muistaa, että lehtimuurahainen on harjoittanut menestyksellistä maanviljelyä jo 50 miljoonan vuoden ajan. Tai kun ihastellaan ihmisen kommunikointikykyä, kannattaisi vaikka tutustua valaiden tai delfiinien viestintään. Ihminen ja sen kulttuuri on täysin riippuvaista luonnosta. Kannattaa toimia ja elää sen mukaan.
Paavo Teittinen: Pitkä vuoro - Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen
Jos kuvittelit, että pakkotyötä ei ole Suomessa, kannattaa lukea tai kuunnella tämä kirja. Viimeistään nyt jokaisen yrityksen kannattaisi hiukan tarkistaa käytäntöjään omassa toiminnassa ja arvoketjussa sekä varmistaa, että siellä toteutuu edes alkeelliset ihmisoikeudet.
Ravintolat, marjanpoiminta, siivous, rakennusala. Viranomaisten kyvyttömyys ja haluttomuus puuttua ilmiselviin väärinkäytöksiin. Paavo Teittinen maalaa lohduttoman kuvan siitä, miten heikossa asemassa olevia ulkomaalaisia hyödynnetään rahanteon ja bisneksen välineinä, kun samaan aikaan puhutaan kauniita yritysvastuusta. Mitä kaikkea paljastuukaan muilta aloilta, joita ei ole tässä kirjassa käyty läpi?
Kiitos @enemmankuinsapiens ja @instapaavo_official
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!
Täällä edellisten vuosien palkitut https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/