Viikonlopun shoppailua

Lauantaina (24.10.) osallistuin Helsingin Narinkkatorilla Ilmastoherätys -tempaukseen. Soittelimme herätyskelloja päättäjille. Kööpenhaminan ilmastokokoukseen on aikaa enää reilu kuukausi ja kaikki keskeiset neuvottelukysymykset ovat edelleen auki. Tästä sitoutumisen vaikeudesta Maan ystävien Meri Pukarinen on kirjoittanut osuvasti. Lauantain tempauksessa kyse oli kansainvälisestä 350.org-kampanjan toimintapäivästä, jossä järjestettiin yli 5200 ilmastotempausta 181 maassa. Mainio meininki! Ilmastotempauksen jälkeen siirryimme paradoksaalisesti keskustan humuun shoppailemaan. Mukaan tarttuivat Juoksija- ja Fillari -lehdet sekä tietokoneen hiiri ja uusi matkapuhelin. Olo … Lue lisää

Kolilla Jumalan pikkusormi

Torstaina (22.10.) suuntasin Joensuuhun ja Kohtuus Vaarassa -tapahtumaan.  Olin paikalla puhumassa ilmastonmuutoksesta ja valmistatumisesta Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. Erinomaisen hyvin järjestetty tilaisuus ja innostava keskustelu! Junamatkan Helsingistä Joensuuhun yritin tehdä töitä. Lienee kuitenkin mahdoton ajatus, että junassa välillä Helsinki-Joensuu olisi kunnollinen matkapuhelinkenttä, jotta yhteys verkkoon toimisi. Joensuusta matka jatkui perjantaina (23.10.) Kolille ja Paimentupaan. Perille saapuessani huomasin, että olen ollut samassa paikassa Annukan kanssa 2003-2004 vuoden vaihteessa lomailemassa. Silloin kypsyttelimme mm. päästöstä … Lue lisää

Nuorten järjestökiinnittyneisyys heikkenee

Osallistuin (13.10.) Säätytalolla opetusministeriön nuorisoyksikön sekä arviointi- ja avustustoimikunnan järjestämään järjestöseminaariin. Tilaisuuden kiinnostavinta antia oli Nuoran pääsihteeri Tuomas Kurttilan puheenvuoro Nuorten vapaa-aikatutkimuksesta. Kesällä 2009 ilmestyneen selvityksen mukaan yhä harvempi nuori kiinnittyy järjestöihin. Nuorten toiminta yksilöllistyy ja projektisoituu. Yhä harvempi nuori kokee voivansa vaikuttaa yhteisiin asioihin. Järjestöosallistumisen laskua on tapahtunut erityisesti kaikkein nuorimpien osalta. Ne jotka osallistuvat järjestötoimintaan, osallistuvat siihen myös harvemmin kuin aiemmin ja suhtautuvat siihen aiempaa kriittisemmin. Lisäksi ne … Lue lisää

Ilmaiset pääästöoikeudet tuottavat vääriä kannustimia

Maanantai on viikon paras päivä, koska silloin kaikki kiva alkaa. Aamulla (12.10.) valmistelin eduskunnan ympäristövaliokunnalle lausuntoa EU-komission esityksestä hiilivuodolle alttiista teollisuusaloista. On typerää, että suuri osa EU:n teollisuuden aloista lasketaan olevan hiilivuodolle alttiita ja oikeutettuja saamaan päästöoikeuksia ilmaiseksi vaikka EU:n ulkopuolisten maiden päästövähennyksistä ei ole vielä edes tietoa! Komission esitys tekee päästökauppajärjestelmästä tehottoman ilmastopolitiikan keinon. Ilmaisjaon myötä päästöoikeuksien huutokaupasta saatavat tulot vähenevät ja näin ollen investointimahdollisuudet energiatehokkuustoimenpiteisiin, uusiutuviin energialähteisiin ja … Lue lisää

Hyvää hiljaisuuden päivää ja muita menoja

Aamulla 7.10. olin YLE:n Aamu-tv:ssä keskustelemassa ilmastopakolaisuudesta. Ohjelma on katsottavissa täältä. Kirjoitin aiheesta myös blogimerkinnän: Ilmastopakolaisuus uhkaa satoja miljoonia. Päivä jatkui kestävän kehityksen toimikunnan kokouksella. Aiheena oli tällä kertaa kestävän kehityksen tietopohjan vahvistaminen – Tutkimuksen ja politiikan vuorovaikutus. Kokousmateriaali on luettavissa täältä. Ehkä kiinnostavin esitys oli professori Jyri Seppälän katsaus ENVIMAT-hankkeen tuloksiin. Hankkeen raportti osoittaa, että energiaintensiivinen vientiteollisuus ei selitä Suomen korkeaa luonnonvarojen kulutusta eikä suomalainen teollisuus ole erityisen ekotehokasta … Lue lisää

Luonto-Liiton pääsihteeriksi

Maanantaina 14.9.2009 julkistettiin valintani Luonto-Liiton pääsihteeriksi. Luonto-Liiton luotsaamisesta tulee kivaa ja inspiroivaa. Tavoitteena on pistää Suomen ympäristöpolitiikka kuntoon sekä lasten ja nuorten luontoharrastus uuteen nousuun! Hommat Luonto-Liitossa aloitan marraskuussa. Toivon tuovani Luonto-Liittoon kokemusta ja asiantuntemusta suomalaisesta ympäristöliikkeestä sekä näkemystä ympäristöpoliittisesta vaikuttamistyöstä. Nuoret ovat yhä enemmän huolissaan ympäristöongelmista ja ilmastonmuutoksesta. Luonto-Liiton tehtävä on tarjota ympäristönsuojelusta kiinnostuneille lapsille ja nuorille matalan kynnyksen osallistumispaikkoja luonnonharrastamiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyen. Luonto-Liiton tiedote aiheesta on … Lue lisää

Loma on alkanut

Viikonloppu vierähti Animalian kesäleirillä Nuuksiossa, ystävien luona Kylmälässä sekä Otso Anteron nimijuhlissa Helsingissä. Samalla tuli pyöräiltyä (108 km), saunottua ja uitua. Puhumattakaan erinomaisen hauskoista ja inspiroivista keskusteluista. Sitä tuntee itsensä vain niin etuoikeutetuksi. Samalla alkoi virallinen loma. Tarkoituksena on hengailla saaristossa ja suunnata ensi viikon loppupuolella kohti Lissabonia. Matkan varrella käydään katsastamassa eurooppalaisia ekokaupunkeja ja pyöräillään Hollannissa. Maanantaina jatkuu Saksan Bonnissa neuvottelut Kioton jälkeisestä ilmastosopimuksesta. Kirjoitin aiheesta Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoblogiin: … Lue lisää

Ota elämäsi haltuun – Zen to Done

Viikonloppuna luin Leo Babautan (katso Zen Habits -blogi) Zen To Done -verkkokirjan. Vaikka kyseessä onkin tehokkaan arjen alkeet, on teksti ilman muuta lukemisen arvoinen ja monille suorittajille siitä irtoaa paljon hyviä käytännön vinkkejä. Babauta ehdottaa otettavaksi käyttöön kymmenen tapaa. 1. Pidä mukanasi aina muistikirja, jossa on lista avoimista tehtävistä, ja johon voit kirjoittaa uudet ideat. Kun tehtävät ja ideat on kirjoitettu ylös, vapautuu pää ottamaan vastaan uusia ajatuksia. 2. Pidä … Lue lisää

Voi miten leppoisa heinäkuun viikko

Maanantaina olin lounaalla Helsingin Sanomien toimittaja Johanna Mannilan kanssa liittyen Kööpenhaminan tulevaan ilmastokokoukseen. Illalla juhlimme Maijan ja Kallen uutta nimeä Kumpulan kallioilla. Tiistaina olin koko päivän Espoossa tekemässä tietoliikennealan ympäristöpäällikön hommia. Lisäksi tutustuin lausunnolle tulleeseen päästökauppalain muuttamista koskevaan lakiesitykseen sekä kävin läpi Pidot Vuosaaressa -teoksen tekstejä. Keskiviikkona lounastin opetusministeriön Titti Laineen kanssa ministeriön valmisteilla olevasta kansalaisjärjestöstrategiasta. Lisäksi annoin Up-uutispalvelulle haastattelun EU:n energia- ja ympäristöministereiden epäviralliseen kokoukseen liittyen. On törkeää, että … Lue lisää

Lomamasennusta ennen lomaa

Heinäkuu on rentoa aikaa kun Suomi lomailee. Töissäolo onkin hiukan hassua kun mikään akuutti asia ei suoraan vyöry päälle. Toisaalta on hyvin aikaa lukea ja kirjoittaa sekä tehdä jo tulevia hommia alta pois. Viikon aikana olen lueskellut, muokannut kirja-artikkelia talouskriisin ympäristövaikutuksista, kirjoitellut artikkelia järjestöjen ilmastopolitiikasta, kolumnin Kööpenhaminan ilmastosopimuksesta, hankehakemusta kehitysyhteistyön viestintään liittyen sekä http://www.kulutus.fi -sivuille blogimerkinnän Happy Planet Indeksistä. Toki viikon aikana oli G8-maiden huippukokous Italiassa. Onkin syytä olla tyytyväinen … Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Seuraa minua Instagramissa