Mikael Granlundin myyttinen ilmaveivi on enemmän kuin inspiroiva yksilösuoritus.
Kyse on myös hyvästä jengistä (joukkueesta) ja meiningistä sekä luovasta yleisöstä, joka tekee asiasta ilmiön.
Tämä kaikki ilmentää hyvin myös nykypäivän kansalaisvaikuttamista. Seuraavassa on neljä havaintoa ilmaveivistä ja kansalaistoiminnasta.
Maanantai: Heräsin klo 5.00 käymään läpi Ekopop-kirjan toimitettuja lukuja. Tämän jälkeen kävin juoksemassa, päivitin blogia ja luin sähköposteja sekä kävin hankkimassa uuden sykemittarin (Garmin 310xt). Lounaan jälkeen vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja osallistuin Vanhalla ylioppilastalolla Ilmastonmuutos käytännössä -kirjan julkaisutilaisuuteen, johon itsekin olen kirjoittanut yksilöistä ja järjestöistä ilmastonmuutostalkoissa. Tämän jälkeen kokoustin yhdessä Luonto-Liiton puheenjohtajiston kanssa. Ilta hurahtikin sitten Tom Henrikssonin kanssa Ekopop-kirjan tekstejä läpikäydessä. Nukkumaan menin klo 0.30.
Vieraskynäblogissa Nelli Heinimo
Haastaessamme ihmisiä tarkastelemaan kriittisesti kulutustottumuksiaan tulemme tosiasiassa kutsuneeksi heitä paljon suurempaan prosessiin: eräänlaiseen oman elämän välitilinpäätökseen.
Jos haasteeseen päättää heittäytyä täysillä, saattaa joutua ongelmallistenkin aiheiden äärelle.
Arjen haasteissa sukkuloiva ihminen ei usein koe tarpeelliseksi reflektoida valintojaan sen kummemmin, jos asiat tuntuvat sujuvan kohtuullisen hyvin. Totutuissa tavoissa pitäytyminen palvelee arjen sujuvuutta, muttei välttämättä meitä itseämme tai ympäristöä – olemmehan muun muassa tottuneet ostamaan tavaraa mielihalujemme mukaan ja heittämään sitä pois surutta.
Maanantai: Nousin ylös noin klo 5.30. Ensimmäisenä tarkistin sähköpostini ja Facebook-statukset Tämän jälkeen juoksin 10 km aamulenkin, venyttelin ja kävin suihkussa sekä söin aamupalan. Lisäksi viimeistelin vastaukseni Jyrki Kataisen kysymyksiin koskien hallitustunnusteluita. Pyöräiltyäni Luonto-Liiton toimistolle sain ensimmäisenä vastata MTT:n tutkimushaastatteluun koskien ympäristömyötäisen ruuan ohjauskeinoja. Tästä olen kirjoittanut mm. Animalian blogiin: Viisi askelta ympäristö- ja eläinystävälliseen ruokaan. Lounaalla kävin Niklaksen kanssa ja iltapäivän aluksi vedin Luonto-Liiton toimistokokouksen. Iltapäivällä kävin läpi vielä www-suunnittelijan kanssa verkkosivujen tilannetta ja luin sähköposteja. Tämän jälkeen pyöräilin kotiin, jonne olimme kutsuneet Christinan, Lylan, Danielin ja Minnan. Hauskan ja rennon illan päätteeksi kävin läpi Ekopop-kirjan tekstejä. Nukkumaan menin noin klo 0.30.
Eduskuntavaaleista (17.4.) tuntuu olevan jo ikuisuus vaikka todellisuudessa aikaa on kulunut vain kolme viikkoa. Pyysin kampanjan jälkeen tukiryhmältäni (161 henkilöä) palautetta pieneen kyselyyn. Vastauksia sain yhteensä 36 kpl.
Oheisessa kuvassa on keskiarvot siitä miten eduskuntavaalikampanjani onnistui tukiryhmän mielestä kussakin teemassa (vaihtoehto 1=huonosti – vaihtoehto 5=erinomaisesti):
Tässä lisäksi vielä kampanja tiivistetysti numeroita sekä vapaa arvioni siitä, mikä kampanjassani onnistui, mitä olisi voinut tehdä paremmin ja mitä jatkossa pitäisi ottaa huomioon.
1. Kampanja numeroina:
Hyvät Toverit!
Vapun pitää olla aatteellinen ja nousta aidoista tunteista.
Hyvässä vappupuheessa taivaalle heijastetaan Batman-tyyliin Joutsenmerkki ja puhutaan tippa linssissä suomalaisesta työstä ja globaalista pääomasta. En tee kuitenkaan näin.
Näinä päivinä ympäristöasioista puhuminen on vaikeaa. Siksi en puhu niistä. Paitsi sen verran, että pyydän kaikkia tovereita nostamaan lähimmän roskan maasta ja viemään sen roskikseen. Vappu on irvokkaan sottaamisen juhla. Lupa roskata. Ihme perinne. Tällä puheella haluan siis aiheuttaa teille hiukan syyllisen olon ja olla pikkuisen kiukkuinen.
Tshernobyl-päivän mielenosoitukseen osallistui 26.4. Helsingissä noin 900 ihmistä. ”Ydinaseissa käytetään ydinvoimaloista saatua ja sen jälkeen edelleen rikastettua polttoainetta. Pelko, että ydinasemateriaalia joutuu sellaisille tahoille joiden todellakaan emme halua saavan mahdollisuutta rakentaa likaista pommia tai oikeaa ydinasetta, on todellinen”, muistutti Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius. Ohessa lyhyt video mielenosoituskulkueesta. Lisää tietoa täällä.
26.4.2011 on kulunut tasan 25 vuotta Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Ympäristöjärjestöt vaativat uudelta eduskunnalta ja hallitukselta sitä, että uusia ydinvoimalalupia ei anneta eikä kahta jo myönteisen periaatepäätöksen saanutta ydinvoimalaa rakenneta. Tervetuloa Tshernobylin muistopäivän mielenosoitukseen tiistaina 26.4. klo 17 alkaen Helsingin Rautatientorille. Lue lisää ympäristöjärjestöjen tiedotteesta: Tšernobyl-päivänä mielenosoittajat muistuttavat ydinvoiman riskeistä.
Maanantai: Aamulla kävin juoksemassa vaalihumun pölyt pois iholta, päivitin verkkosivuni ja kävin läpi sähköposteja. Vaikka eduskuntavaalien kokonaistuloksessa uusi Suomi näyttää synkältä ja persuilleen menneeltä, löytyy siitä toki myös monta kirkasta valonpilkahdusta. Ainakin olen itse inspiroitunut vaalikampanjasta ja 1429 äänestä. Kiitos teille kaikille upeille ihmisille, joiden kanssa sain tehdä tätä! Iltapäivän olin jälleen Luonto-Liitossa ja vedin toimistokokousta. Illan istuin hallituksen kokouksessa. Vaalien jälkeen on hyvä orientoitua ympäristöjärjestötyöhön. Iltapäivällä tiedotimme viikonlopun liittokokouksen puheenjohtajavalinnasta.
Kirjoitus on julkaistu 31.3.2011 Netcyclerin blogissa.
Siinä missä vanhemmat sukupolvet ovat arvostaneet ja säästäneet tavaraa, nuoremmille tavarasta luopuminen ei ole temppu eikä mikään. Tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi yhä useampi meistä painii ylettömän tavarapaljouden keskellä.
Tavaraähky aiheuttaa helposti sen, että tilaa tarvitaan enemmän. Pitää hankkia yksi hylly tai kaappi lisää. Kun kaappeja ei mahdu nykyiseen asuntoon, pitää hankkia uusi huone eli suurempi asunto – mieluiten vielä isolla varastotilalla tai vaatekaapilla varustettuna. Tämä taas kuluttaa entistä enemmän luonnonvaroja asunnon lämmityksen ja valaistuksen myötä.
Haasteeseen pyritään vastaamaan milloin milläkin kevätsiivouksella tai ryhtiliikkeellä. Nurkkiin kertyy kuitenkin jatkuvasti uutta roinaa, vaikka olisi kulutuskriittinenkin. Mitä ihmettä siis pitäisi tehdä?
Kuormittaako kehoa enemmän lomailu vai työarki? Oma kokemukseni on, että vaikka lomailisi pitkään ja ottaisi todella rennosti, voi loma olla kuormittavampaa kuin työarki.
Tein kesällä yhteensä neljä mittausta Firstbeatilla. Käytännössä siis pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa neljänä eri ajankohtana kolmen vuorokauden ajan.
Mittausten tulokset vahvistivat omat tuntemukseni monien vuosien ajalta. Loma ja lomailu on kivaa, mutta itselleni lomailu on rankempaa ja kuormittavampaa kuin esimerkiksi intensiivinen työnteko.
Tein kolmen päivän mittauksen kesäkuussa keskellä tiukkaa työrupeamaa. Tällöin tulokset olivat erinomaiset eli tarkemmin ottaen 85/100.
Sen sijaan kiinnostavaa oli katsoa tuloksia kun tein mittauksen lomaillessani lasten ja puolison kanssa. Tuolloin tulokset olivat 76/100. Stressi oli korkeammalla kuin töissä ollessa ja uni heikompaa. Liikunta oli erinomaisella tasolla. Kokonaisuudessa voimavarat pysyivät vielä lähtötasolla ja palautuminen oli riittävää.
Kolmas lomamittaus ajoittui kohtaan, jossa olimme kahdestaan toisen lapsen kanssa matkalla Lofooteille ja takaisin. Tuolloin tulokset heikkenivät edelleen ollen 71/100. Stressi kyllä väheni edelliseen mittaukseen verrattuna, mutta uni heikkeni edelleen ja yllättäen myös liikunta tippui aiemmista 100/100 tuloksista tasolle 87/100.
Keskimääräinen tulos omassa ikä- ja sukupuoliryhmässäni on Firstbeatin mukaan 58/100 eli elämä on kuormittavaa ja voimavaroja syödään melkein jokaisella osa-alueella. Itse sain vastaavat mittaustulokset (53/100) kun olin tehnyt täydenmatkan triathlonin ja mietin tätä kirjoittaessa, että jos ihmisistä keskimäärin tuntuu samalta kuin minusta silloin, niin ei ihmekään, jos ei jaksa ja voimavarat on vähissä. Täytyy sanoa, että sitä on todella onnekas, kun pystyy palautumaan ja on näin paljon energiaa käytössä. Tätä taustaa vasten voi myös pohtia, että ehkä aktiivinen elämä sittenkin antaa enemmän keholle kuin kuormittaa sitä.
Vaikka tämä on ollut pitkä, rento ja ihana loma, niin onneksi työt jatkuvat ja pääsen taas vahvistamaan voimavaroja ja palutumista kuormittavan loman jälkeen.
Lue tuloksista tarkemmin www.leostranius.fi
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.
Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka.
Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki.
Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e.
Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi
Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa.
#norja #lofootit #lappi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa.
Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo.
Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!
Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun.
#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Miten palauduin triathlonista?
Tein pari päivää sitten omatoimisesti triathlonin täysmatkan.
Täytyy sanoa, että kyllähän se keho tuossa todella koville ja aikamoiseen stressitilaan joutui, vaikka tein suorituksen tietoisesti kevyesti ja kokonaisuudessaan peruskuntoalueella.
Välittömästi triathlonin jälkeen:
-etova olo eikä ruoka maistunut vaikka energiavajetta oli huomattavasti
-niska oli jumissa
-hiukan huimausta ja näön hyvin lievää sumenemista.
-sain nukuttua yöllä vain 4 h 35 min.
Seuraavana päivänä:
-kyynärtaipeet olivat kipeät ja käsien suoristaminen sattui (mistä ihmeestä tämä tuli?)
-pää ja niska olivat lievästi kipeät
-etureidet olivat kipeät ja portaiden kävely alaspäin oli tuskallista
-vasemman jalan akillesjänne sattui portaita alas kävellessä
-oikean jalan etuvarpaan kynsi oli kipeä
-leposyke oli ensimmäisenä aamuna noin 10 lyöntiä normaalia korkeammalla
Toisena päivänä:
-leposyke oli palautunut normaaliksi, mutta kehon lämpötila oli 0,4 astetta normaalia korkeammalla.
-etureidet, vasemman jalan akillesjänne ja oikean jalan etuvarpaan kynsi olivat edelleen arkoja.
-aamuvenyttelyt ja 7 minuutin lihaskuntotreeni tuntui jo melkein normaalilta
-pyöräilin kevyesti noin 12 km ja osallistuin Helsingissä Pride-tapahtumaan
Garminin urheilukellon mukaan kehon energiatilanne (body battery) oli suorituksen jälkeen seuraavana aamuna vain 17/100 ja harjoitteluvalmius oli 1/100. Toisena aamuna Body batteri olikin jo 88/100, mutta harjoitteluvalmius edelleen heikko.
Nyt kolmantena aamuna/päivänä olo tuntuu jo kuitenkin energiseltä tai ainakin normaalilta ja sellaiselta, että ihan hyvin voisi lähteä treenaamaan.
Täytyy todeta, että palautuminen on oikeastaan aika mahtavaa! Tässä tuntee sen miten oma keho muuttuu aiempaan verrattuna hyvin raihnaisesta ja osatoimintakykyisestä taas takaisin tunti tunnilta ja päivä päivältä kykenevämmäksi ja parempivointiseksi. Hyvä muistutus siitä, miten iso rooli fyysisellä suorituskyvyllä on omaan jaksamiseen, toimintakykyyn ja mielen hyvinvointiin.
#triathlon
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?
Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal.
Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain.
Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?
Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal
Yhteensä 3937 kcal
Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal.
Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan:
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal
Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!
Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
