Kävin lounaalla ystäväni kanssa. Valittelin hänelle sitä, että käytän aikaani niin paljon omaan hyvinvointiin, kuten urheiluun, kirjoihin tai kirjoittamiseen, lintuharrastukseen ja ystävien kanssa olemiseen.
Hänen, kuten useimpien, mielestä jokaisen kannattaa pitää huolta itsestään, jotta jaksaa vaikuttaa. Varsinkin siinä tilanteessa tämä ”omien akkujen lataus” on ihan järkevää, jos ei ole muuten selvää näkyä siitä, mihin juuri tällä hetkellä kannattaa vaikuttaa. On siis järkevää tehdä jotain omaan itseen liittyvää, jos ei muutakaan keksi.
Tässä herää kuitenkin heti kysymys, että kuinka suuri osa vuorokaudesta tai viikosta pitää varata omien akkujen latailuun tai kuinka monta vuotta sitä pitää tehdä ennen kuin voi ryhtyä tekemään jotain laajemmin merkityksellistä. Ja eikös vaikuttava tekeminen ole myös omiaan luomaan merkitystä ja kasvattamaan sitä omaa hyvinvointia. Vaikka joillekin omaan itseensä ja ”palautumiseen” keskittyminen voi olla tekosyy toimettomuuteen, siitä ei ole kuitenkaan tässä pohdinnassa nyt kyse.
Lisäksi kyllähän se on aika selvää mitä tässä ajassa pitäisi tehdä. Nyt kun ympäristö- ja vastuullisuuskysymykset ottavat rajusti takapakkia, tarvittaisiin niitä ihmisiä, jotka pystyvät pitämään liekkiä yllä ja tarvittaessa houkuttelemaan uusia ihmisiä mukaan toimintaan. Vaikeampaa on kuitenkin määritellä se millä konkreettisilla toimilla ja mitä kautta kestävyysmuutosta olisi fiksua tai tehokasta edistää.
Kannattaako edistää ESG-asioita yritysten kautta, lähteä mukaan puoluepolitiikkaan, vapaaehtoiseksi asiantuntijaksi järjestöihin, osallistua mielenosoituksiin, kirjoitella kirjoja tai tehdä kantaaottavaa taidetta. Tässä vain muutamia mainitakseni.
