Viikkopäiväkirja 20 (16.-22.5.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa ja kirjoitin lyhyesti jääkiekon maailmanmestaruuden myötä lajin ympäristövaikutuksista. Pyöräiltyäni Luonto-Liiton toimistolle tapasin uuden työharjoittelijamme Anun. Lounasta söin yhdessä Mikael Kallavuon kanssa. Keskustelimme mahdollisesta wikileaks-tyyppisestä ympäristörikosten paljastamissivustosta. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja kokoustin yhdessä puheenjohtajan ja talouspäällikön kanssa. Illalla istuin Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa. Illalla isä tuli vielä yökylään matkalla Joensuusta Brysseliin.

Lue lisää

Viikkopäiväkirja 19 (9.-15.5.2011)

Maanantai: Heräsin klo 5.00 käymään läpi Ekopop-kirjan toimitettuja lukuja. Tämän jälkeen kävin juoksemassa, päivitin blogia ja luin sähköposteja sekä kävin hankkimassa uuden sykemittarin (Garmin 310xt). Lounaan jälkeen vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja osallistuin Vanhalla ylioppilastalolla Ilmastonmuutos käytännössä -kirjan julkaisutilaisuuteen, johon itsekin olen kirjoittanut yksilöistä ja järjestöistä ilmastonmuutostalkoissa. Tämän jälkeen kokoustin yhdessä Luonto-Liiton puheenjohtajiston kanssa. Ilta hurahtikin sitten Tom Henrikssonin kanssa Ekopop-kirjan tekstejä läpikäydessä. Nukkumaan menin klo 0.30.

Lue lisää

Viikkopäiväkirja 18 (2.-8.5.2011)

Maanantai: Nousin ylös noin klo 5.30. Ensimmäisenä tarkistin sähköpostini ja Facebook-statukset Tämän jälkeen juoksin 10 km aamulenkin, venyttelin ja kävin suihkussa sekä söin aamupalan. Lisäksi viimeistelin vastaukseni Jyrki Kataisen kysymyksiin koskien hallitustunnusteluita. Pyöräiltyäni Luonto-Liiton toimistolle sain ensimmäisenä vastata MTT:n tutkimushaastatteluun koskien ympäristömyötäisen ruuan ohjauskeinoja. Tästä olen kirjoittanut mm. Animalian blogiin: Viisi askelta ympäristö- ja eläinystävälliseen ruokaan. Lounaalla kävin Niklaksen kanssa ja iltapäivän aluksi vedin Luonto-Liiton toimistokokouksen. Iltapäivällä kävin läpi vielä www-suunnittelijan kanssa verkkosivujen tilannetta ja luin sähköposteja. Tämän jälkeen pyöräilin kotiin, jonne olimme kutsuneet Christinan, Lylan, Danielin ja Minnan. Hauskan ja rennon illan päätteeksi kävin läpi Ekopop-kirjan tekstejä. Nukkumaan menin noin klo 0.30.

Lue lisää

Tule mukaan: Tshernobyl-muistopäivän mielenosoitus

26.4.2011 on kulunut tasan 25 vuotta Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Ympäristöjärjestöt vaativat uudelta eduskunnalta ja hallitukselta sitä, että uusia ydinvoimalalupia ei anneta eikä kahta jo myönteisen periaatepäätöksen saanutta ydinvoimalaa rakenneta. Tervetuloa Tshernobylin muistopäivän mielenosoitukseen tiistaina 26.4. klo 17 alkaen Helsingin Rautatientorille. Lue lisää ympäristöjärjestöjen tiedotteesta: Tšernobyl-päivänä mielenosoittajat muistuttavat ydinvoiman riskeistä.

Tulevan viikon menot (viikko 13, 28.3.-3.4.2011)

Ohessa ensi viikon (vko 13 / 28.3.-3.4.2011) menoni.

Kuluneen viikon (vko 12) yhteenveto on luettavissa viikkopäiväkirjasta.

Maanantai 28.3.
– klo 7-9 Eduskuntavaalikampanjointia Sörnäisissä
– klo 10-11 Eduskuntavaalikampanjan palaveri Peggyn kanssa
– klo 13-14 Luonto-Liiton toimistokokous
– klo 14-15 Nettisivujen suunnittelukokous
– klo 16.30 Lohjalle
– klo 18-20 Ympäristöstä on kyse -vaalipaneelia vetämässä

.

Tiistai 29.3.

Lue lisää

Viikkopäiväkirja 11 (14.-20.3.2011)

Maanantai: Aamulla pidimme lyhyen palaverin eduskuntavaalikampanjapäällikkö Peggyn kanssa ja sovin esitteen painosta sekä kirjoittelin koulutuspolitiikasta. Muuten jäin aamupäiväksi kotiin parantelemaan flunssaa ja lukemaan sähköposteja. Iltapäivällä pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle vetämään viikkopalaveria, jonka jälkeen istuin Ympäristöareenan hallituksen kokouksessa. Välissä annoin haastattelun Aamulehdelle ydinvoimapolitiikasta Suomessa.  Päivän päätteeksi pidimme vielä Luonto-Liiton puheenjohtajiston puhelinpalaverin sekä valmistelin tulevan viikon hallituksen ja valtuuston kokousta. Tiistai: Osallistuin aamulla Keskustan tiedotus- ja aamiaistilaisuuteen aiheena ”Keskusta edustaa suomalaista kuluttajaa ja … Lue lisää

Tulevan viikon menot (viikko 11, 14.-20.3.2011)

Ohessa ensi viikon (vko 11 / 14.-20.3.2011) menot. Kuluneen viikon (vko 10) yhteenveto on luettavissa viikkopäiväkirjasta. Maanantai 14.3. – klo 13-14 Luonto-Liiton toimistokokous – klo 14-16 Ympäristöareenan hallituksen kokous – klo 16-18 Luonto-Liiton puheenjohtajiston kokous – klo 18-20 10:10 -kampanjan Kick off elokuvateatteri Orionissa Tiistai 15.3. – klo 9-10 Keskustan tiedotustilaisuus: Keskusta edustaa suomalaista kuluttajaa ja puolustaa suomalaista tuottajaa – Toimistolla koko päivän – klo 18-20 Kynttilämielenosoitus ydinvoimaa vastaan Kiasma/Eduskuntatalo … Lue lisää

Lapset luontoon 2011 ja Kevätseuranta

Luonto-Liitto ja 13 yhteistyötahoa käynnisti tänään (10.3.) Lapset luontoon 2011 -kampanjan. Kampanjan tavoitteena on kertoa, että luontosuhde on tärkeä kaikille lapsille ja että sen tukemiseen tarvitaan niin vanhempien kuin yhteiskunnan apua. Lapset ja nuoret viettävät yhä enemmän aikaa verkossa. Ympäristövastuullinen kansalaisuus ja luonnon arvostaminen edellyttävät omakohtaista luontosuhdetta, joka syntyy havaintojen ja kokemusten kautta. Kampanjalla haluamme tarjota lapsille mahdollisuuden tunkea kourat multaan, uida luonnonvesissä ja kuunnella metsän hiljaisuutta. Kampanjalla on kolme … Lue lisää

Viikkopäiväkirja 9 (28.2.-6.3.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Ennen hommien aloittamista tutustuin viikonloppuna julkaistuun Kokoomuksen vaaliohjelmaan ja minut kuvattiin Kaisa Lekan vaalivideoon. Olen inspiroituneena seurannut Kaisan pyöräretkiä. Kaisa näyttää omalla esimerkillä millaista on tulevaisuuden hiilineutraali ja ekologinen lomamatkailu. Lounaalla kävin Maria Vuorelman ja Samuli Sinisalon kanssa 10:10-kampanjaan liittyen. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja istuin VR:n ilmastonmuutosaiheisen kirjoituskilpailun palkintoraadin kokouksessa, jossa valitsimme kilpailun voittajat. Täytyy sanoa, että 4-5-luokkalaisten kirjoitustaso on aivan … Lue lisää

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Seuraa minua Instagramissa