Minulla oli ilo kuunnella Animalin 60-vuotisjuhlawebinaaria Eläinten oikeudet 2020-luvulla. Paljon onnea 60-vuotias Animalia!
Tällä viikolla julkaistiin myös Eläinoikeusraportti. Raportin yhteydessä selvitettiin suomalaisten asenteita eläinten oikeuksia, eläinkokeita, eläintuotannon tukemista ja lihansyöntiä kohtaan. Gallupin tulokset tukevat aiempia kyselyitä: suomalaiset haluavat eläimille parempaa.
Esimerkiksi 74 % suomalaisista haluaa eläinten itseisarvon kirjattavaksi lakiin. Vastaavasti 85 % suomalaisista on osin tai täysin sitä mieltä, että eläinten tulee saada toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.
Omat muistoni Animaliasta juontaa juurensa vuosikymmenten taakse:
Koronapandemian myötä olemme siirtyneet tilaamaan päivittäiselintarvikkeet kotiinkuljetuksena. Pakettiauto tuo kotiovellemme 1-2 kertaa viikossa viikossa isohkon ruokaerän.
Tämä on kätevää. Itseäni huolestuttaa kuitenkin kotiinkuljetuksen aiheuttama ilmastovaikutus. Päästöjä syntyy nähdäkseni ainakin pakettiauton ajosta ja kuljetuksessa käytettävistä pahvilaatikoista.
Seuraavassa olen arvioinut ja laskenut ruuan kotiinkuljetuksen aiheuttamat päästöt kuljetusten ja pakkausmateriaalien osalta.
Olen kuunnellut tai lukenut viime aikoina kirjoja keskimäärin yhden päivässä. Esimerkiksi viime vuoden aikana kuuntelemani/lukemani kirjat löytyvät täältä.
Ehtiikö päivässä tehdä muuta kuin kuunnella kirjoja? Ehtii hyvin. Teen vaativaa työtä ja hoidan Helsingin kaupunginvaltuutetun tehtäviin liittyviä luottamustoimia sekä osallistun muutenkin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen samalla kun hoidan lapsiperhearjen pyörittämiseen liittyviä hommia ja kuntoilen aktiivisesti.
Seuraavassa kuvaus yhdestä päivästä (4.3.2021) ja yhdestä kirjasta.
Aloitan kirjojen kuuntelun yleensä heti aamulla, kun herään. Eilisen Maailman luonnon päivän kunniaksi valitsen tämän päivän kirjaksi Kerttu Kotakorven Suomen luonto 2100. Tutkimusretki tulevaisuuteen.
Leo Stranius Helsingin kaupunginvaltuustoon: Lähiluonnon, ilmaston ja hyvinvoinnin puolella
Olen saanut puolustaa lähiluontoa, tehdä ilmastoystävällistä ja sosiaalisesti kestävää kaupunkipolitiikkaa Helsingin kaupunginvaltuustossa viimeisen kahdeksan vuoden ajan.
Kiitos tästä mahdollisuudesta! Nyt toivon, että voin jatkaa työtä myös seuraavat neljä vuotta. Huomenna Helsinki on vihreä. Sinä päätät.
Kuuntelin tänään (16.2.2021) ilmestyneen Bill Gatesin kirjan Kuinka välttää ilmastokatastrofi.
Ensinnäkin upeaa, että Gates on havahtunut ilmastokriisiin. Hänen tilannekuva vaikuttaa myös olevan oikea. Nykyiset päästöt pitää tiputtaa nollaan mahdollisimman nopeasti. Olkoonkin, että Gates uskoo kirjassaan kovin vahvasti nykyiseen teknologiaan ja markkinavoimien ohjaukseen.
Kirjan heikkous onkin ehkä siinä, että Bill Gatesin ratkaisut perustuvat pitkälti nykymenon jatkuvuuden turvaamiseen. Yhteiskunnan sähköistäminen, ydinvoima, hiilidioksidin talteenotto ja biopolttoaineet. Kirjan kautta välittyy vahva usko siihen, että nykymeno voi jatkua ja suuren mittakaavan teknologiset ratkaisut hoitavat homman.
Siirtyminen vanhasta lineaaritaloudesa hiilineutraaliin kiertotalouteen, jossa myös luonnon monimuotoisuus vahvistuu, on tämän ajan keskeinen haaste. Ohjelmassa kiertotalous nähdään myös merkittävänä taloudellisena mahdollisuutena Suomelle.
Ohjelmassa asetetaan kolme ylätavoitetta:
Vuonna 2035 primääriraaka-aineiden kotimainen kokonaiskulutus ei ylitä vuoden 2015 tasoa.
Resurssien tuottavuus kaksinkertaistuu vuoden 2015 tilanteesta vuoteen 2035 mennessä.
Materiaalien kiertotalousaste kaksinkertaistuu vuoteen 2035 mennessä.
Yhteensä ohjelmassa on ehdotettu 41 toimenpidettä ja/tai suositustä sekä näille vastuutahot. Ohessa neljä havaintoa tai nostoa ohjelmasta.
OP Ryhmä toteuttaa yhdessä Aalto-yliopiston NIBS-ajatushautomon kanssa vuosittain suuryritystutkimuksen, jossa kysytään Suomessa toimivien 250 suurimman yrityksen johdolta näkemyksiä tulevaisuudesta ja taloudesta.
Itseäni kiinnostaa tietysti se, miten yrityksissä nähdään vastuullisuus.
Vuosi sitten tehdyssä tutkimuksessa 92 prosenttia vastaajista katsoi, että vastuullisuus on yrityksille kilpailutekijä. Tässä ei ole mitään uutta. Jo pitkään isoissa yrityksissä vastuullisuuden merkitys on muuttunut hyväntekeväisyydestä ja mainehallinnasta strategiseksi mahdollisuudeksi.
Isot yritykset ja niiden johto ymmärtävät varsin hyvin, ettei kuolleella planeetalla ole bisnestä ja liiketoiminnalta putoaa pohja, jos ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisia ongelmia ei ratkaista tai sosiaalisen vastuun kysymyksistä ei pidetä huolta. Sidosryhmät ja asiakkaat odottavat, että yritykset hoitavat vähintään oman tonttinsa kuntoon.
Vuosi 2020 oli poikkeuksellinen. Paluuta vanhaan kuitenkaan tuskin on luvassa. On aika kurkottaa menneisyyden sijaan eteenpäin ja tulevaisuuteen. Sitä ennen kuitenkin vielä kertaus menneeseen vuoteen.
Vaikka itselleni vuosi 2020 oli hyvä. Monin paikoin ja monille se on ollut kamala.
Koronapandemia on määritellyt totuttuja käytänteitä ja arkea monilla uusiksi. Yhteiskunnat ja yksilöt kykenivät kuitenkin sopeutumaan uusiin toimintatapoihin paikoin ennennäkemättömän nopeasti. Monet uudet käytännöt jäävät pysyviksi rokotteesta riippumatta.
Tämä herättää toivoa siitä, että kun alamme käsittelemään demokratioissa kriisiä kriisinä, meillä on mahdollisuus vastata myös ilmastokriisin, luontokadon ja luonnonvarojen ylikulutuksen kaltaisiin ongelmiin. Tämän takia tein myös aloitteen, että myös Helsinki julistaisi ilmastohätätilan.
Koronapandemian ohella maailmanpolitiikkaa ovat ravisuttaneet vuonna 2020 Yhdysvaltojen presidentinvaalit ja Black Lives Matter -liike. Koronapandemian myötä myös ilmastopäästöt vähenivät hetkellisesti ja liikkeelle laitettiin ennennäkemätön määrä investointeja puhtaaseen teknologiaan. Ympäristö- ja vastuullisuusteemat eivät kadonneet mihinkään politiikan, yritysten ja yksilöiden agendalta.
Koronapandemia on muuttanut maailmaa vuonna 2020 merkittävästi. Mitä jos tämä muutos onkin osittain pysyvää?
Viime keväänä monet kiittelivät sitä, että koropandemia ei iskenyt syksyllä vuoden pimeimpään aikaan. Ajateltiin, että homma on ohi muutamassa kuukaudessa. Kesällä Suomessa tilanne näyttikin hetken siltä, että epidemia on lähes selätetty. Sitten tuli syksy ja tartunnat lähtivät jälleen nousuun.
Nyt vuoden pimein aika on ohitettu, koronapandemia on edelleen keskuudessamme. On aika pohtia sitä, miten tämä aika muutti elämäämme.
Koronakeskustelussa on esiintynyt usein ajatus siitä, että tämä kaikki on jossain vaiheessa ohi ja pääsemme taas “palaamaan normaaliin”. Olen huomannut, että useissa etäkokouksien alku-, loppu- tai sivukeskusteluissa on pohdittu koronapandemiaa asenteella “sitten kun tämä on ohi”.
Mitä jos tämä ei kuitenkaan ole ohi? Vaikka itse koronapandemia saataisiin rokotusten myötä aisoihin, voi olla, että koronapandemian aiheuttamat muutokset ja uudet käytännöt jäävätkin kuitenkin pysyviksi. Ainakin osittain. Itse en usko, että paluuta vanhaan enää on.
Miten todennäköisesti koronarokotusten myötä ihmiset siirtyvät enää takaisin esimerkiksi etäkokouksista kasvokkaisiin kokouksiin, nettikaupoista kivijalkaliikkeisiin tai ruuan kotiinkuljetuksista kauppoihin ja ravintoloihin. Kuinka moni lähtee taas pikapikaa tanssimaan letkajenkkaa yöravintoloihin, nauttimaan konserteista paikan päälle tai työmatkalle maailman toiselle puolelle? Varmasti osa siirtyy vanhaan, mutta tuskin kaikki.
Oheinen kirjoitukseni julkaistiin Käpylä-lehdessä joulukuussa 2020.
Mistä lapseni halusi minun kirjoittavan?
Halusin antaa äänen lapsille vuoden viimeiseen Käpylä-lehden Takaikkunaan.
Kysyin 9-vuotiaalta lapseltani, mistä hän haluaisi minun kirjoittavan Käpylä-lehteen. Hänen mukaan minun pitäisi kirjoittaa ilmastonmuutoksesta. Lapsi toivoi, että ilmastokriisi pystytään pitämään hallinnassa emmekä joutuisi kohtaamaan äärimmäisiä sääilmiöitä.
Kysyessäni tarkemmin aihetta ja näkökulmaa, lapseni toivoi, että Käpylässä olisi vähemmän autoilua ja enemmän biokaasu- ja sähköautoja, ei tehtäisi uusia rakennuksia ja istutettaisiin lisää metsää.
