Vieraskynäblogissa Riku Särkkä
Elämää metsässä
Keväällä siirsin maallisen omaisuuteni pienvarastoon, irtisanoin ylikalliin vuokrakämpän ja ostin maastonvärisen yhden hengen teltan. Minusta tuli vapaaehtoisesti asunnoton.
Minulle koti merkitsee turvallisen pesän lisäksi paikkaa, jossa voin helposti suorittaa haluamiani toimintoja, kuten ruuanlaitto, harrastukset ja nukkuminen. Koti toimii myös varastona omistamilleni tavaroille.
Tällä viikolla on vietetty epäonnistumisen päivää.
Valtioneuvoston kanslia järjesti aiheesta aamutilaisuuden 13.10.2016. Sessiossa mm. Ainu Kortelainen, Jani Halme, Pauliina Feodoroff ja Riku Rantala jakoivat kokemuksiaan ja näkemyksiään epäonnistumisesta.
Omassa arjessa epäonnistumiset ovat läsnä jatkuvasti. Erityisesti pienten lasten kanssa tuntuu usein, että hommat eivät mene ihan suunnitelmien mukaan.
Ehkä kaikkein suurimmat epäonnistumiset viime vuosien aikana olen kuitenkin kokenut esimerkiksi silloin kun en tullut valittua Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajan paikalle hoidettuani tehtävää jo sijaisena. Tai kun eduskuntavaaleissa ei tullut odotettua menestystä.
Aina pitää kuitenkin yrittää. Se, joka ei yritä, ei voi koskaan onnistua. Jos taas haluat onnistua, tuplaa se määrä, jonka epäonnistut.
Ohessa muutamia poimintoja aivan erinomaisilta puhujilta.
Kuntoiletko tavoitteellisesti vai pelkästä ilosta?
Oheinen kirjoitus on julkaistu alunperin Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin Kuohu-lehdessä 3/2016 (8.9.2016).
.
Hedonistinen kuntoilija ottaa kohtuudella
Ystäväni harrastaa triatlonia. Hän totesi minulle kerran cooperin testiä juoksemaan lähtiessämme, että ”jos ei harjoituksissa itke, itkee kilpailussa.”
Itse itken harjoituksissa tai kilpailuissa harvemmin. Tai jos itken, itken onnesta. Kuten loppukesällä, kun suoritin elämäni ensimmäisen puolitriatlonin. 1,9 kilometrin uinnin, 90 kilometrin pyöräilyn ja 21 kilometrin juoksun viimeisien kilometrien aikana endorfiinit virtasivat, ihokarvat nousivat pystyyn ja pari kyyneltä valahti silmäkulmasta poskelle hien sekaan.
Osallistuin perjantaina 9.9.2016 Tekesin CoPassion ja Leading Passion –hankkeiden Myötäintoa johtamiseen –tapahtumaan.
Myötäinto on myötätunnon sukulaiskäsite. Kyse on siis siitä, huomaako ja huomioiko toisen innostuksen. Myötäinto on toisen myönteisissä tunteissa mukana elämistä. Innostus on helppo tuhota. Huomattavasti vaikeampaa on rakentaa sitä.
Innostusta lisää palautteen antaminen ja asioiden tekeminen yhdessä. Tätä varten tarvitaan avoin ja kannustava ilmapiiri, jossa luotetaan siihen, että asiat hoidetaan. Lisäksi pitäisi olla mahdollisuus edetä urallaan ja kehittää omaa työtään. Myös joustavat työajat, joukkuehenki, yhteenkuuluvuuden tunne ja mahdollisuus oppia uutta lisäävät innostusta.
Pienten lasten, vaativan työn ja kunnallispolitiikan yhteyteen on vaikea sovittaa aktiivista kuntoilua. Hyöty- ja työmatkaliikunta on tässä elämäntilanteessa hyvä tapa ylläpitää hyvinvointia.
Viimeiset parikymmentä vuotta olenkin pyöräillyt työmatkani. Valitettavasti tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että työmatkani Helsingin Käpylästä keskustaan on vain noin 6 kilometriä (ellei pyöräile kiertotietä). Pelkästä työmatkapyöräilystä ei siis paljon kuntoilua vielä kerry.
Tänä syksynä päätin kokeilla työmatkajuoksua. Sitä varten piti hankkia juoksureppu. Pienen nettivertailun perusteella päädyin hankkimaan Salomon 12 Agilen (hinta 110 euroa). Keskeisenä vaatimuksena oli, että saan reppuun mahtumaan kannettavan tietokoneeni (11 tuumainen MacBook Air) ja hiukan vaihtovaatteita.
Kevät on pitkällä. Viimeistään nyt on aika kaivaa pyörät varastosta ja aloittaa pyöräilykausi.
Itselläni uuden pyöräkauden alkua symboloi kaksi asiaa. Toinen on nastarenkaiden vaihtaminen kesärenkaisiin ja toinen, kun Helsingin Polkupyöräilijöiden spinning-tunnit loppuvat ja lenkit siirtyvät maantielle.
Näiden lisäksi kävin myös MTV3:n Huomenta Suomi –ohjelmassa edistämässä pyöräilyä. Pätkä on katsottavissa täällä.
Ohessa on viisi vinkkiä tulevaan pyöräkauteen.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko järjestää yhteistyössä Marttojen ja Changemaker-verkoston kanssa Ekopaasto-kampanjan.
Tuhkakeskiviikosta pääsiäispäivään (10.2.–27.3.2016) on tavoitteena muuttaa elämään vähemmän luonnonvaroja kuluttavaksi ja päästöjä aiheuttavaksi.
Seitsemän viikon aikana voi tehdä esimerkiksi seitsemän lupausta. Tätä silmälläpitäen Kotimaa24 jututti minua ja pyysi näkemyksiä aiheeseen.
Itselleni näiden paasto- ja päästövähennyslupausten tekeminen alkaa olla haastavaa. Oma hiilijalanjälkeni on noin 3000 kiloa enkä kovin helposti enää keksi keinoja, joilla voisin omaa arkeani ekologisoida. Tästä syystä keskitynkin yleensä lupauksissa siihen, että voisin auttaa muita tekemään niitä tekoja, joita itse olen jo tehnyt.
Oma ekopaastolupaukseni tällä kertaa on, että yritän joka päivä seitsemän viikon ajan kirjoittaa ja kannustaa ekologisempiin valintoihin, jotain sellaista yritystä tai yhteisöä, jonka palveluita olen kuluneen päivän aikana käyttänyt. Yksi esimerkki voi olla, että pyydän näitä tahoja esimerkiksi vaihtamaan EKOsähköön.
Ohessa on seitsemän vinkkiä ekopaastoon kaikille muille.
Tällä viikolla Kauppalehti julkaisi listan 100 vaikutusvaltaisimmasta suomalaisesta.
Itselläni oli suuri kunnia päästä listalle vaikutusvaltaisimpien aktivistien joukossa.
Kauppalehti esitteli omat ansioni seuraavasti:
”Stranius, Leo (s. 1974), Vs. toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto
Suomalaisen ympäristöliikkeen tunnetuin kasvo elää kuten opettaa. Ei käytä lihaa, alkoholia, uunia, deodoranttia, shampoota eikä lämmintä vettä suihkussa. Excelöi elämänsä. Myy elämänhallintavalmennusta. Helsingin kaupunginvaltuutettu.”
Siis, että en käytä deodoranttia, shampoota enkä lämmintä vettä suihkussa! Ei ole suomalaisilla kansalaisaktivisteilla paljon valtaa tässä yhteiskunnassa, jos noilla teoilla pääsee kymmenen parhaan joukkoon! Samaan suihkuteemaan tarttui ohimennen tällä viikolla myös Yle Radio 1:n toimittaja Sari Valto kun olin keskustelemassa ruokavalinnoista.
Kiitos kaikille blogin lukijoille kuluneesta vuodesta 2015!
Vuonna 2015 siirryin töihin Suomen luonnonsuojeluliitton, hoidin Helsigin kaupunginvaltuutetun hommia ja olin mukana eduskuntavaaleissa.
Lisäksi yritin selvitä puolisoni kanssa lapsiperhearjesta, kuntoilin ja annoin satunnaisesti ajanhallintavalmennusta.
Haastatteluja, puhetilaisuuksia, kolumneja, kokouksia ja paljon muuta. Yksin juuri mikään ei olisi ollut mahdollista. Kiitos lukemattomille upeille ihmisille, kun olette olleet mukana arjessani.
Ohessa vuosi 2015 sanoin ja numeroin.
Sunnuntaina 3.1.2016 kävin tekemässä Ylläksellä yhteensä 21,85 km perinteisen tyylin hiihtolenkin.
Kivaa oli. Tosin tekniikka ei ole hallussa ja tyhmyydestä sakotetaan. Oma kilpailuhenkisyys kostautui. Sen myötä onnistuin reilun parin tunnin lenkin aikana kaatumaan kunnolla yhteensä kolme kertaa.
Ohessa on kuvaus kolmesta kaatumisesta ja opetuksesta hiihtolenkkini osalta.
Kaatuminen numero 1: Kyykystä kyljelleen